Työ vie miehen. Kuinka jaksaa yksin viikot vaativan vauvan kanssa?EV

Yritän vaan ajatella, että tää ei kestä kauaakaan, niin vauva kasvaa ja itsenäistyy. Lasken siis päiviä ja kuukausia. Ja olen kiitollinen, että vauva on kuitenkin terve (toistaiseksi). Tsemppiä, meitä on monta.

Täällä hoitelee yh vaativaa vauvaa ja taaperoa ihan koko ajan, viikot, viikonloput, aina. Kyllä pärjää, kun on pakko.

Vierailija:

Yritän vaan ajatella, että tää ei kestä kauaakaan, niin vauva kasvaa ja itsenäistyy. Lasken siis päiviä ja kuukausia. Ja olen kiitollinen, että vauva on kuitenkin terve (toistaiseksi). Tsemppiä, meitä on monta.

Apu. Sukulaiset ja ystävät kaukana. Yksin olisi pärjättävä 24/5.

Kaipaan vinkkejä. En moraalisaarnoja tai kommentteja 5 lapsen yh-ihmeäideiltä.

Annat ainakin osan kotitöistä odottaa, tingit vähän siisteydestä jne. Siinä ihan perusjutut selviämiseen.

voit nukkua aina kun vauvasikin nukkuu ja voit menäkin ihan mihin vaan, lapsi vain rattaisin ja menoksi.

jätä tavarat lojumaan. Huolehdi vain vauvasta ja itsestäsi, jätä koti vähemmälle huomiolle. Käy kylässä ystävien luona tai jos niitä ei ole niin hommaa yksi tai kaksi (esim. etsin ystävää-palstalta). Vaikka aika voipi tuntua nyt pitkältä, se on kuitenkin äkkiä ohi! Kun vauva nukkuu, tee jotain selllasta mistä itse pidät esim. nukkuminen, netissä olo, meikkaaminen, mikä nyt onkaan se sinun juttusi =)

Voimia! Kyllä sitä ihminen jaksaa yllättävän paljon kun on vain pakko.

Silloin kun olin superväsynyt kahden alle 2-vuotiaan kanssa,niin yritin aina nukkua kun oli mahdollista.Sulla on sikäli helpompaa kun ei ole isompaa lasta hoidettavana.Onko sulla mahdollisuutta saada apua sukulaisilta tai ystäviltä? Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Sitäkin

kautta on mahdollista saada apua jos ei ole mitään tukiverkostoa.Ymmärrän sua täysin,myös minun mieheni reissasi jonkun verran ja asuimme ulkomailla (pitkät työpäivät,ei hoitoapua).

Teimme yhteisen päätöksen ettei mies matkusta enää.Muista,ettei kenenkään tarvitse jaksaa kaikkea yksin! Voimia!

Miestä en halunut katsella enää vaikka vieläkin vonkaa takaisin, renttu mikä renttu.

Ensimmäinen lapsi on ja arvaa miten pelottavaa ja yksinäistä oli ne ensimmäiset viikot kun vauva oli vastasyntynyt!!

Älä siis valita. Sun tilanne ei edes ole mikään kauhea tai superraskas.

Onko paikkakunnallasi esim. jotain mammapiiriä, josta saisit uusia tuttavia? Jo sekin, että joku käy vaikka omien lapsiensa kanssa päivällä kylässä, niin että pääset rauhassa vessaan, auttaa =).



Muista pyytää apua ajoissa! Ei ennenkään oo naiset yksinään lapsia kasvattaneet, vaan on ollut mummot ja anopit yms. lähellä.

Joko hänelle kohtapuoliin voisi kehitellä jonkinmoista rytmiä päiviin? Helpottaisi vauvaa ja varmasti sinuakin.

Kantoliinaa voisit myös kokeilla.



Neljän lapsen superäiti, joka on myös paljon lasten kanssa keskenään.

nukut aina kun voit kellosta katsomatta ja syöt hyvin. Kaikki muu saa jäädä. Vieraita ei kannata alkaa katselemaan nurkissa etenkään jos niistä ei ole apua (esim. isovanhemmat). ei tule kuin työtä siivoamisen merkeissä ja sitten turhaa painetta ja pahaa mieltä jos eivät osaa tukea henkisestikään...

Siis sä pärjäät kun on pakko pärjätä.Ei toi mikään maailmanloppu ole.Jos useampia lapsia niin vielä ymmärtäs

empatiakyvyn puute kuultaa läpi ja sokaisee huonompinäköisenkin.

toisaalta kai teidänkin on jollakin kruununne kiillotettava, joten ihan kiva, että löytyy joku, jolla menee himpun verran huonommin kuin teillä. saiskos lisää noita kannustustekstejä.