Te joilla on pohjalainen mies ja itse olette muualta

Mulla on viimisen päälle suorapuheinen mies, ei mieleistele, mutta osaa rehdisti kehua vaikka työkaveria silloin kun on aihetta. Olen kyllä itsekin pohjanmaalta, mutta ajattelin silti vastata, kun ainakin oma pohjalaisjurrikkani on juuri sitä suorapuheista sorttia. Vaatekaupoilla saattaa suoraan töksäyttää, ettei joku sovi tai näyttää kammottavalta, mutta tietääpä sitten, että on tosissaan, jos kehuja saa. On myös jääräpäinen, eikä kestä yhtään, jos joku hyppii silmille tai että puhutaan pinnallsia kuulumisia kavereiden kesken. Rehellinen ja vaatii sitä muilta.

Ei ole lainkaan sellanen konfliktihakuinen, jos suorapuheisuudella sitä tarkoitat. Eikä kotonakaan välttämättä sano, vaikka joku asia häntä saattais joskus ottaa päähän.



Itse olen mielestäni paljon suorapuheisempi karjalaisena.

Mielestäni itte oon suorapuheinen ja osaan puhua jutusta kun jutusta. Pohjalaista väittäsin mieluumminkin juroksi ja sisäänpäinkääntyneeksi, jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla. Puhumaan pitää houkutella, ja jos on sillä tuulella ettei keskustele niin ei tosiaankaan keskustele.



Ja perhanan iteppäinen on. Ajaa melkeen hulluks välillä, kun johonkin hommaan ei löydy mitään perusteluja, ollaan vaan jotain mieltä ihan siks ku aina on niin ollu....



Mutta vastuuntuntonen, hieno iskä, ja huomioiva mies kyllä. Ja huolehtiva. Ja osaa itkeä ja puhua ja jopa nauraa kun sille päälle vaan sattuu ja pikkusen taivuttelee :)

mutta puhuu vain kun on tarvetta, ei siis ole paljoa äänessä ;). On vastuuntuntoinen, hyvä isä, sellanen jämpti tyyppi. Negatiivisena mainittakoon ehdottomuus ja jääräpäisyys.



Itse olen satakuntalainen...

päin Suomea olla niin kieroja kuin Pohjanmaalla! Mistään ei puhuta suoraan, varsinkin jos on jotain hampaankolossa. Mutta juoruaminen ja selkäänpuukotus on omaa luokkaansa! Miehet ovat juroja mököttäjiä ja avuttomia tossukoita mammanpoikia.

päin Suomea olla niin kieroja kuin Pohjanmaalla! Mistään ei puhuta suoraan, varsinkin jos on jotain hampaankolossa. Mutta juoruaminen ja selkäänpuukotus on omaa luokkaansa! Miehet ovat juroja mököttäjiä ja avuttomia tossukoita mammanpoikia.

Mielestäni itte oon suorapuheinen ja osaan puhua jutusta kun jutusta. Pohjalaista väittäsin mieluumminkin juroksi ja sisäänpäinkääntyneeksi, jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla. Puhumaan pitää houkutella, ja jos on sillä tuulella ettei keskustele niin ei tosiaankaan keskustele.

Ja perhanan iteppäinen on. Ajaa melkeen hulluks välillä, kun johonkin hommaan ei löydy mitään perusteluja, ollaan vaan jotain mieltä ihan siks ku aina on niin ollu....

Mutta vastuuntuntonen, hieno iskä, ja huomioiva mies kyllä. Ja huolehtiva. Ja osaa itkeä ja puhua ja jopa nauraa kun sille päälle vaan sattuu ja pikkusen taivuttelee :)

Satakuntaa oot ja mist miehes? Mä oon Ulvilast ja isäntä Kauhajoelt. Kuvaukses miehestä sopii hyvin meillekin..

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 18:01"]Pohjalaista suorapuheisuutta typerämpää väitettä ei olekaan. Missään ei puhuta selän takana niin paljon paskaa ja kieroilla, kuin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Oon asunut eteläsavolaisen mieheni kanssa pk-seudulla, Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Hämeessä, mutta oltiin tyhmiä ja palattiin takas tänne mun kotiseudulle eepeelle. Vasta paluumuuton jälkeen on tajunnut, kuinka saatanan kieroa ja kaksinaamaista väkeä nimenomaan pohjalaiset on, verrattuna muuhun väestöön. Kaikki piiloutuvat tuon "suorapuheisuuden" myytin taakse, mut oikeasti, MISSÄÄN muualla ei juoruta esimerkiksi naapureista niin pahantahtoisesti kuin täällä! Kaikki yksityiskohdat pengotaan kaikista ihmisistä ja ulkopaikkakuntalaisiin suhtaudutaan vainoharhaisin ennakkoluuloin. Sisäsiittoisuus on jotain ihan karmeaa, monella lapsi on kuollut tauteihin jotka johtuu sisäsiittoisuudesta. Onneksi itse menin naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteisiä sukulaisia. Monelle lapsuudenkaverille ne yhteiset sukulaiset oman miehen kanssa on ylpeilyn aihe!!!
[/quote]ei nää on lappilaisia, jotka tekee näin. Hyi helvetti.

Up.

Mitäs me keski- ja pojoispohjalaiset sitten ollaan kun ei olla oikeita pohjalaisia? Feikkipohjalaisia?

Itse olen Keski-Pohjanmaalta ja kyllä nämä kuvaukset kuulostavat ihan osuvilta. Ikäviä asioita haudotaan ikäänkuin sisäisessä aromipesässä vuosikausia. Itselläni tuo vääränlainen ylpeys yhdistettynä arkuuteen on estänyt kaikki kontaktit naisiin. "Minähän en perkele akkoja ala mielistelemään (iskemään)". Työt ja muut asialliset hommat hoidan jämptisti.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2009 klo 19:00"]onko miehesi pohjalaisen suorapuheinen? Millaisissa asioissa esimerkiksi?
[/quote]
Tuskin on mahdollista, menevät serkkunsa kanssa naimisiin ja ainakin jos miehen äitee on elossa, niin kantasuomalaisella miniällä ei ole sukuun mitään asiaa.

Mie on etelä-pohjalainen ja voi että miten juro ja sisäänpäin kääntynyt. Kyllä jonkun kipinän saan hänessä syttymään ja käydään keskusteluja... semmoisia anna mietin viisi minuuttia :D
Itse olen hämäläinen. Sovitaan yhteen kun rakastetaan ja siedetään toistemme vikoja. On kyllä viimeisen päälle rehti ja aina puolellani.

Turhat saa olla puhumatta.

Pohojalaanen puhuu silloin kun sillä on asiaa ja sanoo asian just niiku ne on, joutavanpäiväistä lössytystä tyhjänpäiväisistä asioista pohojalaanen ei kuuntele.

Mun mielestä aitoja pohjalaisia on vaan etelä-pohjanmaalla.

No niin, mielenkiintoinen ketju! Minulla on etelä-pohjalainen mies ja kulttuurishokki on ollut aika iso! Itse olen Uudeltamaalta ja en ole aiemmin ollut oikeastaan missään kosketuksissa Pohjanmaahan.

Olen ollut yllättynyt siitä, että pohjalaisia sanotaan suoriksi, koska minusta se ei pidä paikkaansa. Sen sijaan olen huomannut, että asioita kysytään vähän kautta rantain. Sellainen epäluuloisuus muita kohtaan on myös pohjalainen piirre ja tosi paljon muita ihmisiä arvostellaan...perusnegatiivinen suhtautuminen on aika tyypillinen, mutta minun mies osaa asialle välillä kyllä nauraakin.

No. Pohjalaiset tuntuvat minusta rannikon kasvattina aika vaikeasti lähestyttävinä. Täällähän on tämä ehkä pohjalaisittain kummallinen halailun kulttuuri, eli kaikkia halaillaan ja sellaiseen en ole Pohjanmaalla törmännyt. Oikein alkaa naurattaa kun mietin, että menisin halailemaan jotain miehen miespuolisia sukulaisia vaikkapa, täällähän taas minun sukulaiset halailee miestä, oli sitten samaa sukupuolta tai ei. Aluksi se on varmaan tuntunut omituiselta miehestä, voisin kuvitella. Nyt varmaan on jo tottunut.

Lisäksi pohjalaisissa on sellainen jännä piirre, että siellä naiset ja miehet ovat paljon enemmän omissa kasteissaan, kun vaikka täällä rannikolla. Eli jos nainen on yksin vaikka baarissa pohjanmaalla, niin se ilmeisesti on joku outo signaali, että varmasti hakee seuraa. No pk-seudulla asuvat tiedätte, että täällä taas on ihan normaalia käydä vaikka työpäivän päätteeksi juomassa yksinkin se siideri ja samalla vaikka plarata lehteä. Se ei todellakaan ole signaali mistään paitsi siitä, että ei jaksa vielä mennä kotiin.

Sellaista suoraa puhetta en vielä pohjalaisilta ole kuullut. Yleisasioista puhutaan kyllä suoraan, mutta ei esim. ns. tärkeistä asioista eli vaikka ihan henk.koht. mielipiteistä. Sinänsä sanoisin, että suorempaan puheeseen törmää melkein missä vain muualla. Ylipäänsä jotkut traditiot värittää aika paljon porukan mielipiteitä tuolla, eli tuntuu, että kaikilla on esim. aivan samat poliittiset kannat...se on outoa! Eli omia aivoja ei tavallaan ole ihan lupa käyttää, siitä tulee varmaan arvostelua, vaan pitää aikalailla mennä yleisen mielipiteen mukana asioissa. Outoa!

Hyvä ketju! Pohjalaiset älkää suuttuko näistä, voi olla, että olen väärässä ja saa oikaista. Saa myös kertoa mielipiteensä meistä uudenmaan rannikkolaisista...

Up.

Up.

Mies on Pohjanmaalta. Ei paljoa puhele, ei tunteile eikä mitään muutakaan.

Mistään, varsinkaan ikävästä asiasta, ei puhuta vaan pakenee paikalta.

Anoppi on aivan samanlainen. Ikävistä asioista ei saa puhua - silloin ne lakkaavat olemasta. Hoetaan koko ajan vain jotain älytöntä: "Olette rakkaita! Olette ihania!" -mantraa.

Anopin sanoma "Elämästä pitää olla kiitollinen!" -lause on yksi pahimmista. Esim. miettikää tilannetta kun juuri sanoin sairastavani rintasyöpää niin anoppi sanoo noin ja tämän jälkeen asiasta ei saa puhua vaan aina käännetään puhe johonkin toiseen asiaan. Toinen tilanne oli aivan vastaava eli lapsi vammautui liikenneonnettomuudessa loppuelämäkseen. Anoppi töksäytti tuon lauseen - ja sen jälkeen asia oli loppuunkäsitelty. Esim. lapsen hoidosta kotona ei saa puhua mitään vaan tuo yksi lause tarkoittaa sitä, että asia on käsitelty ja kaikki siihen viittaavatkin puheet pitää jättää väliin.

21 tosi tuttua! Se on siis pohjalainen juttu. Musta on myös kamalaa jos kerron jostakin itseäni surettavasta asiasta, niin lohdutuksen sijaan olo onkin helposti vielä paskempi. Mies nimittäin nopesti vähättelee asiaa tai sanoo just niin, että "sullahan on kaikki hyvin, sun pitäisi olla kiitollinen" (mikä ei meinaa edes pidä paikkaansa). Onpa outoutta!