Eron jälkeistä ahdistusta vai mitä sekoamista tämä on..?

Iski kamala ahdistus. Ihan järjetön, mitä en varmaankaan ole ennen kokenut. Ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken päivän. Lamaannuin totaalisesti paikalleni ja päivä meni ihan kuin jossain sumussa. Nyt vaan istun tässä ja tuijotan. En saa kiinni ajatuksista.



Avioero tuli kesällä. Se oikeastaan oli pidemmän ajan spekuloinnin tulos ja melkeinpä kokonaan minun omaa älläystäni. Suhde ei toiminut ja itse kyllä halusin yrittää... ajattelin jopa parisuhdeterapiaa ym. mutta yksin ei ole vain vaikeaa yrittää vaan mahdotonta.



Viimeisenä yönä kotona mies tuli viereeni nukkumaan ja itki, että haluaa yrittää. Kertoi rakastavansa. Itsellä oli kuitenkin jo nk. mahdottomuus olo. Seuraavana päivänä lähti työpäivän jälkeen sanaakaan sanomatta ja kahden päivän kuluttua sain kuulla hänen olevan ex:nsä helmoissa. Eroon ei kuitenkaan liittynyt kolmansia osapuolia. Sen tiedän hänenkin osaltaan varmaksi.



Sain keskivaikean masennuksen diagnoosin kesäkuussa ja lääkityksen, mitä en kuitenkaan missään vaiheessa edes aloittanut.



Kaikki alkoi järjestyä: sain haluamani työn, ihanan uuden asunnon, lapsi sai oikein hyvän päivähoitopaikan ja ihastuin pintapuoleisesti. Asiat olivat päällisinpuolin kuitenkin ihan hyvin, vaikka aluksi vaikeaa oli ollutkin.



Kaikki on muutenkin nyt niin hyvin kuin voi olla, mutta nyt on vain tyhjyys. Tällä hetkellä haluaisin varmaan itkeä tms. mutta tuntuu, etten tunne mitään. En voi käsittää, kuinka tunnetila voi muuttua näin radikaalista sellaiseksi, että ei konkreettisesti tunne mitään. Olen kuin sumussa edelleen tällä hetkellä.



En tiedä onko tämä tätä joulua, joka aiheuttaa sen haikeuden. Ei, en kaipaa eksääni, ja tiedän, että suhde ei olisi koskaan onnistunut.



Haluaisin joka tapauksessa puhua hänen kanssaan vielä joskus ja selvittää sen, mitä meille kävi. En ole kuullut hänestä lainkaan sitten heinäkuun.



En tiedä, voiko tämä eroahdistus iskeä vasta näin jälkikäteen pahastikin. Olo on tyhjä. Tunnen jotenkin epäonnistuneeni tms. En oikeastaan jaksaisi edes kirjoittaa tätä, vaikka tekisi mieli puhua jonkun kanssa, mutta kaikki tuntuu tosi mahdottomalta. Joltain osin en taida osata edes kuvailla, mistä on kyse... Onko vastaavia kokemuksia siitä, että nk. eroahdistus iskee vasta pitkän ajan kuluttua. Outo, todella outo olo, enkä tiedä miten ihmeessä saan itseni taas kondikseen.