Mitä on hyvä kasvatus?

ei me av-mammat tähän pystytä.

Hyvin kasvatettu on nyt vaan se joka ei kilju kaupassa eikä riehu kylässä. Viis siitä miten se on sellaiseksi tullut.

Ja lisäksi paljon muuta :)

Meillä olen aina lapsille painottanut ilmaisun vapautta ja sitä, että oman mielipiteen saa tuoda julki, vaikkei se kuulijaa miellyttäisikään. Olen kovasti koettanut sivistää viemällä teatteriin/konserttiin/museoon, ja näistä myös underground-versiot. Myös mielenosoituksia ollaan käyty katsomassa. Ollaan puhuttu laajalti kaikesta. Usein en anna valmiita vastauksia, vaan annan lapsen itse kehittää omat mielipiteensä. Oli se kampanja noista eläimistä. Broilerikiusaus oli kuvateksti ja joku roikotti kanaa siivistä. Kysyin lapsilta mitä kuvassa tapahtuu ja onko se kilttiä. Ei ollut kilttiä heidän mielestään. Valikoituja juttuja ollaan myös telkasta YHDESSÄ katsottu antaen lasten kommentoida ja kysyä. Pasifismini on tarttunut heihin saarnaamatta tai oikeastaan puhumatta mitään koko asian puolesta, itse ovat järkeilleet, ettei ihmisten tappaminen ole koskaan oikein. Sama lihansyönnin kanssa. En kenties ole totalitäärinen auktoriteetti, mutta kyllä he toisaalta tottelevat minua 9/10 asiassa. Kasvatukseni on tietoista. Yritän painottaa kaikkia varhaiskasvatuksen aloja yhtä paljon. Ihmisten arvostaminen ulkoisista seikoista huolimatta, sananvapaus, itseilmaisu, luovuus näitä meillä pidetään arvossa. Kertaakaan en ole missään lapsiani joutunut häpeämään korvat punaisina. Jokaisesta virheestäkin oppii. Lapsiani pidetään yleisesti aina hyväntuulisina ja sitä he ovatkin.

Tärkeitä asioita mielestäni:

- lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ilman mitään suorituksia (äiti tykkää sinusta jos olet kiltti)

- rajat eli se kuri. Jotkut asiat ovat ehdottomasti kiellettyjä, niistä ei neuvotella. Huutamalla/kiukkuamalla asioita ei saa periksi. Käytöstapoja opetetaan, kylässä ja tietysti kotonakin käyttäydytään kunnolla.

- monista muista asioista neuvotellaan, keskustellaan. Lasta kuunnellaan oikeasti ja ollaan kiinnostuneita hänen jutuistaan (nämä taitaisi kuulua tuohon ekaan kohtaan). Omaan ajatteluun rohkaistaan.

Samalla kasvatustyylillä ei saa samanlaisia tuloksia aikaan. Hyvän kasvattajan pitää osaa lukea rivienvälistä ja tunnistaa lapsen persoonallisuus, jotta tietää mikä hälle paras konsti kasvuun.

Toisille riittä asioiden selvitys ja yhdessä pohtiminen, toinen tarvitsee napakan EI:n ja niin edespäin. Toisen uhma vaan kasvaa komennettaessa...ei ole yhtä ainutta oikeaa vastausta.