ymmärrätkö tällaisia isovanhempia?

Mutta jotenkin niin surullista

yhmää ajatella, että yhteydenpito on vaan jommankumman velvollisuus. Ihmissuhteet ovat kaksisuuntainen tie. Mun anoppi on niiiiin lapanen, et jos en ite sinne soittelis ja menis lapsen kanss käymään, niin yhteydenotot vois jäähä vähiin. On vaan semmonen, minkä teet, mut kuitenkin pojalle rakas.

tietysti toivoisin heiltä sitä, että haluaisivat viettää aikaansa lastenlasten kanssa, mutta he eivät sitä halua. Minulla ei ole suuria odotuksia, mutta lapset tietenkin ihmettelevät, miksi he eivät ole koskaan saaneet isovanhemmilta syntymäpäivä- tai joululahjaa, kun vertaavat tietenkin itseään omiin kavereihinsa. ap

Mutta mikä velvoittaa isovanhemman kiinnostumaan lapsenlapsestaan? Isovanhemmilta tuskin kysytään että haluavatko he lapsenlapsia.

Joku isovanhempi voi tosiaan ajatella että kun oma lapsi on omillaan, niin velvollisuudet lasta ja lapsenlapsia kohtaan loppuvat siihen.

minun on ihan mahdoton kuvitella itseäni tilanteeseen, että kun omat lapset kasvavat aikuisiksi, kiinnostukseni heitä kohtaan loppuisi kuin seinään, enkä haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan,enkä heidän lastensa.