Ystäväni narina ottaa päähän.

Meilläkin on rahat tiukilla, ja tarkkaan harkiten joudumme pennoset laskemaan että riittäisivät kaikkeen välttämättömään. Siksi ärsyttääkin suunnattomasti, etteivät esim. sukulaiset kysy, mitä pieni vauvamme oikeasti tarvitsisi (esim. lämpöpussi vaunuihin), vaan ostavat jotain täysin turhaa! Kyse siis ei ole summan suuruudesta, vaan hyötyasteesta.

turhia sellaisia lapselle. Yleensäkin, jos kyseessä on perhe jossa rahat on tiukalla, olisi hyvä kysyä mitä tarvikkeita tms. tarvitsevat. Ei lapset tarvitse paljon kalliita leluja, tärkeämpää on että jääkaapissa on ruokaa. Ja tällä en tarkoita, etteikö lapselle saisi mitään ostaa, mutta järjen käyttö olisi asiassa suotavaa. Musta on tosi väärin, että isovanhemmat tai muut opettavat lapsen, että tämä saa uusimmat ja kalleimmat lelut, vaikkei vanhemmilla olisi sellaiseen varaa. Kaikkien edun mukaista olisi se, että perustarpeet tyydytetään, siis ruoka, vaipat

yms. on tärkeämpää kuin esim.uusi pleikkari

(tuntuu että niitä haluavatkin kun ei itsellä varaa niitä ostaa). narisee kun lapsi saa mattoja,petivaatteita,vaatteita,ihan kaikkea ja anoppi sitten suvunsa perinteen mukaan ostaa niitä lusikoita. Mikään ei kelpaa. Ruokaa heillä on,siitä ei ole puute. -ap

minulla kun oli nuorempana rahat tiukalla, niin olin iloinen kaikista hyödyllisistä lahjoista - mutta kaikesta turhasta ylellisyydestä tuli todella hyvä mieli =) sai edes hetkeksi unohtaa arjen kurjuuden.

Kuka kirjoittaja olet, niin tiedän, että ystävyytemme on entistä.

saahan ne teidän muksut muutakin kun ne hiton lusikat!

Moni meistä on sen verran ylpeä, ettei pidä säälistä, jos se kohdistuu meihin itseemme.



Joululahjoihin liittyy vielä vastavuoroisuuden perinne eli tuntuu ehkä haljulta saada kovin arvokkaita lahjoja, kun itsellä ei riitä fyffe mihinkään samanlaiseen.



Ylipäänsä: mikset ap KYSY siltä kaveriltasi? Ei sitä tartte muotoilla noin tympeään sävyyn kuin olet aloituksesi muotoillut, vaan kysy nätisti. Että " miksi sinua harmittaa saada lahjoja, eikö se ole kivaa, minusta ainakin olisi" .

Tai joulu. kukaan ei oleta että heidän pitäisi ostaa lahjoja vastineeksi. Kaikki pitävät ja rakastavat lasta ja haluavat ostaa lahjoja lapselle. hEILLE ITSELLEEN KUKAAN EI OLE TYRKYTTÄMÄSSÄ KALLIITA LAHJOJA. EN VIITSI PUUTTUA TÄHÄN AIHEESEEN YSTÄVÄNI KANSSA KUN TULEE KUITENKIN VAIN RIITAA.-AP -hups,tuli isolla mut en jaksa pyyhkiä ja kirjoittaa uudestaan.

Eli esim. me ostamme isovanhemmille suurinpiirtein samantasoisesti lahjoja kuin mitä he meillekin.



Jos sinä et koe tuota vastavuoroisuutta ongelmaksi, niin kaverisi saattaa silti niin ajatella, varsinkin jos tuo vähävaraisuus on hänestä kurjaa ja hiukan noloakin.



Koeta nyt vaan asettua hiukan hänen asemaansa, sitä kutsutaan empatiaksi!

Ja tässähän on kyse lapsen lahjoista! Ei kai anopille tarvii ostaa saman hintaista lahjaa takas kun mitä ne lusikat maksaa!

Ja jos kaverisi kokee köyhyytensä araksi asiaksi, niin saattaa hyvinkin ajatella, että anopin tavaravyöry on samalla rivien välistä häneen (miniään) kohdistuvaa arvostelua.



Minusta sinä voit vallan hyvin seuraavalla kerralla, kun kaverisi valittaa tuosta, kysyä häneltä KAUNIISTI, että miksi sua lahjat kiukuttaa, eikös ne ole kivoja? Ei kukaan normaali-ihminen nätistä kysymyksestä kiukustu, jos et ala sitten tuota " mutku mä en ainakaan" -inttämistäsi hänelle julistaa!

eikä heillekään osteta. vain lapselle. -ap

Lahjat ovat lapselle,ei niille antajille tarvii mitään vasta lahjaa olla. Olisi onnellinen että lapsi saa mitä tarvitsee,jää itsellä rahat muuhun.

Ja me olemme iloisia ja kiitollisia joka ainoasta lahjasta mitä lapselle tai meille tulee! En voisi kuvitellakaan valittavani että olisi pitänyt saada jotain muuta - eihän kenelläkään ole velvollisuutta ostaa meille yhtään mitään!