Onko mielestänne " helpomapaa " elää yksinhuoltajan kuin perustaa uusperhe? Onko uusperhe kuviot niin rasittavia ja

onhan se nyt käytännössä ihan toista hoitaa lapsia kahden aikuisen voimin kuin yhden, kun minkääänlaista tukiverkostoakaan ei ole olemassa.

Kyllä uusperhekin voi toimia, mutta se tarkoittaa ihan älyttömästi vaivaa ja pahaakin mieltä.Jos on kyse helppoudesta ja näitä verrataan, on yh.n homma helpompaa.

Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jos joutuisin nyt yksinhuoltajaksi, luultavasti sellisena myös pysyisin. Olen muutenkin ollut niin paljon yksin lasten kanssa, että uskon sen olevan melko helppoa. Ei siinä sitten varmaan helppoutta ajattele, jos joku toinen astuisi kuvioihin.

noista uusperhekuvioista voi tulla aika sekavaa

no se riippuu täysin monesta tekijästä,et uusperhekuvio toimii ja onnistuu-aina se pelkkä kahden aikuisen halu ei riitä

Uusperheissä vaikeita on alut, ydinperheissä loput. Jos hoitaa oman eronsa hyvin, valitsee viisaasti uuden kumppanin ja hallitsee vastuullisen vanhemmuuden perusasiat niin uusperhe on ilman muuta antoisampi kuin yhteishuoltajan elämä ilman uutta kumppania.



Molemmissa vaihtoehdoissa on omat haasteensa, myös lapsille. Jos ei ole uutta kumppania, lapset saavat usein liikaa vastuuta ja pyrkivät ottamaan oma-aloitteisesti kumppanin paikkaa perheessä. Tämä on heidän kehitykselleen haitaksi. Uusperheessä taas lasten pitää sopeutua uuteen ihmiseen, ja sen onnistuminen on molemmista biovanhemmista kiinni - etenkin etävanhemmasta, jos sellainen on.

Siis tää on ajatus-itsekkään en oo siihen kyennyt

Itselläni siis yksi lapsi ja miesystävälläni kolme. Molemmat asutaan omissa kodeissamme, miehellä vuoroviikkosysteemi lastensa kanssa.

Jotenkin en jaksaisi sitä uusperhekuviota ainakaan tällä hetkellä. Miehen lapset on tosi mukavia ja tykkään heistä..ei siis ole kyse siitä ettenkö haluaisi heitä elämääni. Jotenkin vaan kaikki on helpompaa näin kun kummallakin on oma talous.

On myös kummallakin vapautta, tavataan kyllä lähes joka päivä.

Mies ymmärtää minua ja on samoilla linjoilla että yhteen muutetaan ehkä joskus, mutta ajankohtaista se ei ole vielä pitkään aikaan.

Kaikkea kokeilleena voisin sanoa, että vaikeinta on olla huonossa suhteessa - se jos mikä vie voimia. Yksin oli oikein mukavaa samoin kuin hyvän miehen kanssa (mitä exäkin oli 8 vuotta ja nyt on tämä nykyinen mies ja toivottavasti myös 8 vuoden kuluttuakin).



Ihan jos arkea ajattelee, niin kyllä minun arkeni on helpottunut paljon kun meille tuli uusperhe. Jos oikein totta puhutaan, niin tämä uusperhe on jopa helpompi kuin ydinperhe - onhan esim. lapselle kolme laillista hoitajavaihtoehtoa silloin kun hän sairastuu. Ja meidän uusperheessä kun on ollut tähän asti niitä aikoja, jolloin ollaan saatu olla miehen kanssa kahdestaan tietäen että lapsi on taatusti hyvässä hoidossa - ne kun on ydinperheessä aika harvinaista herkkua. No tämä jälkimmäinen plussa on kyllä nyt häviämässä elämästä, kun vielä vauvailemaan ruvettiin ja tuskin tulevaa vauvaa isoveljen matkaan exälle lähetetään, voisi vaikka exän naama siinä vaiheessa venähtää ;-)