Miten VÄSYNYT pitää olla, että saa saikkua raskaana?

No mä en saanut, vaikka olin sairas - ja siksi väsynyt.

Kolmannessa raskaudessa iski raskaushepatoosi oikein voimalla joskus viikolla 26-27. Kutisin yöt ja päivät ja keskellä yötä oli mentävä mm. jääkylmään suihkuun ja liottaa jalkoja ja käsiä jäävedessä (hepatoosissa pahin kutina on yleensä kämmenissä ja jalkapohjissa). Arvot pysyivät suht maltillisina alkuun, mutta oireet olivat kammottavat.

Olin vaativassa työssä, joka vaati myös matkustelua. Mutta ei siis ollut fyysisesti rasittavaa, paitsi aikaerot.

Viikot toistivat samaa kaavaa. Tiistaina verikokeisiin labraan, syömättä ja juomatta se 12 h (muistaakseni). Torstaina äitiyspolille kuulemaan arvoja ja ultraan.

Olin aivan totaalisen poikki, sain työn kyllä hoidettua, mutta kotona olin ihan zombie. Onneksi oli mies isänä kahdelle lapselle. Kerran ajoin töihin, olin viemässä lapset päiväkotiin. Kun oltiin ajettu joku 10 min (päiväkoti oli n. 3 min ajomatkan päässä), esikoinen kysyi takapenkiltä, että "äiti, mihin me ollaan menossa?". Olin unohtanut viedä lapset päiväkotiin siinä sumussani.

Yhtenä torstaina sitten äitiyspolilla romahdin. Lääkäri tuntui suorastaan leikkivän uudella 4D ultralla ja naureskeli, että katopa kun tällä näkee ihan nää kasvotkin tälleen. Olihan se sweet. Mutta selkään sattui se makaaminen niin saakelisti.

Kun siitä kömmin pystyyn, lääkäri totesi rutiinina että joo, arvot vaan nousee, muttei vielä ole hälyttävää. Seurataan vaan ja käyt siellä verikokeissa taas tiistaina. Silloin romahdin ja pamahdin itkemään, vaikken ole mikään itkupilli. Vuodatin nuo jäävesiepisodit ja unettomat yöt  muut vaivat siihen. En tosiaan edes kysynyt mitään sairaslomaa. Mulla oli sijainen tulossa töihin, järjellä ajatellen sairaslomalappu olisi mahdollistanut sijaisen siirtymisen mun hommiin vähän aikaisemmin ja olisin siinä pystynyt olemaan vähän taustatukena.

Lääkäri siihen totesi aika jäätävästi, että kuule väsymys ei ole mikään sairaus, sinunhan se pitäisi kolmannen odottajana hyvin tietää, että kyllähän se väsyttää. Kirjoitti sitten reseptin Ataraxia, joka on aika hemmetin vahva lääke - käytetään mm. ahdistuksen hoitoon.

Ja kyllähän se ahdistuksen vei ja toi untakin ja auttoi kutinaan vähän. Varjopuolena se, että olin aamuisin vielä töissäkin niin pöhnässä pari tuntia, että järki tuntui olevan ihan jäässä. Tiistaina labrassa odotellessani ja verikokeen jälkeen meinasin sitten pyörtyä. Soitin neuvolaan ja terkka oli aivan raivoissaan. Käski tulemaan saman tien sinne ja neuvolalääkäriltä oli sairaslomamääräys odottamassa ja mulle puhuttelu, että tää saikku sitten tosiaan pidetään sinne äitiysloman alkamiseen saakka.

No, sinne ei tarvinnut odotella. Kolmen viikon jälkeen synnytys käynnistettiin viikolla 37 kun arvot pamahtivat ylös. Syntyi terve vauva ja kutina loppui kuin seinään.

Vauvan kanssa oli kuin lepokodissa kun loppui se saatanallinen kutina, yösuihkut ja työstressikin tietty pikkuhiljaa. SE ehkä kertoo jotain siitä, miltä ne viimeiset kymmenen viikkoa tuntuivat ;)

että väsymyksestä on mahdollisesti haittaa raskaudelle, tai sinun jaksamisellesi pidemmällä aikavälillä. Minä sain rv 20 jälkeen kahden viikon saikun kun en saanut nukuttua ja olin ihan täyspoikki, itse asiassa terveydenhoitaja ja lääkäri ehdottivat saikkua itse, en sitä pyytänyt.. Se auttoi kummasti eteenpäin! Juttele terveydenhoitajan kanssa.

Minä olin koko raskauden ajan niin väsynyt, että juuri pysyin sen työpäivän vaatiman 8 tuntia hereillä. Töiden jälkeen nukahdin saman tien, ja aamulla taas heräsin.



Virkeämpinä päivinä kävin kaupassa, jotta kotona olisi ruokaa. Asuin yksin.



Sairaslomaa ei herunut päivääkään.

Kerroit että et tee muuta kuin käyt töissä ja nukut? En todellakaan usko että kukaan lääkäri kieltäytyisi tuossa tilanteessa kirjoittamasta s-lomaa jos tilanteesta tietäisi.

sh

ei herunut päivääkään.

Tämä oli elokuussa ja täysin pomon idea, olen opetusalalla eikä olis ollu järkee aloittaa uutta periodia ja vaihtaa sijaiseen 3 viikon jälkeen.

Itse en saanut saikkua pelkän väsymyksen takia enkä harmittomien supistustenkaan takia... :( Supisteli koko ajan tontitolkulla mutta onneksi ilman kohdunsuun muutoksia, hb alle 120 ja nukuin/lepäsin kaiken vapaa-ajan mutta saikkua ei tippunut.



Ekat 2 äitiyslomaviikkoa sitten nukuin lähes 20h/vrk. En tänä päivänäkään käsitä miksei minulle saikkua suotu; lääkäri käski vaan levätä iltaisin. Itku kurkussa lähdin vastaanotolta eikä tilannetta auttanut yhtään kun pirteä opiskelijaharjoittelija totesi ( tapahtui joulukuussa) " tässähän tulee joulu ja silloin voit levätä" Jep, joulu osui sinä vuonna viikonlopuksi eli ylimääräistä vapaata oli muistaakseni 1 tai 2 päivää.... Paljonpa auttoi

Vaikka miten sanon, kuinka huonvointinen olen, etten pysty syömään enkä kävelemään kunnolla, etten uskalla ajaa autoa, kun pelkään nukahtavani, niin mulle sanotaan vain, että koita lepäillä enemmän ja toivottavasti se alkaa helpottamaan.



En oo just nyt raskaana, mutta toivon joskus olevani. Kolmen raskauden kokemuksella en jaksa uskoa, että neljännessäkään voisin mitenkään paremmin kuin joka kerran aiemminkaan.



Miten sairaslomaa saa?

väsymys on väsymystä, ei sairaus.

vai jäättekö te duunista aina pois, kun väsyttää tai on tullut nukuttua huonosti?

Itse en saanut saikkua pelkän väsymyksen takia enkä harmittomien supistustenkaan takia... :( Supisteli koko ajan tontitolkulla mutta onneksi ilman kohdunsuun muutoksia, hb alle 120 ja nukuin/lepäsin kaiken vapaa-ajan mutta saikkua ei tippunut.

Ekat 2 äitiyslomaviikkoa sitten nukuin lähes 20h/vrk. En tänä päivänäkään käsitä miksei minulle saikkua suotu; lääkäri käski vaan levätä iltaisin. Itku kurkussa lähdin vastaanotolta eikä tilannetta auttanut yhtään kun pirteä opiskelijaharjoittelija totesi ( tapahtui joulukuussa) " tässähän tulee joulu ja silloin voit levätä" Jep, joulu osui sinä vuonna viikonlopuksi eli ylimääräistä vapaata oli muistaakseni 1 tai 2 päivää.... Paljonpa auttoi

käytöstä lääkäriltä. Itte menisin vaikka yksityiselle kunnes joku antaisi saikkua tuollaisessa väsymyksessä. Tietenkin jos vain sanoo että "nukuttaa" kauheasti niin vaikee se on lääkärin tietää miltä se tuntuu. (en siis sano ettet ois sanonu mutta ideana)

kun sanoo suoraan että "tulin hakemaan sairaslomaa, en jaksa enää olla töissä." Jos lääkäri sanoo, että jos nyt katellaan ja koita levätä, sanotte suoraan juuri noita asioita joita täällä. Ei se teidän ajatuksianne lue. Ja se että purskahtaa itkuun vastaanottohuoneen ulkopuolella - mitä hyötyä siitä on? Parutte siellä lääkärin silmien alla. Jos suoraan sanotte että ette ole enää kykeneviä töihin, ette kertakaikkiaan jaksa - kyllä se siitä lähtee sitten aukeamaan.

sh (joka ei siis tod. kannusta mihinkään lusmuiluun, vaan jotta oikeasti uupuneet saisivat tarvitsemaansa lepoa)

Vaikka miten sanon, kuinka huonvointinen olen, etten pysty syömään enkä kävelemään kunnolla, etten uskalla ajaa autoa, kun pelkään nukahtavani, niin mulle sanotaan vain, että koita lepäillä enemmän ja toivottavasti se alkaa helpottamaan.

En oo just nyt raskaana, mutta toivon joskus olevani. Kolmen raskauden kokemuksella en jaksa uskoa, että neljännessäkään voisin mitenkään paremmin kuin joka kerran aiemminkaan.

Miten sairaslomaa saa?

vaan sairauteen

jo moneen kertaan niin lääkäreiden kuin terveydenhoitajien edessä. Ei silti sairaslomaa.



Ehkä mulla lukee siellä tiedoissa jo, että parkuu aina, ei siitä tarvi välittää.



Mutta todellako joku voi väittää, ettei väsymys ole sairaus, jos se väsymys laittaa nukkumaan umpiunessa 14 tunnin yöunia tai pelkäämään autolla ajoa tai itkemään lääkärissä.



Miten kovaa se väsymys pitäisi teidän mielestä olla, että sen voisi luokitella sairaudeksi? Meillä esimerkiksi oli yhdellä vauvalla vuoden kestävä koliikki, joka ei saanut mua likimainkaan niin väsyneeksi kuin raskaus. Todellista raskausväsymystä ei todellakaan voi verrata johonkin töistä lintsaamiseen huonosti nukutun yön jälkeen.

kun en ollut saanut nukuttua paljoakaan (2-4 tuntia/vrk) moneen viikkoon. Neuvolalääkäri itse ehdotti sairaslomaa. Palasin vielä tuon saikun jälkeen töihin (enkä taaskaan saanut nukuttua, mutta onneksi sain sairaslomalla levättyä jonkin verran) kolmeksi viikoksi, kunnes äitiysvapaa alkoi.

Noin kova väsymys viittaisi jo veriarvojen heikkouteen.

Hb olisi myös hyvä tarkistaa.

-kuinka meinaatte jaksaa sen tenavan kanssa- luulen, jotta sitten vasta vinkuminen alkaakin...

neuvolassa todettiin vain näyttävän pirteältä.

Tosi asia oli etten juuri vkon 20 jälkeen nukkunut kuin neljän tunnin yöunia.

nukahdin työpöytäni ääreen. En pysynyt hereillä töissä, saatikka että olisin kyennyt töitä tekemään. Mies kuljetti töihin autolla kun en uskaltanut itse väsymyksen vuoksi ajaa. Matka parkkipaikalta lääkärin vastaanotolle oli tähänastisen elämäni suurin saavutus. olin aivan puhkiväsynyt. lääkäriltä toki kuulin ne maagiset sanat että "raskaus ei ole sairaus". vaihdoin lääkäriä ja sain tarvitsemani loman.

Onko pakko ryhtyä raskaaksi jos ei kestä mitään?? -kuinka meinaatte jaksaa sen tenavan kanssa- luulen, jotta sitten vasta vinkuminen alkaakin...

Täällä ei valiteta raskaudesta vaan raskausväsymyksestä, jota kaikki eivät koe, koska sitä ei tule. Ihmiset ovat ominaisuuksiltaan erilaisia eikä raskaus sitä miksikään muuta. Jos sun ei tehnyt mieli valittaa väsymyksestä, supisteluista, selkäkivuista tai peräpukamista kun olit raskaana, syy lienee 90-prosenttisesti se, ettet sinä kokenut niitä siinä laajuudessa kuin ne, jotka niistä valittavat.

Ja jos raskaus oli vaikea, sitä tenavaa jaksaa luultavasti huomattavasti paremmin kuin sen pykäämistä.

Synnytyksen jälkeen, kun hormonit on taas normaalina, niin koliikitkaan ei tunnu missään. Raskaana olo oli sata kertaa kamalampaa kuin vauvan koliikki. Molemmat on koettu. Ja turha syytellä mua. Minkä minä sille voin, että kroppa menee raskaudesta aivan sekaisin. Mutta se ei tosiaan liity yhtään mitenkään lapsenhoitokykyihin.

Noin kova väsymys viittaisi jo veriarvojen heikkouteen. Hb olisi myös hyvä tarkistaa.

Ja se on ollut aina hyvä, eikä rautatablettejakaan ole tarvittu. Mutta arvaas mitä! Silti voi olla kuoleman väsynyt!