Miten ihmisen arvoon vaikuttaa se, mitä työtä hän tekee?

tilanteesta: yrityksiä kaatuu nykyään niin herkästi, jolloin kenkää saa hyvätkin tekijät.



Mutta jos on kaupankassa ja ei edes napeksi mikään haastavampi työ, tai edetä edes kaupankassantyöstä esim. jollekin vastaavan tasolle, niin kertoo se jotain ihmisestä. Kunnianhimottomuus ja ehkä jonkinlainen velttous, laiskuus, haasteiden pelko.

Edellinen:

Kunnianhimottomuus ja ehkä jonkinlainen velttous, laiskuus, haasteiden pelko.



Onko se huono asia, että ei ole uraihminen?

Minä en voisi kuvitellakaan alkavani seurustella jonkun täysin kunnianhimottoman kärrypojan tai nuohooja-apulaisen kanssa. Ei tarvitse olla uraohjus, mutta maailma on väärällään nahjuksia joita ei vain pätkän vertaa kiinnosta mikään. Kaikilla ei tietenkään ole lahjojakaan mihinkään kassahommaa kummempaan, silloin on ihan kunnioitettavaa että tekee sitä mihin pystyy. Mutta itse satun arvostamaan ihmisessä älyä, tietynlaitta dynaamisuutta ja taitoa käyttää omia kykyjään. Mutta varmasti kassatytöt ja -pojat sitten tykkäävät seurustella keskenään.

ja oon nyt tehtaassa töissä. Oonko huono ihminen?

Eiköhän se mene selkeimmin niin, että työttömät ja matalasti koulutetut, matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat porrassiivoojat yms. ovat aika samanlaisia arvomaailmaltaan ja sopivat yhteen. Korkeasti koulutetut ja korkeassa ammattiasemassa olevat taas arvostavat työtä ja koulutusta, eikä heidän arvomaailmansa välttämättä kohtaa jollain työmarkkinatuella vuodesta toiseen kotona lusmuavan arvomaailmaa. Jokaiselle varmasti löytyy sellaista seuraa, jossa tuntee kuuluvansa joukkoon ja tulevansa arvostetuksi.

ja oon nyt tehtaassa töissä. Oonko huono ihminen?

Itse olen ollut lähihoitaja ja nykyään akateeminen koulutus eikä minun "arvo" ihmisenä ole muuttunut siitä mitenkään. Ystävinä korkeasti koulutettuja ja vankilassa istuneita kouluttamattomia ihmisiä, taiteilijoita, duunreita ja ihan yhtä arvokkaita ovat kaikki. Mieheni on ilman koulutusta oleva menestyvä yrittäjä ja yksi hienoimmista ihmisistä minkä tiedän. Kasvakaa aikuisiksi.

Toinen juttu sitten on, että jokaisella ihmisellä on myös velvollisuutensa. Ja työhaluton ihminen ei täytä velvollisuuksiaan itseään, ympäristöään eikä tätä yhteiskuntaa kohtaan, vaan hyväksikäyttää muita. Toisten hyväksikäyttäminen tai muu vahingonteko ei ole hyväksyttävää. Ei se tuota mainitsemaani ihmisarvoa vie, mutta on se halveksittavaa.

Itse en voisi kuvitella seurustelevani elämäntapatyöttömän kanssa. Jokainen voi hetkittäin joutua työttömäksi, mutta ei siitä uraa tarvitse tehdä. Jos taas tekee työn suhteen sen aivan vähimmän pakollisen, niin kyse on kunnianhimottomasta ihmisestä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos kuitenkin itsensä ja perheensä elättää, mutta en itse voisi kuvitella esimerkiksi seurustelevani sellaisenkaan kanssa ja pettyisin, jos omista lapsistani kasvaisi sellaisia. Toki joillain ihmisillä, joille työ on vain pakollinen paha, on työn ulkopuolella kunnianhimon kohteita, mikä tasoittaa tilannetta, mutta on myös niitä, joiden elämää leimaa lähinnä täydellinen vetelyys ja sellaista en tosiaan lähelleni haluaisi.

Onko työtön ns. huono ihminen? Alkaisitko seurustella semmoisen kanssa? Voiko ihminen olla arvokas/hyvä/tms, jos hänellä ei ole työtä tai edes työhaluja?

En vaihtaisi työtäni mihinkään vaikka sinänsä työ joskus ärsyttääkin, pääasia ettei tarvitse olla asiakaspalvelussa ja tekohymyillä asiakkaille ja työterveys toimii ja äitiyslomat yms. Palkkakin on ok, tulen hyvin toimeen. En arvostele ihmisiä heidän saavutusten perusteella, kaikki ei vain ole uraihmisiä!

Miten sinulle se tuli mieleen esimerkkinä? : )

Jos aikuisella ihmisellä ei ole työtä eikä työhaluja, eikä ole kotona esim. alle kouluikäisiä lapsiaan hoitamassa, niin kyllä siinä on vähän ihmisen arvokin kyseenalainen. Sellainen tyyppihän elää vain itselleen ja itseään varten muiden kustannuksella, eikä hänestä ole koskaan mitään hyötyä kenellekään.

koskaan haaveilisi muusta ammatista?

mun mielestä siivoojat ja kassat tekevät mielettömän hienoa työtä. on hyvä, että kaikki eivät halua kouluttautua korkeisiin asemiin. kuka sitten siivois tai palvelis meitä kaupassa? hieno titteli ei vielä kerro ihmisestä mitään.

Vakinainen työ tehtaassa on tavallaan vankila; vaikka palkka on hyvä, mutta en uskalla kokeilumielessä hakeutua toiseen työhön ja irtisanoa itseäni, kun en ole varma sopiiko joku toinen työ minulle. Haaveilen, että olisi työ, jota tekisi mielellään! Jota kohtaan olisi oikein intohimo, haluaisi oppia siitä lisää ja kehittyä jne. On suuri kärsimys, ettei tiedä mitä se olisi!!! On mulla moniakin (muittenkin huomioimia) taitoja (monenlainen suunnittelu, taiteellisuus) muttei mitään semmosta, mistä oikeesti voisi kehittää työn.

työssään kunnianhimoinen, vaikka ei ikinä haaveilisi muusta ammatista. Lähihoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä ja kunnianhimo työssä ei tarkoita sitä, että pitäisi pyrkiä korkeampaan asemaan. Kunnianhimoa on sekin, että arvostaa työtään ja pyrkii tekemään sen hyvin. Oli sitten kyse hyvästä vanhuksen perushoidosta, hyvin muuratusta savupiipusta, putipuhtaaksi siivotusta leipomon linjastosta, hyvin suunnitellusta sillasta, sentilleen täsmäävästä kirjanpidosta tai uraauurtavasta tieteellisestä tutkimuksesta.

Mutta voiko esim. lähihoitaja olla fiksu, avarakatseinen ja suvaitsevainen, vaikka ei koskaan haaveilisi muusta ammatista?