+++Syysmamma, 3 yötä jouluun!!!+++

En ole taas liian pitkään aikaan kirjoitellut mitään. Meillä kone temppuilee joten harvemmin jaksan tapella niin kauan että saisin aikaiseksi kirjoittaakin jotain. Viestejä käyn säännöllisesti sähköpostista lukemassa ja poistamassa joten toivottavasti ei ainakaan kauheasti bumerangeja tule multa! Ja toivottavasti mua ei potkaista listalta pois vaikken nyt mitään kerkeäkkään kirjoittelemaan!



Me ollaan nyt äitini luona joulua odottelemassa. Lahjat hankittiin jo aikapäiviä sitten kun toivoin pääseväni pahimman jouluruuhkan alta pois. Mies kun tekee tällä hetkellä kahta työtä ja siihen vielä koulua päälle niin ei mullakaan ole ollut mahdollisuutta käydä jouluostoksia tekemässä ihan itsekseni vaan poika on ollut mukana. Hoidin kaiken siis ajoissa jaloista pois ja nyt olen vaan saanut nauttia rauhasta.



Poika on kasvanut ihan valtavasti! Pituutta oli kotona mitattuna n.83cm (vaikkei tuota niin kovin varmana voikaan pitää) ja painoa alkaa olla sellaiset 11kg. Poika kävelee jo ja nyt muutaman viikon ajan on myös jouksuaskeleet alkaneet olla hieman varmemman oloisia. Hyppyjäkin harrastetaan jo jonkun verran. Poika pelkää edelleenkin pottaa joten harjoittelut ovat edelleenkin jääneet, taidetaan meillä mennä joskus aikanaan suoraan pöntölle! Ruoka löytää tiensä jo omalla lusikalla suuhun, osittain vielä syliinkin, mutta hyvin harvoi enää näyttää keittiö sotatantereelta! Sanoja: äiti, isi, mama, papa, äitee, ämmä, äijä, kissa, nala (meidän toisen kissan nimi), lamppu, ok, itos (kiitos) ja nam nam.



Muutaman kuukauden aikana on tullut valtava kehitys myös leikkimisen suhteen. Enää ei kelpaa äiti tai isi leikkimään vaan poika haluaa ihan itse tehdä kaiken! Yksinään viihtyy omassa huoneessaan välillä tuntikausiakin dublojen ja pikkuautojensa kanssa! On muutenkin hyvin itsenäinen lapsi ja kehittää kyllä varmasti itselleen jotain puuhaa jos leluja ei ole saatavilla. Kova rakentelija on myös, mitkä tahansa palikat nousee jo korkeiksi torneiksi. Ja auta armias jos joku yrittää tulla laittamaan palikoita hänen rakennelmiinsa, huuto tulee. Poika meinaan on kova komentamaan! Itsepäinen osaa olla!



Kovasti koittaa myös äitiä päivisin autella! Pyykkien laitto on hauskinta puuhaa hänen mielestään. Kun laitan koneesta pyykkejä telineelle kuivumaan hän ottaa pyykkikasasta vaatteita ja ropsaisee niitä samalla tavalla kuin minäkin. Yrittää sitten laittaa niitä telineelle (tippuvat aina lattialle) tai antaa minulle että laitan ne roikkumaan ja ottaa sitten taas uuden vaatteen ja heiluttelee siitä rypyt pois. Keittiön kaapit meillä pysyy kanssa nykyään hyvässä järjestyksessä kun poika tykkää järjestää niitä. Tosin koskaan ei kyllä löydykkään sitten oikeita välineitä tai lastoja kun poika siirtelee niitä mielensä mukaan toisiin kaappeihin.



Poika on nyt myös oppinut riisumaan vaatteet päältään ja laittamaan kengät jalkaansa. Tosin ei vielä saa kenkiä kunnolla jalkaan vaan vetäisee ne vaan löysästi varpaiden yli. Mutta yritys on kova!



Jahas, nyt kuuluu ääniä makkarista, taitaa poika heräillä päikkäreiltään!

Hyvää joulua kaikille mammoille ja vauvoille!

Sittis & Axelmus

eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5923860&p=2&mpage=4&tmode…



Bataattia löysin, onneksi. Muuhun en nyt kykene.



Jaksua kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Ihan vaan nopeasti, huomenna sitten menenkin nettipimentoon ja palailen joulupäivänä. Tuntuu kyllä, et joulu olis jo ohi, kun eilen kuusen lamppujen loisteessa avattiin paketteja ja syötiin jouluruokaa. Nea sai oman nojatuolin ja paljon muita paketteja, oli ihan maanisessa olotilassa tyttö niiden lahjojen kanssa. Me saatiin uus mikro, rikkaimuri ja paljon muuta, ihan nolottaa, miten paljon oli appivanhemmat ostelleet.. Mutta oli ne kyllä niin liikuttuneita Nea-kalenterista, et olivat ihan tippa linssissä! :) Oli mukava ilta!



Tänään tehtiin sukulaiskierros ja käytiin viemässä kynttilöitä haudoille. Kyllä oli itku kurkussa isin haudalla, en voi ymmärtää, että tästä eteenpäin vierailen isäni luona hautausmaalla, en ymmärrä, et isä on sinne maahan laskettu :' -( Mut toisaalta ihanalta tuntuu ajatus siitä, et isillä on ihana joulu nyt Jeesuksen luona ja joskus minäkin olen siellä.



En ehtinyt vielä tän päivän pinoa lukea. Nautin hiljaisesta hetkestä, kun Nekkis ja appiukko on päiväunilla, anoppi töissä ja mies lähti asioita hoitelemaan. Mikä ihana rauha! Saas nähdä, mitä kitinää syntyy taas kotiin menosta sitten, kun täällä Nea saa koko ajan huomiota ja ei itsekään tiedä, et kenen syliin seuraavaksi haluaisi! On niin onnellisena täällä. No huomenna Kouvolaan mun äidin luo ja siellä näen ystäviänikin, ihanaa!



Pesuhuone ei edelleenkään käytössä. Kosteuspyyhkeitä ei voida käyttää, ku Nealle tulee niistä ihottumaa, mut pesut menneet hyvin vadissakin takkahuoneessa. Kotona en siis voi suihkussa käydä, jos Nean kans kaksin kotona, ku pelkää mua kun mul on märät hiukset, mut ei meillä muuten kylppäriä pelkää, suihkua ainoastaan.



No nyt tuli urakalla omaa napaa..sori..Ayapille ainakin voimia ja toivottavasti tutkimuksissa selviää, että kaikki on ok. Muillekin jaksamisia ja ihanaa, onnellista Joulua! En varmaan enää ehdi koneelle tän päivän jälkeen, mut palailen ensi viikolla!



Enkeli1 ja Nea

On tapa juoppo :-)



Sittis:Kiva kun tulit,paljon huhuilimme!!!



Muumimahalle vielä..Jos ei uudet heinikset tunnu kivalta ni täällä saa jakaa kaikki raskasasiat,ei tarvi ettiä uusia pinoja!



Ja siitä..mitäs Kukkuun nla?



Enkelille siunausta ja lämmin halaus!!



Pyykit kutsuu..



jatu

Ihanaa, kinkku sulamassa jääkaapissa ja kaupasta pitäis käydä hakemassa viimesiä aineksia ruokiin.



Tea, lyhyempi matka hyvä ja jos ystäväsi sairastuu niin mihin V sitten hoitoon, tätä huolta ei päikkärissä.

Nauti yksinolostasi oikein kunnolla ja levittäydy yöllä pitkin sänkyä kun tilaa on :))



Ayapille rutistus.



Mimmuli jaksua remontti ja ruokkimis puuhiin, olet kyllä super-Marjatta/remontti-Riitta :) Eiköhän hesasta bataattia löydy.



Täällä myös kateutta havaittavissa T-P ulkoilu- ja kahviseurasta.



Muumimahalla onnea pienestä salamatkustajasta.



Tomeralle synttäri onnittelut.



Jatu ja Simam yhdyn täysin keskusteluunne miehistä, meillä odotetaan aina miestä ku johonki pitää lähtee arghh...



Hilu ja uinuva Lintsu

Enkelille on jo monena päivänä pitänyt toivottaa lämmintä ja iloista joulunaikaa, vaikka suru kulkee rinnalla. Voimia sinulle!



Ayap: *Halaus* Kurjaahan se on kun on juostava lääkäriltä toiselle, mutta toivotaan että pikku hiljaa asiat selviää ja ne olisi Pyörskyllä ne allergiat jotka vaivaisivat.



Mimmuli: Sinulle myös lämmin halaus! On varmasti hyvä huomata että kaikkea ei jaksa ja kertoa se muillekin. Kovasti jaksamista sinne rakennukselle, onko teillä joku tietty tavoite, milloin toivotte muuttavanne? Ja on tosi inhottavaa, kun toiselle käy tietyt ruoka-aineet ja sitten niitä ei saakaan. Nim. kokemusta on, meinasi kyllä itku päästä.



Simamin ja Jatun kriiseihin toivon selviämistä parhain päin. Kyllähän tämä lapsiperheen elo on niin erilaista kuin ennen....



Tealle nautintoa omaan aikaan! Tuo on paras yhtälö, että saa olla kotona.*Kade* Mihinkähän mä saisin nuo kullanmuruseni laitettua;)





Meillä on täällä ollut oikea Motin söpöstely show. Ensi töikseen herätessään Motti pussasi äänekkäästi nallea ja sen jälkeen töröhuulet lähestyivät äitin naamaa:) Pukeutumisvaiheessa Motti valitsi asukseen mm. äitin korun ja iltakäsilaukun, joiden kanssa ihaili itseään kovasti peilistä. Ruokailun loputtua kiitetään japanilaisittain kumarrellen ja sanotaan khiitti. On se Ihana!



Korvalääkärille pitäisi lähteä kohta puoliin:/ Toisesta korvasta tuli aamulla iso verinen klöntti, kummallista. Sitten tehdään joulun ruokaostokset ja haetaan isi töistä. Meidän jouluvalmistelut on kyllä kanssa helpoimmasta päästä. Kinkkua ei ollenkaan, kala ja laatikot valmiina, aattona karjalanpaisti uuniin. Ja mitään en leivo, kun mies ei syö ja minä vaan lihon. Anoppilasta tullaan meille aattona, jotenkin veikkaan että eivät ole meidän menyysta aivan tyytyväisiä, mutta kun ei olla mitään jouluruuan ystäviä, niin en todellakaan viitsi nähdä älytöntä vaivaa. Esim. piparit on kaupassa parempia kuin itse tehtyinä.



Taisi moni moisesta kauhistua;) Mutta olen sentään jäälyhtyjä saanut aikaiseksi, jos pakkaset jatkuu niin teen koko tien varrelle. Onhan tässä vielä kolme yötä aikaa:D :D :D



Aavis ja Motti

Muumimaha: Lämmin onnentoivotus! Ei se kovin ihmeellistä ole, että rv 10 jotkut miettii jo raskaushousuja, itselle ei mitkään muut enää rv 12 jälkeen mahtuneet, koska kohtuni on eteenpäin kallellaan ja maha alkoi näkyä heti, ilman painonnousua;)



Tea: Minä valitsisin päikkärin, lähempi parempi.

*säntää hakemaan kinkun pihalta jääkaappiin...*



T: Ynis

Niinpä, tuota voi laulaa vielä huomennakin, siinä kun puhutaan eilisestä. Ja minä päivänä vaan, kun sattuu laulattamaan.



Olin esikoisen koulun joulujuhlassa Lillin kanssa. Kyllä oli hienoa, ihanaa ohjelmaa ja minun mussukka oli tosi reipas ja ihana. Ja Lillikin käyttäytyi ihan riittävän nätisti, mitä nyt lauloi omiaan ja taputti omia aikojaan, mutta ei kitissyt eikä huutanut. Kuten ennenkin, maissinaksut ja tisumaito pelastivat monta tiukkaa hetkeä. Tapasin juhlassa pojan meidän lähellä asuvan kaverin äidin, ja sovittiin että pojat rupeavat kulkemaan yhdessä kouluun! *tuuletuksia* Ei tarvii enää joka päivä saattaa saati kraapittaa auton laseja (meillä ei ole tolppapaikkaa) lasten kuskaamista varten.



Onnea Muumimaha! Ja kiva kun tulit kertomaan kuulumisia. Kiva kuulla Sittiksestäkin pitkästä aikaa. Myös Öttikselle onnittelut ja tarrasukkia matkaan!



Tea, minäkin äänestäisin päiväkodin puolesta, paristakin syystä: Ensinnäkin, lyhyt matka helpottaa arkea huomattavasti. Toiseksi, päiväkodissa on motivoituneet työntekijät, jotka ovat kouluttautuneet ja hakeutuneet alalle, siispä ammattilaiset. Päiväkodissa on säännöllinen rytmi. En tarkoita, että kaverisi ei olisi hyvä hoitaja V:lle, mutta mitä olen kuullut tällaisista " kaveri hoitaa" -järjestelyistä, niin joskus ne toimii, mutta joskus tulee vaikeuksia jotka vaikuttavat paitsi hoitosuhteeseen, myös ystävyyteen. Vaikea selittää lyhyesti...



Jatu, eiköhän aloiteta taas kilopinoilut uudestaan vuodenvaihteen jälkeen... Minulla on ainakin riistäytynyt täysin käsistä koko homma kun kilopinoilut jäi, joulukiloja on jo ennen joulua kerääntynyt ihan liikaa... Mutta sitten taas skarpataan yhdessä. MYös muut halukkaat mukaan, ensi vuonna! Kiva että tyttö on terve!



Lillin vasemmassa korvassa ei enää ole putki paikoillaan :-( Ensin se oli tukossa ja nyt se on irti. Toisaalta, korvatulehduksia ei ole ollut, joten ehkä Lilli pärjää nyt ilman putkia. TOivottavasti! Jos tulehduksia alkaa taas olla niin sitten uudestaan jonoon uusia putkia varten.



Teako kyseli syysvauvojen unenlahjoista? Lillillä on vähän erikoinen tuo illan nukkumaanmeno.

Vaihtoehto1: Lilli nukahtaa kahdeksan aikaan, laitetaan sänkyyn, Lilli herää puoli kymmeneltä eikä nukahda enää uudestaan. Uusi yritys aikaisintaan puoli kahdeltatoista, mieluummin puoli yhdeltä ja sitten Lilli nukahtaa ison huudon jälkeen. Aamulla herätetään kahdeksalta, en tiedä miten pitkään nukkuisi jos antaisi nukkua. Tätä vaihtoehtoa yritetään välttää mahdollisimman pitkään, mutta joskus tulee kokeiltua että josko se nyt nukkusi aamuun vaikka nukahti noin aikaisin... Ei ikinä ole se visio toteutunut!

Vaihtoehto2: Lilli menee nukkumaan kymmenen aikaan ja herää aamulla kahdeksalta. Nukahtaa joko tissille tai sitten sänkyyn kun silitellään selkää.

Molemmissa vaihtoehdoissa voi olla pari vinkaisua sydänyöllä, mies vähän silittää selkää niin unet jatkuvat.



Olenpas minä kirjoittanut pitkään! Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit, sitten voisin yrittää löytää ämpäreitä, josko saisi pari jäälyhtyä aikaiseksi. Kannattaakohan tuo, kuitenkin joulun vesisateissa sulavat...



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

On siellä joku!! Sydänäänet kuuluivat, pieni tikitys. En uskaltanut toivoa, kun kohtu kasvaa selkää kohden kuten kahdessa edellisessäkin raskaudessa. La 7.7, joten saatan saada heinälapsen minun yliaikaisuustekijöillänikin.

On siellä joku!! Sydänäänet kuuluivat, pieni tikitys. En uskaltanut toivoa, kun kohtu kasvaa selkää kohden kuten kahdessa edellisessäkin raskaudessa. La 7.7, joten saatan saada heinälapsen minun yliaikaisuustekijöillänikin.

Tosiaan jouluun on ENÄÄ se kolme päivää aikaa ja mulla kaikki miltei vielä tekemättä, tosin pipareita ja torttuja paistelin jo männä viikolla ja tosin rakkaat lapset syöneet kaiken. Lahjaostoksillekin pääsee vasta perjantaina, mies ollut iltavuorossa tämän viikon ja parissa tunnissa ei selviä mitenkään, matkoihinkin menee tunnin verran. Kyllä tää joulukuu on mennyt älytöntä vauhtia kun on saanut lapsosia viedä autolla kouluun ja hakea sieltä pois, isomman tytön kerhot ynnä muut, tuntuu ettei ole kerennyt tekemään yhtään mitään. Viime viikonloppuna käväisinkin Tallinnassa ja jotain pukin jutskuja sieltä tarttui mukaan. Tämä viikko onkin sitten mennyt siinä kun Jade reppana on flunssassa, mikään tai kukaan muu ei kelpaa kuin äiti, narisee koko ajan. Ajattelinkin tuossa käyttää sitä varmuuden vuoksi tuossa omassa terv.keskusessa ja varmistaa ettei ole korvatulehdusta, kipeä on ollut jo viikonlopusta. Aikaisemmin ei ole kyllä sairastanut mitään nuhakuumetta kummempaa, mutta ei hirveesti iske lähtee päksiin sit joulupyhien aikaan kun oma terv.keskus kiinni.

Muuten Jade on oikea enkeli, ei turhista marise, nukahtaa itsekseen sänkyyn( vaikka nukkuukin jo jatkettavassa lastensängyssä omassa huoneessa) ainoa asia missä pistää hanttiin niin on potalla käyminen( en olekkaan muutamaan kuukauteen edes laittanut) jos tuossa ensi vuoden puolella yrittäisi sitäkin.( tosin isovelikin kieltäytyi potasta ja rupesi käymään ihan pöntöllä)

Sanoja tulee jo aika paljon; äiti, iitti(kiitti) anna, ota, napa, shh( hiljaa ja sormi suun edessä) kakka, lamppu,hiijaa( hiljaa) ja tuntee jo paljon esineitä, puhetta jonkin verran ja tietenkin tunnistaa nimeltä perheenjäsenet( Jadellahan on kolme isoveljeä ja yksi isosisko) Arvatkaapa onko Jade kaikkien lemmikki, vanhin poika täyttä neljätoista ja hoitaa mennen tullen tyttöä( vaippoja ei vaihda mutta syöttää yms.)

Huomasin myös kun olen käynyt teitä lueskelemassa miltei päivittäin niin monella onkin jo salamatkustaja matkassa, ONNITTELEN siis edelleen uusia ja miksei myös vanhojakin, muutamallahan alkaa ollakkin jo jännät paikat. Ja tietenkin kaikille jotka toivovat raskautuvansa hurjasti plussaonnea. Meidän sukuun on tämän syksyn aikana syntynyt kaksi vauvaa ja kaveri odottelee kesällä saapuvaksi perheen toisen lapsen, niin kyllähän ne on IHANIA,SULOISIA ja vaikka mitä, mulla tuli hiukkasen vauvakuumetta kun näin ne pienet nyytin, mut meidän perhe on tässä enempää ei tule ja se onkin pysyvää kun tein sterilisaation synnytyksen yhteydessä, mut ei mua se harmita yhtään, kyllähän mä olen tehtäväni tehnyt tuolla saralla ja pitää kovasti toivoa että suku ottaisi minusta mallia ja tekisi paljon lapsia. Meidänkin lapset kaipaavat serkkuja.

jopas tulikin romaania ja tää kirjoittaminenkin on hankalaa kun kaksi kynttä mennyt poikki ihan tyvestä ja välillä oikein nipsasee ihan kivasti!



KAIKILLE OIKEIN HAUSKAA JA RAUHALLISTA JOULUA JA ODOTUSTA!



ai niin mullakin on se painonpudotus jämähtänyt ihan kokonaan( ei tule lenkkeiltyä, mutta meinasinkin sitten ENSI vuonna

lähti ajoissa. Onnea Muumimahalle, täällä on muitakin heinämammoja.



Ayapille oikein lämpöisiä ajatuksia. Toivotaan että huutoihin löytyy joku muu syy kuin neurojuttu.

Tarkoittaa, että porkkanalaatikko on tekeillä. Menee näköjään vähän myöhään, mutta tuntui siltä, että teen sen nyt ja sitten se on tehty. Muut laatikot tulee mummoilta:)



Eilen mies illalla teki jauhelihakastiketta lapsille syötäväksi ja sitten menin monttu auki katsomaan, kun tyyppi syötti pelkkää kastiketta esikoiselle. Onko muilla samanlaisia miehiä? Ei sillä, että enää parjaisin kuitenkaan! Tein itse tänään perunamuussia sen kanssa, kun esikoinen oli puoli päivää vinkunut jo ruokaa (kun ei tarhassa syönyt taas lounasta) ja pikkurinsessa kiljui ruokaa tunnin. Arvatkaa vaan söikö kumpikaan, voi kökkö! Ihan turhaa tehdä mitään ruokaa. Valmista vaan pöytään, niin ei ota niin paljoa päähän.



Pikkurinsessa kakkasi tänään yhdet ripaskat ja muuten on ollut kokonaan kakkaamatta. Josko tauti alkais hellitää.



Mutta nää ruokahommat aiheutti tänään sen, että päätin jättää esikoisen syöttämisen viimein tähän. Suostuikin sen pari lusikallista syömään iltaruokaa itse minkä söi ja äsken iltapuuro meni itse syöden. Juu, ei ole taidoista ollut kiinni, vaan tavasta ja lopulta pompotuksesta ja nyt se pompottelu saa loppua. Hävettää jo sanoa, että ollaan syötetty. Tää on taas sellainen asia, että ollaan muka menty sieltä mistä aita on matalin. Tuskinpa vain on kuitenkaan ollut edes niin, vaan ollaan vaan hankalamman kautta tehty oikeasti.



Nyt menen katsomaan riisipuuroa (jota tuulimuuli yrittää jäähdyttää, siis puuro avoimen ikkunan vieressä)...



T: Ynis

Pakko vähän hehkuttaa: on tämä aivan mahtavaa olla YKSIN KOTONA! Kaaos tosin vallitsee, siihen puutun vasta huomenna. Tänään olin kaikessa rauhassa neljä tuntia kaupungilla, joista yhden tunnin verran paransin maailmaa Piletin kanssa kahvikupin äärellä. Kiitos seurasta, oli ihana nähdä!



Sain kaikki joululahjat ostettua. Budjetin ylitin reippaasti, mutta onpa kivat lahjat kaikille rakkaille. Kaikki kivat lahjat nyt vaan maksoivat tuplaten sen, mitä etukäteen olin ajatellut käyttää :) Typy saa uimapuvun, jota tuskin arvostaa ennenkuin päästään sinne uimahalliin saakka. Meillähän on täällä juuri täysin kunnostettu hieno uimahalli, kyllä kelpaa käydä.



(kylläpä saa korjailla tekstiä, kävin naapurissa ystävän luona iltaglögillä, hik... )



Mies soitteli reissuraporttia: Hgin rautatieasemalla oli pieniä possuja, joita typy oli silittänyt aivan innoissaan. Junassa oli vaan valvonut ja ihmetellyt ja lopulta nukahtanut 10 min ennen määräasemaa :/ 10 min päikkäreiden turvin hihkui intoaan mummolassa, kuulemma paljon kivoja esineitä. No taatusti, anopin sisustus on aika " rönsyilevää" . Lunta on Keski-Suomessa paljon, nauttivat nyt siitä ihmeestä pari päivää. Täytyy minunkin oikein imeä talvitunnelmia itseeni kun sinne ajelen. Etelärannikolle luvattiin mustaa joulua, toivotaan että ennusteet eivät pidä paikkaansa! Saaristossa varttuneelle lumeton joulu on kyllä ihan tuttu juttu :/



Huomenna ohjelmassa työpäivä, kodin siivous, autoradion asennus (taas näitä perinteisiä naisten hommia mun tehtävänä!) ja lahjojen paketointi. Sitten joulu saa tulla.



Kyllä te ootte jotkut hurjan isoja tyttöjä jo kun itse teette jouluruokia! En osaa edes kuvitella, että vietettäisiin joulua kotona eikä ole hajuakaan miten niitä laatikoita valmistetaan. Saati kinkkua paistetaan! Anti-joulu-marjatta olen. Ehkäpä tilaan joulun pitopalvelusta sitten joskus?



Kukkuu, ihanaa, syke!



Nyt lehdenlukua ja unten maille. Tuli jostain syystä seiska lahjalehtenä, onhan se perehdyttävä kun kerran kotiin asti toivat.



- tea -

Kukkuu:Ihanaa,pienen sydän :-)



Tea:Sun elämä kuulostaa nyt suorastaan kedehdittavalta..



Toinen anti-marjatta täällä,ei aavistustakaan kinkuista ja

laatikoista..tuskin ikinä edes opettelen..



Ankkis:Mukana ollaan!!!Nautitaan ensin joulusta,täysin masuin :-)



Öitä



jatu

Tänään ei ulkoiltu lainkaan. Pakkasta -20 ja kun Sini ei ulkona liiku, niin jätimme ulkoilut väliin. Miehen siskolla käytiin kylässä. Sain raahattua itsenikin mukaan joulunhengessä, yleensä en mukaan lähde. Jään kotiin, kun miehen sisko pitää talonsa kaatopaikkamaisessa kunnossa ja minä en Sinin mukana ollessa, sitä siivoa kertakaikkiaan kestä. Mutta kun minun täytyisi ymmärtää.. Miehen sisko on väsynyt ja masentunut.. Jo kahdeksatta vuotta.. Olisiko aika jo Pikkuhiljaa Tehdä Jotain??? Äh, minä kylmä ja julma ihminen. Mutta mukavimpiin asioihin, Sini piti kovasti miehen siskon koiranpennusta ja kissasta. Oli ahkera eläinten silittäjä. :-) Kotiin tultiin niin että ehdittiin saunoa. Sini ei kauaan vain saunassa ja pesulla viihtynyt, väsy painoi jo.



Nippe80, ovat nuo terveydenhoitajat erilaisia. Ei meidän pyllykiitäjälle lääkäri eikä th mitään konttausta suositellut. Tuumivat vain että näppärän näköisesti näyttää eteenpäin noinkin pääsevän ja lähtee varmaankin aikanaan tuosta kiidosta kävelemään. Niin Sini tekikin. Jos lelu on nykyäänkin vajaan metrin päässä, ei hän ylös nouse sitä lelua hakemaan, siirtyy pyllykiitoa lelun luo.



Tea, oliko onnistunut ostosreissu? Hoitopaikka-asiassa taitaisin minäkin valita tarhan. Usein menee kyllä mukavasti niinkin että kaveri hoitaa, mutta toisinaan ei.. Itse tiedät kuitenkin millainen kaverisi on ja millainen on tarha. Onhan tarhoissakin omat huonot puolensa. Ja tietenkin molemmissa hoitopaikoissa on ne loistavat puolet.. Onneksi sinulla on aikaa miettiä mitä teet. Kumpaan kallistutkin, niin tuskin kovin huonosti voit valita. :-)



Mimmu, kivaa saada kiloihin karistuskaveri! :-) Tosin minulla menee vielä jonkin aikaa..



Jatu, kiva että teillä typy vain huolehtii nesteensaannistaan! Meillä mies varmaan jätettäisiin reissusta, jollei olisi kamat pakattuna autossa silloin kun on suunniteltu... Ei pelkoa kyllä siitä, yleensä minä vielä tarkistelen kahvinkeittimiä yms. kun muut jo istuvat autossa..



Muumimammalle Onnea Odotukseen!



Lila75

Jouluunhan on kolme yötä, ja kohta vain kaksi ;) (kuten tyttö tänään muisti mainostaa).



Ihanaa, Kukkuu, syke!! ♥ Sen jälkeen se vasta tuntuu todelta.



Tänään jotain koristeita riipuskelemaan laitoin (ei vielä kuusta, kuitenkaan. Jouluaattona vasta). Anoppi on ihanasti siivonnut koko huushollin :) Minä teen vielä aika pitkät päivät, mutta ensi viikolla vapaata sitten.



Meilläkin anoppi asuu aika kaukana (280km), mutta käy onneksi silloin tällöin (kunhan kuljetuksen saa). Lapsenlapsia on anopilla 12 kpl. Vanhemillani on lapsenlapsia vain vaivaiset 3 (ja neljäs tulossa, minustahan tulee täti :)), mutta eivät ole kovin kiinnostuneita niistäkään. Saatan tosin olla epäreilu. Äitini ei vain oikein osaa näyttää tunteitaan (ehkä..?).



Hassu sepustus, nopeasti pomps!



♥S

M

minä en välitä laatikoista, syön kun on tarjolla, mutten taatusti koskaan itse tule niitä tekemään. Nyt kun ollaan keskenään aatto meillä syödään sairaan hyvää riisisalaattia, lasagnettea ja jotain muuta. Kinkkua en syö, mies ostaa itselleen ja Sinille kalkkunarullan. Minä keskityn makeansyöntiin.. :-)



Lila75 rv 29+6

Kukkuu: Voi se oli niin ihanaa, kun ne ekan kerran kuuluivat:)



Juu, pudotellaan painoa taas ensi vuonna, syksyn saldo onkin nyt +-0. Tahtoo ne entiset vaatteet päälle!!!



Minun murheellinen olotilani pienen terveydestä jatkuu. Jaksattekohan enää kuulla? Kerron kuitenkin. Korvalääkäri löysi MOtin korvakäytävästä patin. Se ei ollut siellä maanataina, mutta mitään selitystä sille ei löytynyt. Patti vuotaa verta, joten sitä se oli mitä korvasta on vuotanut, epäilin jo itseäni. Lääkäri pyysi minua selittämään tilanteemme kolmeen kertaan, nojasi sitten taaksepäin tuolissaan, katsoi epäuskoisena ja sanoi: " Tämä on hirvittävän vaikea tilanne, en oikeastaan tiedä mitä pitäisi tehdä." En minäkään, sanoin ja teki mieli itkeä. Sitten saimme taas kuurin ja korvatippoja. Kuuri oli sama, minkä olemme jo syöneet kahdesti peräkkäin. Kahdesta pahasta vaihtoehdosta kuulemma parempi. Minä en jaksa uskoa että tämä mitään auttaa, mutta putkia ei voida laittaa, jos Motti on tuossa kunnossa vielä kolmen viikon päästä.



Kun Motti näki korvalääkärin, alkoi kauhea huuto ja pienet kädet takertuivat äitiin kiinni hädissään. Tuntui kauhealle taas sanoa että ei voi mitään, korvat on katsottava. Toimituksen päätteeksi Motti ei halunnut katsoa ketään, vaan käpertyi kaulani ympärille pieneksi täriseväksi ja nyyhkyttäväksi mytyksi. Kesti pitkään ennen kuin sain mitään kontaktia. Minulla on iso hätä siitä, mitä tämä tekee pienen psyykelle ja luottamukselle minuun, kun toinen niin selkeästi ilmaisee ettei halua ja silti sinne joutuu.



Mistä ihmeestä minä löydän ihmisen, joka näkisi ja hoitaisi kokonaisuuden ja äitin mielenterveyden vielä lopuksi!?



Täällä jatkuu kova pakkanen, hiukan tylsää, mulle riittää ihan 10 astetta.



Aavis ja Motti