Kertokaahan epiduraalista/spinaalista

Hei!

Esikoisen synnytys käynnistettiin, ja kipuihin tarjottiin aika varhaisessa vaiheessa epiduraalia. Synnytyspaikkana Naistenklinikka.



Epiduraalin positiivinen puoli oli se, että se vei kivut pois tykkänään avautumisvaiheesta. Myöskään laittaminen ei tuntunut pahalta. Sain epiduraalia kaikkiaan kolme annosta.



Mutta ei jotain niin hyvää, ettei huonoakin. Kolmas annos vei tunnon jaloista, joten ainoa mahdollinen ponnistuspaikka oli sänky ja puoli-istuva asento. Minut katetroitiin, samoin eppari tehtiin aika automaattisesti, koska ponnistamisen tarvetta ei tullut/en tuntenut. Kivut kuitenkin tunsin ponnistaessa.



Ajattelin itse kokeilla spinaalia seuraaalla kerralla.

pikkukakkosen kohdalla taas spinaalin.



Jos synnytys tuntuu edistyvän hitaasti kovista supistuksista huolimatta, annetaan mieluummin epiduraali koska sitä voi kätilökin lisätä useamman annoksen, jos eka ei tunnu riittävän. Spinaali taas sopii nopeasti edistyvään synnytykseen ja se tuikataan kertapistoksena selkään. Ja aina siis tarvitaan lisäannostenkin kohdalla anestesialääkäri.



Molemmat toimivat omalla kohdallani loistavasti. Kivut loppuivat kuin seinään ja pystyin jopa torkkumaan ennen ponnistamista.



Epiduraalin sain, kun järkyttävät oksitosiinisupistukset olivat jatkuneet muutaman tunnin ilman että kohdunsuu oli auennut. Epiduraalin laittaminen oli aika kamalaa, koska piti olla kippura-asennossa pitkän aikaa ennen kuin lekuri löysi oikean kohdan. Epiduraali laitettiin minulle kun kohdunsuu oli 1,5cm auki ja kahden tunnin päästä pääsin jo ponnistamaan. Sain vielä lisäannoksen vähän ennen ponnistusvaihetta ja niinpä myös ponnistaminen oli kivutonta. Ponnistustarve kuitenkin tuntui hyvin ja ponnistaminen oli minusta hyvin helppoa ja poika tulikin maailmaan 12 minuutissa. Ei tullut repeämiä eikä episiotomiaa tehty.



Spinaali laitettiin kakkosen synnytyksessä kun nousin ammeesta ja kohdunsuu oli 7cm auki. Melkein jo pelästyin että enkö ehdikään saada mitään kunnon kivunlievitystä. Spinaalin laitto oli tosi nopea toimitus ja kippurassa joutui olemaan vain ihan hetken. Ponnistamaan pääsin tällä kertaa jo tunnin kuluttua spinaalin laitosta ja tälläkin kertaa ponnistaminen oli kivutonta, helppoa ja nopeaa. Tyttö tuli maailmaan 15 minuutissa ilman pienintäkään nirhaumaa tai vauriota.



Mitään huonoja puolia en kummastakaan keksi. Molemmissa toki joudutaan kalvot puhkaisemaan, jotta vauvan päähän saadaan sydänäänianturi kiinni. Mutta sen voi pyytää tekemään vasta puudutteen laittamisen jälkeenkin. Minua ei kummallakaan kerralla katetroitu, ihan vapaasti sai liikkua (mm. käydä vessassa) tosin tippaletkun kanssa, ponnistusasennon sai myös vapaasti valita - itse halusin ponnistaa puoli-istuvassa jalat kätilön ja miehen lanteilla.



Aivan taatusti otan seuraavallakin kerralla jomman kumman. En kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä kipu jalostaa :)

epiduraalin ja spinaalin suurin ero on varmaan kestossa, eli epiduraalissa yleensä laitetaan ns. kipupumppu, joka pumppaa puudutetta ja kipulääkettä tasaisesti. Mahdollista on antaa myös boluksia, eli suurempia kerta-annoksia jos tarve vaatii. Periaatteessa epiduraali voi olla päällä synnytyksen loppuun saakka, mutta useimmat kätilöt sen taitavat napauttaa kiinni kun päästään ponnistamaan. Epiduraali vie kuitenkin usein ponnistamisen tarpeen. Epiduraalin vaikutus alkaa 10-15 minuutissa, ja sen ei pitäisi puuduttaa juurikaan jalkoja, joten liikkuminen on mahdollista eikä virtsakatetri ole välttämätön. Pissaaminen tosin voi käydä hankalammaksi, ja siksi katetri usein laitetaan. Täysi rakkohan voi olla este vauvan laskeutumiselle. Epiduraalin laittaminen ei onnistuessaan vie kauaa, mutta sekin on yksilöllistä (riippuu sekä laittajan taidosta että synnyttäjän koosta ja rakenteellisista jutuista). Useimmat kokevat helpotuksen suurena, mutta puudutus ei useim vie kipua kohdunsuulta.



Spinaali koetaan usein tehokkaampana kuin epiduraali, mutta sen laittamisessa vaikeaa on ajoitus. Puudutus alkaa vaikuttaa melkein heti laittamisesta, ja kestää 1,5 - 2 h. Oikein ajoitettuna spinaali vie pois kaiken kivun. Sitä ei kuitenkaan laiteta ensisynnyttäjälle, ilmeisesti juuri tehokkuutensa vuoksi, koska vie tunteen supistuksista ja ponnistamisesta pois. Puudutus siis laitetaan kerta annoksena, eikä selkään jää letkua niinkuin epiduraalissa. Kätilöt ovat useimmiten taitavia arvioimaan, koska oikea hetki spinaalin antamiselle on. Mikäli vaikutus ehtii mennä ohi, ennen kuin ponnistaminen alkaa, voidaan spinaali uusia. Usein voidaan kokeilla myös PCB-puudutusta, jonka synnytyslääkäri laittaa. Spinaali puuduttaa hieman myös jalkoja, joten liikkuminen voi olla hankalaa. Se ei kuitenkaan ole kiellettyä, eikä tässäkään puudutuksessa tarvitse katetria välttämättä laittaa. Pissalla saa käydä jos pystyy ja ´liikkua sen mukaan kun kykenee.



No, tässä jotain pientä tietoa puudutuksista... toivottavasti on apua sinulle tai jollekin muulle =)

...huomasin vasta nyt, että synnytys onkin jo käynnistetty... onneksi olkoon siis vauvasta =)

mäkin olen kuullut ja luullut ettei spinaalia laiteta ensisynnyttäjälle..

silti mulle laitettiin se vaikka epiduraalia pyysin. Toisen vauvan la on perjantaina ja jännittää ihan sairaasti..

Epiduraalipuudutus alentaa verenpainetta. Äidin verenpaine saattaa kuitenkin laskea niin alas, että se haittaa istukan verenkiertoa ja tätä kautta lapsen vointia. Siksi epiduraalipuudutuksen yhteydessä laitetaan aina suonensisäinen tiputus. Istukan verenkierrolle on eduksi, jos äiti makaa kyljellään eikä selällään.



Epiduraalipuudutus puuduttaa lantionpohjan lihakset ja tämä vaikeuttaa sekä ponnisturefleksiä että lapsen kiertoliikettä lantiossa. Nämä seikat lisäävät imukupin käytön ja keisarileikkauksen tarvetta. Usein äiti ei tunne virtsaamisen tarvetta ja virtsarakko joudutaan tyhjentämään katetrilla.



Synnytyksen jälkeen, kun puudutuksen teho vähitellen lakkaa, voi välilihaleikkauksen haava tai keisarileikkaushaava tuntua erittäin kivuliaalta.



Epiduraalipuudutus on suuri edistysaskel synnytyksen hoidossa, mutta sitä tulee käyttää harkitusti. Puudutuksen antama kivunlieivitys voi tehdä synnytyksestä myönteisen kokemuksen, kuitenkin jotkut naiset ovat kokeneet ikäänkuin menettäneensä synnytystapahtuman. Jos puudutuksen vaikutus ehtii loppua ennen ponnistusvaiheen alkua, äiti voi itse ponnistaa lapsensa maailmaan esimerkiksi tuetussa pystyasennossa.



Epiduraalipuudutuksen pitkäaikaisvaikutuksia äitiin tai lapseen ei ole tutkittu.





Tässä syitä miksi en itse ottaisi epiduraalia.

haluan kertoa epiduraaliin liittyvästä kokemuksesta toisen lapsen syynnytyksessä. Ensimmäinen synyti ilman epiduraalia, ehdin saamaan vain jotain paikallista puudutusta lihassärkyyn ja jnnitykseen. Toisen lapsen synnytyksessä täällä palstalla " viisastuneena" vaadin itse epiduraalia. Tuloksen oli se, että synnytys pysähtyi 3-4 tunniksi kokonaan. Jotta supistukset jatkuisivat ja synnytys eteneisi minulle laitettiin tippa. Lopuksi kävi siis niin, että epiduraalin vaikututs loppui, en ollut avautunut yhtään lisää koko 4 tunnin aikana ja tipoista johtuen oli mieletön pakko ponnista. Lopuksi saatuaan siihen just-ja just luvan ja ponnistin ilman mitään puudutusta seuraavat 45 minuuttia. Kipu oli mieletön ja ihmettelin itsekin, että ei se nyt niin hirveästi voi sattua. Lapsi painoi vain 3,5 kg kui ensimmäinen oli yli 4kg. Synnytysken jälkeen kivut jatkuivat ja toisinaan lantion kipu oli sietämätön. Vasta muutaman kuukauden odotuksen jälkeen sain ajan neurologille, jotka kuvien ja muun toiminnan pohjalla totesi, että syynytyksessä minulla repesi lantiossa eräs liikkumaton nivel. Nyt poik ajo 3v, kipu vaivaa edelleen. Lenkkeily jo onnistuu, mutta pitkät kävelylenkit ja kotisiivouksen teen vieläkin leveä tukivyö lanion ympärillä.

Kehotan ensisynnyttäjiä luottamaan kätilöön, ei omaan tietoon, varsinkin jos sitä ei ole!