Maanantaita kolibreille!
Huomenia kaikille, rupesi tuo viikonlopun pino olemaan niin pitkä, että ajattelin pistää uuden pystyy.
Pikkutiikeri, kovin aikaisilla viikoille olit ultrassa, joten ehkäpä sitä vielä pieni toivonkipinä on! Joka tapauksessa, iso kasa voimahaleja!
Joku noista oireista kyseli, mulla oli koko viime viikon elämää suuremmat raskaus/tätioireet. Olin ihan varma, että kohta lorahtaa pöksyihin, vaikka tädin ei pitäisi tulla käymään kuin vasta ensi viikonloppuna (sekin epävarmaa, mulla on niin omituinen kierto ja marraskuussa jätin pillerit pois). No, lauantaina olin menossa juhlimaan, joten ajattelin käyttää pois sen yhden kaapissa lymyävän mammaksi-raskaustestin. Tyylipuhdas nega. Voi hitto. Tosin, omien laskujeni mukaan oviksen olisi pitänyt olla noin viikko sitten, joten ei kai plussa olisi vielä näkynytkään. Mutta kumma juttu, tänään ei sitten ole enää oireen oiretta, ei raskaus-, eikä tätioiretta. En kyllä ymmärrä, ihminen on ollut 2 kertaa raskaana, mutta ei vaan jaksa muistaa yhtään, miltä se silloin ihan alussa tuntui. Ihan yhtä ulalla sitä on nyt kuin ekankin kanssa:).
Aika paljon tuntui meitä jouluna piinailevia olevan. Onneks tää viikko menee töissä ja joulusählingeissä, niin aika kuluu nopeammin. Tosin nyt kun alkavat nuo piinapäivät lähestyä, niin multa on kyllä täydellisesti kadonnut työmotivaatio:).
Iloista joulunalusviikkoa kaikille!
Kommentit (16)
Ajattelin pikaisesti piipahtaa täällä töiden ohessa vaikka myös työmotivaatio on aivan hukassa. Mielessä pyörii tuhat asiaa mitä pitäis ehtiä tekemään ennen joulua....
Oliko se Kanelisokeri joka siellä ultraassa kävi. Tiedoksi, että eräs tuttuni kävi myös alkuraskauden ultrassa ja kerrottiin että kohdussa ei ole mitään ja lähetti sairaalaan kaavintaan. No sinne hän sitten pääsi viikon päästä ja ennen kaavintaa tehtiin uusi ultra ja siellä vauveli köllötteli :-) Eli niin kauan on toivoa kun vuotoa ei näy!
Itsellä siis piinaviikko käsillä ja täti kurvaa tällä viikolla v....tuksesta päätelleen. Otetaan muuten miehen kanssa yhteen varmaan tällä viikolla aika moneen kertaan. Eilen tapeltiin niinkin isosta asiasta kuin joulukaitaliinojen leveydestä!!! Ostin uudet ja ne ei kuulemma käyneet ja siitä samasta meikäläinen kauppaan niitä palauttamaan.
Onko muilla nämä riidanaiheet yhtä isoja???
Joulu siis lähestyy ja mulla miehenä on siis pikkutarkka (neitsyt), perfektionisti, insinööri, jonka vanhemmat on ensi kertaa tulossa meille viettämään joulua.... yhtälö on aika hermostuttava. Olkaa te onnellisia, joiden miehet piupaut välittää minkälaisia liinoja teillä on jouluna pöydillä tai millaisilla välineillä syötte tai millaiset lautasliinat tai kattaus on. Toivottavasti selvitään ilman avioeroa tästä joulusta ja uutta vauvaa tähän vielä yritetään, heh.
Nyt on pakko jatkaa hommia, mutta
Rentouttavaa Joulunalusviikkoa kaikille!
Muistikin pätkii tosi rankasti eli Pikkutiikeri sinne uuteen ultraan menee eikä Kanelisokeri niin kuin muistin...
Sorry!!!!
Heipä hei!
Kiva kun on paljon piinailijoita tällä viikolla. Kovasti pidän täällä peukkuja teille kaikille. Tervetuloa myös Antzulle!
Piikutiikeri:(meniköhän oikein?) Koeta olla ahdistumatta tuosta tuulimunaraskauden mahdollisuudesta (helppoahan minun on tässä näin sanoa, kun itse murehtisin taatusti, jos olisin samassa tilanteessa). Toivotaan nyt vielä, että lääkäri olisi mokannut, tai että munasolu olisikin hedelmöittynyt myöhemmin. Sinulla on vielä mahdollisuuksia, ainakin omasta mielestäni, varsinkin, jos oireilu vain jatkuu...
Mitenkäs Söderin kävi? Pääsittekö hyödyntämään ovishetkeä? Tulivat pahaan saumaan nuo miehesi pikkujoulut :-)
Siilivaimonkin kannattaa kyllä vielä testata uudelleen muutaman päivän päästä, jos kerran noin vähän aikaa oli kulunut oviksesta. Toivoa on!
Tiinaliisa: Joo, minullakin on turhan tarkka mies (insinööri hänkin, lieneekö tuossa jotakin hengenheimolaisuutta), mutta onneksi emme ole vielä kuitenkaan ihan kaitaliinojen leveydestä toistemme kurkussa kiinni. Tosin minä suurpiirteisenä ihmisenä välillä ahdistun kun kaiken pitää olla niin suunnitelmallista ja täydellistä...ja kyllähän noista tilanteista välillä syntyy ihan älyttömiä riitoja.
Hermot on kireällä minullakin, sillä lupasin tehdä joulun ensimmäistä kertaa omalle äidilleni ja anopille, eli meikäläisellä on tänä jouluna kovat suorituspaineet...pitäisi varmaan tänään alkaa tekemään laatikoita ym. herkkuja, jotta aattona kaikki olisi valmista. Pitääkin muuen siivota kaikki vauvakuumeesta viestittävä materiaali pois silmistä, sillä en halua ainakaan anopin tietävän vauvaprojektistamme vielä tässä vaiheessa...
Pahin morkkis tädin tulosta on nyt ohi ja huominen lääkäriaika jännittää kovasti. Täti vielä korjailee kamppeitaan visiittinsä jäljiltä. Saa nähdä miten minun huomenna käy. Toivottavasti gyne on inhimillinen...eniten pelottaa se, ettei hän reagoisi mitenkään näihin pitkiin kiertoihin ja passittaisi minut vain kotiin odottelemaan seuraavia kuukautisia...näillä kiertopäivillä seuraavat menkat tulisivat vasta helmikuussa!
Jep, toivotaan, että joulun jälkeen täällä olisi monta plussaajaa linjoilla.
Hyvät uutiset kannattelevat aina eteenpäin, ainakin minua, joka jaksan niiden avulla uskoa, että meillekin se nyytti vielä suodaan. En ole edes ajatellut mitään takarajaa tälle yrittämiselle, enkä pidä taukoa yrityksestä siksi, että olisi vaarana saada jouluvauva...toivo alkaa olla niin vähissä, että vauvan saamisajankohdasta ei voi nirsoilla :-)
En olis Pikkutiikeri sinuna vielä kovin maassa.
Mulle itellekävi tuon kuopuksen kans silleesti, että rv 6+jotain tuli tiputtelua. Otin yhteyttä neuvolaan, josta passitettiin sisäultraan. Ultrassa ei näkynyt kuin ruskuaispussi. Annettiin uusi aika, koska kuulemma vielä nuilla viikoilla ei välttämättä näy alkion sydämmenlyönnit. Rv 7+3?, eli seuraavalla viikolla, henkisesti valmisautuneena kaavintaan, kaikki huoli osoittautui turhaksi ja kuukausia myöhemmin poika syntyi. Mun ehdoton käsitys on, että rv5 -6 on vielä sellaista aikaa, ettei voi sanoo vielä varmaksiono elämää vai ei. Tsemppiä!!!
Muutes, en tiedä uskaltaudunko ilmottautuun pinailijaksi vai en. Mulla menossa kp 19/? aikoinaan tuo kierto oli jotain 28. Mutta turhaa toivetta ko lie, mulla on aina ollut jouluna täti kylässä (jopa hormonikierukan aikaan). Tarttee kattoo kestääkö hermot kävellä apteekin ohi, rintoja on kivistelly, alavatsaa nipistellyt. Taidanpa keksii oireita kun niin kovasti niitä näiltä sivuilta luen ja toive on suuri kolmannesta.
Olen ollut tulisilla hiilillä, kun odottelen kuukautisia kp 34 (yleensä 28 kierto). Tein testinkin ja negahan siltä tuli. Jotenkin sitä vain aina haluaa uskoa, että vielä on toivoa, vaikka testikin on tehty. Mitään oireita ei ole, eikä perjantaina tullut tiputtelukaan ole enää jatkunut, saati lisääntynyt.
Harvoin sitä näin sekaisin menee, mutta tää vauvan haaveilu on ihmeellistä. Muka ajattelin, että tulee, jos on tullakseen ja nyt on jo karmee " pakkomielle" asiasta.
Töistähän ei siis meinaa tulla yhtään mitään...
Toivottavasti teillä kaikilla on onnea matkassa ja plussia tulee joulun aikaan useita!
Siivouspäivää on vietty ja jotain jopa saatu aikaiseksi, oluhuone muutti järjestystään, jotta saadaan kuusi kunniapaikalle, muksut odottavat kuusenkoristelua innolla, joten koristellaan kuusi jo huomenna, meillä kun ei aitoa kuusta ole vaan iätön muovikuusi. Äitini aloitti tänä jouluna uuden perinteen, joulukuun alussa vietetään pikkujouluja ja hän ostaa/lapset saavat valita omat joulukuusenkoristeet, jotka saavat itse laittaa kuuseen ja jotka toivottavasti säilyvät heidän omaankin kuuseensa sitten joskus, siis molemmille yksi koriste per joulu. Äitini, joka viljelee usein mustaa huumoria, sanoi että siitä lapset voivat sitten laskea aikanaan hän loput elinvuotensa ;) Mutta, mielestäni ihan kiva perinne, olin ihmeissäni että äitini oli tälläsen ajatuksen keksinytkin jostain.
Omaa napaa hieman.. kp 26, " oireista" olen edelleen ihan ulalla, edelleen väsyttää, rinnat elävät aivan omaa elämäänsä, välillä kipuilee, välillä olo on kuin dollypartonilla varmaan ja nyt kun siivoskelin niin alaselkää jomottaa oikein kunnolla, mutta nuohan voivat aivan yhtähyvin kertoa tädin kolkuttelusta ovella niinkuin sekin että aamulla bongasin peilistä parit iloisen punaiset finnit leuasta, joten järkihän tässä kohta menee ennekuin joulu on ja tulee asiaan selvyys, en taas ymmärrä että oon voinu hurahtaa asiaan näin totaalisesti, kun meidän piti aloittaa tää touhu mahdollisimman coolisti!
Mutta, pitää palata taas siivouksen pariin etttei totuus unohtuisi ;) Plussia vaan paljon kaikille ja tsemiä muille piinailijoille, pidetään se täti nyt kaukana joulua pilaamasta!
Moikkelis kaikki!
Ihanaa, joulu alkaa olla käsinkosketeltavan lähellä. Meilläkin on muovikuusi jo kolmatta joulua ja olemme olleet siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Eipähän tarvitse torilla pimeässä miettiä, millaisen kuusen karahkan kotiinsa onnistuu löytämään.
Tein eilen urakalla laatikoita pakkaseen. Porkkanalaatikkoa pitäisi vielä tehdä, mutta jätän sen huomiselle. Jossakin vaiheessa pitäisi vielä siivotakin ja käydä kinkkuostoksilla. Lahjat sentään on saatu ostettua. Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin joulu tuntuu joltakin. Syynä lienee varmasti se, että tällä kertaa meidän ei tarvitse mennä valmiiden joulupöytien ääreen, vaan saan tehdä itse omanlaiseni joulun :-)
Tänään oli iso päivä minun elämässäni. Valmistuin kovan uurastuksen jälkeen lähihoitajaksi. Tästä on hyvä jatkaa. Tuleva työelämä kovasti pelottaa, lähinnä se, löytääkö mieluista työpaikkaa...no, se on sen ajan murhe.
Kävin iltapäivällä siellä gynekologilla. Hän katsoi ultralla munasarjat ja kohdun. Kohdun limakalvo oli kuulemma hyvän paksuinen, mutta munasarjoissa hän sanoi olevan PCO:ta. Itsekin näin siellä helminauhamaisen muotoisen rykelmän samansuuruisia munasoluja, joista mikään ei tuntunut olevan muita kypsempi. Suurin ongelmani on siis ovuloimattomuus, jota olen itsekin epäillyt. Jäi vaivaamaan, kun gynekologi sanoi, että vatsaontelossani on nestettä, että mitähän se mahtoi tarkoittaa? En huomannut kysyä asiasta häneltä tarkemmin, kun oli niin paljon kaikenlaista muuta kysyttävää.
Hoitona aloitetaan nyt Terolut (aloitan sillä) ja seuraavan kierron alkuun otetaan sitten Clomifen, joka toivottavasti kiihdyttää munasolun kypsymistä. Hienoa, että asiaan saatiin jotakin selvyyttä ja toivottavasti hoito tepsii. Esikoinen meillä ainakin saatiin alulle juuri tuolla samalla lääkityksellä. Vähän kyllä karmaisee tuo kaksosraskauden mahdollisuus...mutta ei parane ajatella kovin syvällisesti.
Eipä nyt muuta kuin uusin asein tähän ja tulevaan kiertoon...toivo ainakin on suunnattoman korkealla. Hyvää Joulua kaikille!
Kiitos kaikki tsemppauksista! Tulin juuri juhla pikkujoulu-syömingeistä jota ennen kävin ultrassa. Lääkäri meinas ensin, ettei täällä mitään taida olla. Sitten yhdessä nurkassa kyyhötti ihan pieni toukka jossa näkyi sydämen syke! Viikot on vasta 5+5 ja kaikkihan on vielä mahdollista, mutta koska vuotoa ei ole näkynyt ja oireet on hyvinkin selkeät niin alan uskoa itsekkin että meille se kolmonen on kasvamassa jossain tuolla uumenissa.
Oikein lämmintä ja positiivista joulua, tädit pysykööt poissa vaikka joulun väriä tunnustavatkin!
PIKKUTIIKERI: Oikein mahtava juttu!! Onnittelut todella hyvistä ultrakuulumista!!! Turvallista loppuodotusta!!
Antzu kp7 (28)
Ei tämän pitänyt olla totta. Minä, joka toivoin vielä tekeväni positiivsen raskaustestituloksen jouluna, miten ihanaa se olisi ollut! Maailman paras jouluhan siitä olisi tullut. Paljon muutakin kuvittelin. Kuvittelin olevani raskaana serkkuni häissä viime loppiaisena, salaisesti, vain me kaksi olisimme tienneet sen. Enpä ollut, mutta nyt serkkuni on raskaana, sain tietää sen eilen. Kuvittelin viimeistään tekeväni kevät- puutarhatöitä varoen pienta vatsaani, ei tarvinnut varoa. Kuvittelin olevamme kesälomareissussa, olisi voinut kertoa olevani raskaana, kaksi lasta ja kolmas tulossa, onnellisesti. Kuvittelin ensin raskaustestin positiivista tulosta mieheni synttärilahjaksi, sitten itelleni, miten mahtava lahja olisi ollut olla raskaana! Viikko sitten iloitsin työkaverini raskausuutisista. Syvällä sydämessäni olin kateellinen, surullinen, toivoni heräsi taas. Tänään petyin.
Viime jouluna ajattelin, että tänä jouluna olisi lahjan saajia kolme lasta, minkähän niminen se kolmas olisi? Vai olisiko vielä niin pieni, että paketeissa olisi lukenut " vauvalle" ?
Kaikissa kuvitelmissani olen pettynyt, ollut vihainen, surullinen. Miten minun ruumiini voi tehdä tällaista? Mädäntyä ennen aikojaan? Moni on onnellisesti raskaana, minua vanhempikin on saanut lapsia, useita. Olen kateellinen. Olen tiennyt, että ruumiissani on joku vika, lääkärit jo tammikuussa, maaliskuussa sanoivat vain hätähousuksi ja minä tiesin, että ruumiini ei toimi kuten ennen. Eivät vain uskoneet minua, minähän se tunnen itseni, olen tullut tutuksi. Ensimmäisen raskauden alkamiseen kului 3 kiertoa, toinen taisi alkaa jo pelkistä puheista. Minä, raskaaksitulon ongelmissa, mahdotonta, minäkö muka ? Mikä minussa on vikana? Olen jopa kokeillut hormoneja, kiertoni luteaalivaihe on liian lyhyt, ei auta. Ovuloin, yhdynnät osuvat kohdalleen. En vain tunne pieniä potkuja vatsassani, ei mitään.
Kuukautiset, pelkään, että ne kohta alkaa, tiedän, että ne kohta taas alkaa, ne alkavat, en ole raskaana, taaskaan. Sitten pääsen alakuloni yli, yritän unohtaa asian, olla tyytyväinen näin. Kunnes taas alan toivoa, ihan vähän vaan, jos vaikka nyt.. kierre on valmis alkamaan taas alusta.
En taida suoriutua äitiydestä, joku muu taitaa tietää sen paremmin. Kun vaan ymmärtäisin itsekin sen. Pitäisi saada voimaa laittaa kaikki vauvatavarat pois, ei niitä enää tarvita. Pitäisi osata luovuttaa, antaa periksi, nöyrtyä.
Pitäisi kietoa tämä toive ja kätkeä se sydämen suruiseen sopukkaan.
Tätä surua kannan aina mukanani.
Tänään on sitten talvipäivänseisaus eli kohta alkaa taas jo päivä pidentymään ja pimeys on ohi. Täytyy nyt kovasti poltella kynttilöitä, on ne niin kauniita näin pimeällä.
Kiiko; En tiedä mitä sanoisin, kirjoituksesi oli koskettava ja tuli varmasti sydämestä. Toivottavasti löydät " rauhan" mieleesi ja pystyt jatkamaan elämääsi onnellisena, vaikka uutta vauvaa sinulle ei enää suotaisi. Toivottavasti kuitenkin vielä saisit sen onnen vielä kokea, ehkä se tulee juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa...?
Pikkutiikerille suuret onnittelut pikku asukista !!!!
Siilivaimo, Miinastiina ja Saima (olikohan vielä muita piinailijoita?), mitä kuuluu tänään keskiviikkona ?
Itsellä siis 26/25-29 ja olo aivan oireeton. Rinnat hieman arat niin kuin aina ennen tädin tuloa eli aika pessimistisenä tätiä odottelen.
Nyt täytyy käydä töihin käsiksi eli hauskaa päivän jatkoa!!
Pikkutiikeri - onnea, onnea, onnea nyt ja jatkoonkin! Ihania uutisia!
Kanelisokeri - mullakin todettiin pco ennen ensimmäisen raskauden alkamista. Olin juuri jättänyt pilleri pois ja kävin tsekattavana. Lääkäri määräsi saman tien clomit ja sanoi, että ala popsia, jos ei neljään kuukauteen raskaus ala. Kävin tietysti hakemassa heti apteekista tabletit, odottelin menkkoja kuukauden, kaksikin ja vasta sitten tajusin tehdä raskaustestin. Positiivinen. Ihan luomusti. Kakkosen kanssa kävin ihan samoin, imetyksen jälkeen tulivat yhdet menkat ja valmistauduin henkisesti clomifen-kuuriin (olihan pillerit jo valmiina kaapissa). Tällä kertaa tajusin testata jo 1,5kk menkkojen odottelun jälkeen, taas positiivinen. Eli, mulla nuo clomifenit ovat tehonneet parhaiten avaamattomana kylppärin kaapissa:).
Omaa napaa: viikonloppuna testaan, jotta tiedän voiko aattona nauttia viiniä ruoan kanssa. Oireita, täti tai raskaus, ei ole sitten tippaakaan. Viime viikolla niitä oli oikein urakalla ja nyt, ei pienenpienintäkään nippausta tms. Välillä tuntuu, että olen raskaana ja heti perään valtaa epäusko. Nuo 2 ensimmäistä kun ovat alkaneet niin hirmuisen helposti, että epäilyttää voiko sama " tuuri" jatkua. Niin pitkä aika vielä viikonloppuun, huokaus.
Kiiko - en tiedä, mitä sanoa. Siksi vain halaan ja rutistan!
Kiiko: Ei löydy sanoja minultakaan, mutta älä luovuta äläkä nöyrry, olen huomannut tämän pienen eloni aikana että elämä yllättää kun sitä vähiten odottaa ja todella toivon että se yllättää teidät positiivisesti, voimia sinulle.
Tiinaliisa: Nyt menossa kp 27/31-33 ja tuntemuksia on edelleen puoleen ja toiseen, jos pitäis laittaa rahaa likoon, niin laittaisin tädin puolesta. Mulla noita acon 10 testejä tuolla kaapissa, joten ajattelin joulupäivänä testata, jos tätiä ei näy. Eilen tuli taas lisää " oireita" , alaselkää kolotti oikein kunnolla (mutta eilen oli siivouspäivä, siirtelin mööpeleitä yms.) ja kun menin yöllä nukkumaan (paketoin lahjoja klo 1.30 saakka) kohtua viilteli oikein kunnolla, siis ei ihan mun normaali tuntemuksia mutta en osaa niitä kyllä oikein raskausoireiksikaan tulkita, luulen että pieni pääni tekee vaan temppujaan. Mutta enää ei ole piinapäiviä onneks montaa jäljellä ja tää jouluhumu saa ajan kulkemaan siivillä. Lisäksi oon vielä töissäkin, joten ei tarvii koko ajan tätä asiaa ajatella ;)
Meille on nyt sitten tullut joulu, eilen koristeltiin jo kuusi ja laitoin kaikki joulukoristeet paikoilleen, ihania noi kaikki lasten askartelemat joulukoristeet, ne on mun mielestä kaikkein kauneimpia, kun tietää kuinka paljon niiden eteen on nähty vaivaa ja kuinka uniikkeja ne on, ei löydy naapurista samanlaisia ikkunakoristeita ;)
Mulla alkaa siis työt tänään ja olen nyt poissa koneelta viikon verran, mutta käyn joulunaikaan laittamassa viestiä miten kävi ja samalla toivon lukevani paaljoon +++++ viestejä!
Siis oikein rauhallista ja mukavaa joulua teille kaikille!!
Ja suuren suuret onnittelut pikkutiikerille!
Siis mulla on aivan merkillinen olo, jotenkin erilainen kuin yleensä ennen menkkoja. Meillä ei siis virallisesti ole mitään yritystä päällä mut joskus on keskeytettyä tullut harrastettua...
Mua on eilisillasta asti paleltanut hirveesti ja ollut vähän sellainen paha olo. Sitten on ollut parina päivänä vatsa melko löysä, muistaisin edellistenkin raskauksien alussa olleen näin... Nyt on kp 27/28-30 menossa...
Mulla on usein kyllä just ennen menkkoja kaikenlaisia erilaisia tuntemuksia jotka johtuvat varmaan suurimmaksi osaksi siitä toivosta et jos olisi jostain kumman syystä " vahinko" päässyt tapahtumaan... No odotellaan tässä muutama päivä ja eiköhän se täti sieltä pyyhällä vauhdilla jouluksi...
Tsemppiä kaikille ja plussasäteitä++++++++++++
Pikkutiikerille vauvan johdosta ja Kanelisokerille valmistumisesta! Mieluisia töitä löydät varmasti. Itse olen perushoitaja ja tällä hetkellä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on töitä mistä valita. Viimeiset neljä vuotta olen vaan tehnyt keikkaa ja samalla hoitanut lapset kotona. Se hyvä puoli tässä meidän ammatissa on, että voi järjestellä työajat niin että lapset voivat olla kotihoidossa. Minä teen töitä viikonloppuisin ja joskus iltaisin. Kun laskee palkan ja kotihoidontuen yhteen saa saman summan kuin olisi normaalissa päivätyössä ja siitä laskettaisiin vielä verot ja tarhamaksut pois eli ei kannata.
Mitä meidän ajoitukseen tässä kierrossa tulee, niin en oikein tiedä mitä ajatella. Perjantaina siis tikutin oviksen, lauantaiaamuna tuli (aina niin ihanat) limat ja illalla touhuiltiin. Sen jälkeen on väsymys painanut eikä touhuiluista ole tullut mitään. Saas nähdä miten käy. 31 päivä ajattelin testata jos tarve vielä vaatii. Hyvä puoli tässä on se että tietää clomien toimivan. Vielä on kaksi kiertoa clomien kanssa jäljellä ja uskon vakaasti että sinä aikana tärppää.
Vanhin poika on syntynyt joulukuussa, seuraava marraskuussa eli ehkä tämä kolmas syntyy sitten lokakuussa!!
Piinaviikko on sitten alkanut aika tuskaisissa merkeissä ;) Kaikki samat oireet tallella kuin viikonloppunakin, mutta nyt alkoi inhottavasti juilia tuolta oikeelta puolelta, joten tätiähän luulen sen tarkoittavan..no, vielä on toivoa jäljellä..Mutta kyllä vaan odottavan aika on pitkä!
Siilivaimo: Mua kans huvittaa että olen kuin ensikertalainen " näissä hommissa" , en muista " mitään" edellisistä raskaustuntemuksista ja ekoista oireista. Ainoa minkä muistan tosiaan oli kun kuopuksen haamuplussa ei muistaakseni muuttunut kunnon plussaksi lainkaan ja aikasessa vaiheessa sitten kävinkin jo ultrassa.
Mutta, nyt pitää jo kiirehtiä, muksut taas kisailee siihen malliin että kohta sattuu ja tapahtuu ;)
Leppoisaa jouluviikonalkua kaikille, +++++onnea kaikille ja onnittelut jo onnellisille plussanneille! Piinaillaan!