**JOULUmassujen viikonaloitus.Maanantaita**
Kommentit (21)
Sitä samaa rataa...menkkamaista jomottelua alamahalla,tuntuu siltä kun pitäisi kokoajan olla menossa sille isommalle hädälle. Yöllä oli alaselkä ihan tulessa ja muutama supistuskin tuli,mutta se siitä sitten. Olenkohan vielä ensi kesänäkin yhtenäkappaleena?=)
Ajatelkaa,lauantaina on sitten jouluaatto. Aika mennyt todella äkkiä. Muutama lahja pitäisi vielä hommata ja ruokaostosreissu on vielä tekemättä. Olenkin tässä miettinyt,että minkälaista sairaalassa on jouluna? Ei ole tullut ikinä oltua,mutta kertahan se on ensimmäinenkin...tänävuonna jos sinne joutuu/pääsee. Haluaisin kovasti sen pienen nyytin,mutta kun on jo yksi lapsi niin olisi mukava viettää aatto ainakin kotona. Taidanpa vetäytyä vielä hetkeksi peitonalle. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!!
mamma03 ja rv39+4
Täällä ollaan herätty taas hyvissä ajoin: äiti neljältä ja mies ja tyttö kuudelta. Meillä alkaa pian olla päikkäriaika :) Oon kyllä ihan tolkuttoman väsynyt ja onneksi tuo pikkuinenkin jo haukottelee.
Eilen oli taas monta tuntia niitä harjoitussupistuksia, siis niitä kivuttomia. Saas nähdä, onko niistä mihinkään, huomenna lääkärissä selviää. Odotan sitä lekuria kuin kuuta nousevaa ja oon kyllä aika masentunut, jos kohdunkaulaa on kolme senttiä ja paikat ihan kiinni, sen verran on tässä supistellut.
Onko kellään muulla sellasta huonoa oloa? Mulla on ihan niinku ois alkuraskauden pahoinvointi palanut, ja siihen vielä närästykset päälle...
No mutta, mukavaa päivää kaikille!
kaaka ja Tilkku 38+6
oltiin sitten eilen siellä pohjoismaiden voittajanäyttelyssä, ja koko päivän kiertely ei antanut supistuksia just yhtään. eli alankin taas vaihtelun vuoksi olla sitä mieltä että tammikuussa käynnistykseen... katsellaan...
tulipahan nähtyä upeita koiria, ja osteltua omille pojille kaikkea kivaa...meillä on siis kolme koiraa.
mulla on myös ollut aikalailla paha olo. joskus olisin kuullut että se enteilisi ehkä synnytystä. taitaa olla toive ajattelua... välillä mä luulen että on taas tullut liian pitkä tauko kun on syönyt, jos se on muka mahdollista =)...
no eipä muuta kun mukavaa maanantai päivää!!!!
ai juu, jouluna kuulemma sairaalassakin on ihan hyvät ruuat?!?!?
lilay rv38+6
Kaaka kyseli että onko ollu huono olo.. Kieltämättä on, välillä on niinkun olis taas aamupahoinvointi tullut.. Ja jonkin verran närästää.. Mutta turvotusta ei ole, naurettiinkin kaverini kanssa kun mä pähkäilin että miks mulla ei oo turvotusta kun edellisessä raskaudessa oli.. On siinä valituksen aiheet!
Yöllä heräsin ennen neljää ja valvoin 2h, pikkuisen supistelikin, mutta ovat edelleen niin heiveröisiä että tuskin mitään on tapahtunut, edelleen varmaan se kolme senttiä kohdunkaulaa ja ihan epäkypsät paikat:( Ylihuomenna menen sitten sinne äitipolille kuuntelemaan tuomiota synnytystavasta ja muusta.. Vähän alkaa jo jännittää!!
Näinköhän enneunen syntymäajankohdasta, kun näin unta että vedet ja limatulppa meni kun mun eno Hannu oli käymässä. Hannun nimipäivähän on 27.12.:) Toivossa on hyvä elää..
Ja rölli-peikkokin oli vaavit jo saanut:) ONNEA! Perästä tullaan, toivottavasti...
rv 38+2
Kyllä on tööt olo.. Nukuin niin sikeästi, näin jopa unia pitkästä aikaa ja nyt ei meinaa ollenkaan herätä, pienet tirsatkin otin aamupalan päälle..
oli tarkotus käydä tytön kanssa kirkolla silläaikaa kun poika on eskarissa mutta en jaksa. pakko elpyä vähäsen ja iltapäivällä sitten vasta vaikka onkin kaksi kaveria otettava mukaan.
Illalla sain onneksi paketit paketoitua samalla kun odottelin kuinkas Idolsissa käy. Vielä viikko sitten ajattelin, että siellä laitoksella vauva sylissä kattelen finaalin.. No, olihan se " sylissä" kun kiikkutuolissa istuin mutta nahkaa ja kalvoja välissä vielä..
Pitäs ternimaidotkin pakastaa, mistä saisi virtaa???
Huomenna soisi olevan virkku päivä kun pitää tuo lapsukainen saattaa maailmaan. Jaksaa ponnata maailmaan. Ukko meinasi hermostua kun illalla aloin sitä ohjeistamaan siitä miten pitää kätilöä vahtia kun ponnistan vauvaa... " eikai sitä voi alkaa neuvomaan!!" Vaan varmaan neuvon, tai oikeammin sanon mitä mieltä olen. Tuli nimittäin eilen illalla itelleni " ahaa-elämys" ... Miksi kun tyttö syntyi, käsi oli poskella ja piti repiä, miksi eivät tehneet epparia??? Nyt saavat kyllä leikellä vaikka miten isosti auki kunhan lapsi tulee ehjänä!!!
Tortaina äippäpolilla oli nuori kätilö ottamassa käyrää ja sen kanssa oli puhe erbin pareesista, se sanoi, että asiaa on tutkittu ja joskus tuo voi tulla jo kohdussa jos vauvan käsi on pitkään huonossa asennossa tms eli ei välttämättä ole synnytyksessä yksistään tuleva vamma..
Nojoo, ukko pitää alkaa taas ruokkimaan. Luoja miten ihanaa päästä muutamaksi päiväksi valmiiseen pöytään!! Koko kesän ja syksyn piti ruokkia montaa ukkoa ja aina olla just klo 11.00 sapuskat pöydässä, alkaa tulla jo korvista ulos koko kokkaaminen.
Aamulla varhain soittelen vielä synnärille sopiiko sekaan,jos ei huomenna aamusta mitään täältä kuulu niin sitten on Lahja nyytinhakureissulla. ....
Lahja rv 40+3
Nyt on yhtä aikaa uupunut ja reipas olo. Tulin juuri neuvolasta, jossa käyn kävellen, koska matka kestää 15-20 minuuttia jopa näin loppuraskauden liukkailla. Pakkanen piristi, tykkään talvesta. Toisaalta väsyttää, koska valvoin viime yönä kolme tuntia.
Valvoin kahdesta syystä: Ensiksikin tunsin nyt ihan takuuvarmasti supistuksia :) Selkää polttelivat sellaiset aaltomaiset menkkakivut. Ne tulivat aika säännöllisesti, mutta olivat lyhytkestoisia. Nyt aamulla ja aamupäivällä kivuista ei ole tietoakaan. Olen silti aivan innoissani, koska nuo olivat ensimmäiset oikeat (?) supistukseni. Toiseksi valvoin, koska jostain syystä jossain lähistöllä lensi helikopteri, mikä oli outoa yöaikaan.
Neuvolassa kaikki oli hyvin, onneksi. Verenpaineeni on laskussa ja oli ihan hyvä 117/81. Painoni oli laskenut 600 grammaa, vauvan sydämensyke vaihteli välillä 140-158. Huomenna voin kuulemma soittaa äitiyspolille ja varata sen yliaikakontrollin perjantaille. Toivottavasti pääsisin Kättärille ja Haikaraan jo aikaisemmin.
Kaaka kyselit tuosta huonosta olosta. Minulla ei ole varsinaista pahoinvointia, sitä ei ollut edes alkuraskaudessa. Sen sijaan on muuten huono tai hieman heikko olo. Pökerryttää, vaikka verenpaine olikin ok. Ruoka ei maita ja mahassa kiertää. Jospa tämä jo ennakoisi jotain.
Lahjalle tsemppiä huomiselle!
Toiveikkaana,
SnowApple ja masuvauva rv 40+5
Tänään olis äpkl-aika uutta painoarviota varten. Samalla kuulen vastauksen lantiokuvista. Ja varataan sektio vuodenvaihteen jälkeen jo valmiiksi sitä varten, ellei tämä ala täältä syntymään. Vähän sellainen kutina on että puukkoa tulee - ei supista yhtään ja pylly on vielä liikkuvana, eli HYVIN korkealla. Kohdun suun tilanne oli viimeksi 3cm kiinteää kanavaa ja veikkaan ettei se siitä ole muuttunut ilman supistuksia mihinkään. Närästys on VALTAVA kun tää ei ole yhtään laskeutunut. Tuntuu että kaikki ruoka tulee ylös. Muuten ihan ok vointi, tunnen itseni jopa yllättävän reippaaksi :)
Onnea kaikille vauvansa jo saaneille! Täällä vielä odotellaan...
Tiikuri 38+3
Joku tuolla pohti millaista on olla jouluna sairaalassa ja ajttelin kertoa teille omasta kokemuksesta. Oma esikoiseni syntyi 23.12.01 ja joulu tuli vietettyä sairaalassa, tapaninpäivänä pääsimme kotiin.
Osastoilla oli jouluvalot ikkunoissa ja joulukuusi, aulatiloissa soi hiljaisella joululaulut, kätilöt ym hoitohenkilökunta oli tonttulakit päässä ja jokaisella oli jotain punaista päällä. Joissakin sairaaloissa vauvoille laitetaan tonttulakit päähän. Jouluaterioita tarjoiltiin lounaalla ja päivällisellä ainakin jouluaattona. Muuten joulu ei juurikaan näy osastolla, sama kiire kuin aina ennenkin ja meidän sairaalassa oli tosi ruuhka, koska silloin oli läheiset aluesairaalat suljettu jouluksi ja synnyttäjiä tuli kaukaa ympäristö kunnista. Meidän sairaalassa (KYS) ei muut vieraat, kuin lapsen isä ja sisarukset saa tulla osastolle, joten siinä mielessä oli rauhallinen ja kiva tunnelma, kun ylimääräisiä vieraita ei ollut joka paikka täynnä.
Tsemppiä teille kaikille, kohta saatte omat joululahjanne syliin! Ja ainakin jos joudutte viettämään joulun sairaalassa niin se on kyllä ainutlaatuinen ja ikimuistoinen kokemus! Onnea matkaan jouluiset!
Kyllä tuo nyt kuulostaa kovasti siltä itseltään! Tsemppiä!
Muakin on alkanut ruoka ei nyt ällöttämään, vaan mikään ei oikein maita, korkeintaan jokin kylmä ja kevyt. Vatsa on löysällä, ja aamusesta yhteen ruttautunutta suolistoparkaa vihloi ja kouristi niin, että jos eivät olisi olleet kivut ns. " väärässä paikassa" , olisin jo epäillyt itse lystin alkaneen. Olo on semmottinen, että mitään muuta en osaa väsymykseltäni ajatellakaan kuin että tulisi jo maailmaan ja antaisi mun jäädä henkiin! On tää yhtä kipua, vihlontaa, painamista ja ahdistusta. Sitä paitsi olen sen verran tunteella kaikkeen menevä ihminen, etten tässäkään voi viileästi hallita tuntemuksiani vaan tuskastun, ärsyynnyn ja kärvistelen mentaalisti kuin mikäkin muijapahanen. Mies onneksi osaa ottaa huumorilla ja ärsyttää mua tahallaan jatkuvasti vähäsen, jotta saan äyskiä ja naureskellakin siinä ohessa. Vaan jestamanteera, kun tahtoisin pläjäyttää tähän laminaatille lapsivedet vaikka tällä sekunnilla! Jos nyt synnyttäisi ja kaikki menisi hyvin, voisi sitä jo jouluna kelliskellä kotona. Varsinkin kun VKS:ssa tehdään remppaa, ja neuvolasta antoivat lappusen, jossa sairaala pahoittelee häiriöitä ja mm. sitä,e ttä tilapäisen tilanahtauden vuoksi voi joutua koisimaan synnyttäneiden osastolla ihan käytäväpaikalla! Jee... Tuulettelepa siinä alati valuvaa, ilmakylpyjä kaipaavaa alapäätäsi, vaihtele koko ajan maidosta vettyviä yöpaitoja ja koeta muutenkin levätä ja rauhoittua vauvan kanssa...! Tosin äitini sanoi, ettei esikoinen anna mun kuitenkaan levätä sen enempää kotonakaan, joten parempi olisi kykkiä siellä käytävälläkin. Saapa nähdä.
Aivotkaan eivät enää toimi edes sillä tavallisella nopeudellaan: olen kömpelö, unohdan koko ajan, mitä lähdin hakemaan kaupasta tai mitä mun pitikään napata jääkaapista. Tavarat tippuvat käsistäni, satutan mahaani kulmiin ja oviin, mistään ei ole tulla mitään. Tätä tyypillistä loppuajan auvoa! JA joku sanoo, että on ollut raskaana elämänsä kunnossa... Onneksi palkinto tästä kaikesta on - mikäli kaikki siis vain hyvin menee - mitä hellyttävin! Sen voimalla eteenpäin...
Vitanova rv 38+4
vaikka ei siellä(kään) edelleenkään mitään uutta, kaikki suht ok. No pissan prot. oli taas yhellä plussalla, mutta rr on hieman laskenut viime aikaisista eikä oo muutenkaan olossa mitään hälyyttävää. Varattiin sitten viimeinen neuvolakäynti ens viikon tiistaille, hui. Niin, ellei olossa siis tapahdu tällä viikolla mitään muutosta pahempaa. Toi ens vkon ti olis kyllä 27. päivä, ja mähän oon nähny jo joskus marraskuun alussa unta, että vauva syntyis 27.pv. Jos nyt kerran yli meinaa mennä, niin menis nyt sitten saman tien tammikuulle... olo kerran on mitä mainioin. Sanoinkin terkalle, että tästähän vois vaikka töihin lähtee.. kyllä niille varmaan yks jouluapulainen vielä kelpais ;)
Eipä mulla taas tämän kummempia.. Paitsi, että
Paljon tsemppiä kaikille nyytinhakureissuun lähteville!!!
Minä taidan mennä paistelemaan ties kuinka monetta pellillistä joulutorttuja... (edelliset on merkillisesti kadonnut johonkin...?)
Lizzbeth ja myyryläinen 39+6
SnowApple, ja mä kun ajattelin että juotais vielä vikat teet/kahvit keskiviikkona Sanomatalolla ennen joulua... No, mä hörpin kahvit sitten Kaakan kanssa, jookos?! Ethän sä Kaaka jätä mua vielä, ethän?! Nyyh nyyh, kaikki lähtee synnyttämään paitsi mä... Meidän vaavista tulee varmaan maailman eka vauva joka jääkin masuun asumaan eikä tule koskaan ulos... Jee, pääsen sitten edes Guinnesin ennätystenkirjaan ;)
Lahjalle hurjan paljon tsemppi huomiselle!!!!
Tämä päivä onkin hurahtanut tosi nopeasti. Mun työkaveri kävi kahvilla 7kk ikäisen tyttärensä kanssa. Meidän tyttö paijasi ja halaili kovasti kaveria =) Saas nähdä saako pikkusisar samanlaisen kohtelun... Meinasin aamulla ihan unohtaa aloittaa pissan keräilyn huomista äippäpolikäyntiä varten, mutta onneksi muistin kuitenkin. Mun päätä on taas jomotellut, toivottavasti ei pahenis... Olen alkanut pelkäämään ihan kamalasti että mitäs jos se myrkytys iskeekin ihan yhtäkkiä tosi pahasti ja sitten tulee kiire saada vaavi ulos :/ Ei ole kiva murehtia näin loppusuoralla tällaisia, muutenkin itse synnytys pelottaa tosi paljon. Monet sanoo että eihän mun pitäis pelätä kun neljättä menen synnyttämään mutta siinähän se just onkin! Tieto lisää tuskaa... Voi kun olisinkin asialla ekaa kertaa eikä olisi mitään hajua tulevasta...
Oho, olipas tosi rohkaisevaa tekstiä... Ei ollut tarkoitus pelotella ketään! Mulla on vaan tosi alhainen kipukynnys sekä piikkikammo joten synnytys ei siinä mielessä ole kovin mukava kokemus. Mutta onneksi palkinto on sellainen että kipu unohtuu hetkessä =)))
Voi apua mun äidin kanssa, se on ihan höyrähtänyt... Se on nyt koko ajan hälytysvalmiudessa että jos lähdetään synnyttämään. Se asuu tosi lähellä meitä joten matkakaan ei ole pitkä. Viikonloppuna sain sellaisia tekstiviestejä että: " Onko tuntemuksia? Laittaisin pesukoneen päälle, ohjelma kestää n. 2 tuntia..." , " Supistaako? Lähtisin käymään Ikeassa, tulen pian takaisin" ja että " Tapahtuuko mitään? Ottaisin lasin olutta..." . Voi jösses sentään, laita nyt ihmeessä pesukone päälle tai lähde Ikeaan, ei tästä minuutissa tartte lähteä yhtään mihinkään!!! Alkaa itseäänkin hermostuttamaan kun toinen koko ajan kyselee... Onhan se toisaalta ihanaa että mummo on valmiina ja varmasti ajattelee vain parasta mutta silti...
Menenpä tästä hetkeksi pitkälleen kun tyttökin nukkuu. Mukavaa ja supistusrikasta maanantaita kaikille!
Tansku & vaavi rv 39+3
Lapsille hain kuusen ihan rehellisen laittomasti naapurin metsästä. Kun noin mukavasti satelee luntakin, että jäljet peittyisivät... Ihan pienen vaan ja toisen kuusen kainalosta. Kylläpä tulikin joulumieli...
Viime yönä heräsin kolmen jälkeen ja siihen ne unet jäivätkin. Että on typerää valvoa, kun väsyttäisikin! Aamulla laitoin sitten miehen ja kuopuksen matkaan ja esikoisen leikkiessä yritin vielä nukkua. Hukkaan meni sekin. Eikä yhtään supistusta koko yönä. Muutaman kerran meinasi supistaa, mutta keskeytyi sitten. Menee kohta maku koko hommasta.
Sitä piti vain valittamisen ohella tulla sanomaan, että tänään on ollut mullakin oudon huono olo. Kun siitä joku mainitsi. Ja pään limakalvot ihan turvoksissa. Eilinen sauna ei tehnyt muuta kuin huonon olon siis. Se niistä ässistäkin. Tämän viikon olen buukannut täyteen tekemistä ja vieraita ja autokin olisi yhden päivän huollossa. Jos ei lapsi kerran odottamalla synny, niin jos haluaisi syntyä juuri silloin, kun olisi muuta tekemistä... Kyllä ihminen on tyhmä, kun itseään näin yrittää huijata ja vielä kolmatta kertaa! Kun ei ne kaksi edellistäkään ole itse sieltä pois tulleet. Mutta kun nyt on joulukin!!! Minäkö huonolla tuulella???
Illalla puurojuhlaan järkyttämään muita ihmisiä...
*Kitta75 ja masuvauva rv 39+3*
älä huoli, minä kahvittelen siellä Sanomatalolla vielä reippaasti loppiaisen jälkeenkin, käynnistyshän on vasta 12.1.
Ja Kitta75, mäkin oon ihan varma, ettei meidän lapset ymmärrä itsekseen ulos tulla, kun tuo esikoinenkin piti oikein häätämällä häätää, mutta silti odottelen ihmettä tapahtuvaksi ja kyttään (olemattomia) supistuksia.
Tansku: Meikä on melko hermona tuon synnytyksen takia, oon koittanut miettiä niin vähän kun se vaan on mahdollista.
Kyllä se pitää minun kohdallani hyvin paikkansa, että tieto lisää tuskaa.
Ikä ja kokemus tuo tiettyä " viisautta" , sitä ei osaa suhtautua samallalailla huolettomasti kun nuorempana.
Ekaa en pelännyt yhtään mennä synnyttämään, toisen kanssa oli kova revanssihenki päällä, että se synnytys sujuu hyvin ja jaksan paremmin jne jne...
Nyt kun tiedän, että kun se tippa käteen aamulla laitetaan(tai eka puhkotaan kalvot mutta aika varmasti tippa seuraksi pian sen jälkeen) niin alkaa sattumaan....
Ja varmaan sitä enemmän pelkää sitäkin, onko lapsi terve, haluaa pitää turvassa masussa. Mun kaveri kun sai hyvin vaikeasti sairaan lapsen niin siitäkin juontaa tuo pelko.
Mutta, eiköhän se tästä!!!
Anoppi kauppasi unilääkkeitään kun arvaa etten nuku ensi yönä....
Ja äiti.... " Voinhan minä huomenna soittaa väliaikatietoja!!" Sanoin lujasti(kaupan kassalla...) että sinne EI soitella, ilmotan kun on ilmottamista....
Juupa juu, nyt poistuu saunaan häiriintynyt lahja..
Lahja: mun äiti on myös sellainen ettei malttaisi yhtään odotella tietoja. Tyttö kun meinasi syntyä rv 34 ja oltiin yksi yö sairaalassa niin johan mun äiti oli soittanut NELJÄ kertaa parin tunnin sisällä että jokos hänen tyttärensä on synnyttänyt... Joo, ei ollut ei... Vasta kahdeksan viikon kuluttua siitä ;)
Kaaka: hyvä että voin luottaa sun kahvitteluseuraan vielä tammikuussa, ei ole niin yksinäinen olo =)
Hyvää iltaa ja yötä kaikille joulumasuille!
Tansku
..jos luet vielä...
Haleja sinulle!Ja voimia kestää ne kivut.kyllä se hyvin menee!!!! Mä oon hengessä mukana!! :DDD Ajattele vaan sitä palkintoa..ihan pian sinulla tuhisee oma pieni vauveli kaikussa :' )))
Jos mäkin siitä selvisin niin kyllä säkin kestät :) (tosin voin kyllä vaikka vannoa että jos saadaan joskus lisää lapsia,synnytys pelottaa mua ihan yhtä paljon..ellei enemmänkin,kun tietää mitä tuleman pitää ;))
-Tiggr&Nasu-typy 19vrk
ps.tsemppejä toki muillekin synnyttämään lähteville ja ONNEA vauvansa saaneille.. :DD
tänään NÄRÄSTI! :O Sitä kun ei pahemmin ole tässä raskaudessa ollut. Viiltelyjä ollut koko päivän, satunnaisia pieniä heikkoja supistuksia. Muuten ei mitään.. eli jouluna olen laitoksella, uskokaa tai älkää :)
t. beal rv 39+2
Täällä vielä valvotaan, jänskättää hirveästi!!
Kiitokset tsempistä, sitä tarvitaan!! PALJON!!
Ihana, että kannustusta on huomenna!!! Lähettele oikein paljon voimasäteitä...
Koitan täällä valaa itteeni uskoa, tyttö syntyi neljässä tunnissa, jospa nyt ei menisi ainakaan kauemmin, kyllä sen kestää!!! Pakko.
Eikähän sitä ikinä tiedä miten ihana kokemus on edessä. Niin ja se vauva, kultainen pieni ihmistaimi, minkähän näköinen se mahtaa olla..
Ukkokin täällä ihan tärinässä, kaipaili niitä anopin unilääkkeitä, ei kai sitäkään nukuta...
Pakko kai se on yrittää mennä nukkumaan...
Ja toivottavasti eivät aamulla sano, että salit täynnä, ei sovi.. kamalaa kun latautuu ja sitten evätään koko homma...
Lahja
P.S Amanda: aamulla lähdetään, eikös!!!
Supisteleen alko 23.15..kumpa olis menoo nyt=)
Lahja>juu,.tuu meitin kautta =)
TAma 40+1(2)
Ihana oli lukea Röllipeikon tuplasynnytyksestä positiivista juttua Alkaa itselläkin olemaan niin tunteet ja pelot jo pinnassa että ihan hirvittää. Mutta näköjään se tuplasynnytyskin voi mennä hyvin. Huh huh.
Itsellä olo kuin Mount Everestillä. Vatsa on valtava ja tuntuu välillä että vauvat tulevat vatsanpeitteistä läpi. Olo alkaa olemaan sen verran kurja että nyt toivoisi jo pääsevänsä synnyttämään. Supistuksiakin luulisin tuntevani välillä mutta ensiodottajana en ole oikein varma miltä niiden pitäisi tuntua =/ Kohdunsuu on edelleen sen noin kahdelle sormelle auki ja synnytys kuulema voi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä. Olisi kyllä ihana päästä kotiin ennen joulua ihan vain rauhoittumaan.
Jaksamista kaikille ei-jakautuneille ja sydämelliset onnittelut teille jotka olette pienen lahjanne jo saaneet.
Mariella ja double" trouble" 39+1