Mitä pitäisi tehdä?

parisuhde esim tai seksuaali?

Lisäyksenä vielä että, teen kyllä esim kotitöitä eli mistään sellaisesta ei ole kysymys. Ja sen vois vielä sanoa että vaimo ei halua millän tavalla edes koskea minuun. Ihan kuin minulla olisi joku tarttuva tauti. Kun harvoin ollaan yhdynnässä on todella passiivinen. Makaa vain ja odottaa että homma on ohi. Mutta tässä ei siis ole kysymys pelkästään seksistä-



-ap-

tai sitten teidän on mentävä terapiaan puhumaan asioista. Onko vaimosi raiskattu tai muuten pahoinpidelty?



Ainakin itse naisena kaipaan kovastikin kosketuksia ja läheisyyttä ihmiseltä jota rakastan.

Ei tietääkseni ole joutunut kokemaan mitään fyysistä väkivaltaa tms.



-ap-

Jos vaimosi ei halua edes pusua antaa eikä osoita rakkauttaan sinulle, niin hän ei sydämessään sinusta välitä. Ehdotan pikaista hakeutumista parisuhdeterapiaan ja ellei hän suostu, sinun pitää lopettaa suhteenne.

Voin kokemuksesta sanoa, että ihmisen täytyy jossain vaiheessa alkaa myös ajatella itseään. Jos vaimosi ei vastaa siihen, että "yrität", hän ei ole sinun arvoisesi.

Ero kirpaisee eron hetkellä rajusti, mutta jälkeenpäin se voi tuntua siunaukselta.

Ei ole kiire erota. Minä epäilisin, että vaimollasi on kotoa opitut huonot mallit. Tai sitten traumaattisia kokemuksia. Muuten tuota on kyllä aika vaikea ymmärtää. Mutta em. syyt ovat hyvinkin todennäköisiä. Tsemppiä! Kaiken voi yleensä korjata, kunhan päättää ryhtyä työhön. Tämä koskee nyt erityisesti vaimoasi.

Kissa vaan pöydälle, eihän tuo enää täytä mitään parisuhteen minimilaatuvaatimuksiakaan. Vaimolla ei varmasti ole hyvä olla, eikä toki sinullakaan. Nyt sitä yhteistä aikaa ja asiaa pohtimaan, joko kahdestaan tai sitten esim. perheneuvolassa. Pieni lapsi ei sinänsä ole syy olla pohtimatta eroa yhtenä vaihtoehtona, koska kyllähän se pienikin aistii sen tunnekylmyyden joka teillä vallitsee. Siitäkö haluat antaa lapsellesi parisuhteen mallin? Pikaisesti nyt siis tekemään työtä suhteen eteen, mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä hankalampi on umpisolmu!



Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa naisena, avioliitossa jossa mua ei huvittanut pitkällä tikullakaan koskea mieheen. En myöskään arvostanut häntä lähes yhtään, ja kaikki mitä hän teki, ärsytti. Ei todellakaan kiinnostanut pussailla eikä olla muutenkaan lähellä. Sen suhteen lopettaminen oli aikanaan ihan oikea ratkaisu, ja nyt onnellisessa suhteessa on hyvä olla ja läheisyyskin tuntuu luontevalta ja hyvältä. Oikeasti luulin välillä, että mussa on jotain vikaa, kun en pysty miestä lähestymään, vaan vain inhotti! Mutta en siis halua sanoa, että ero olisi teille oikea ratkaisu, vaan sen, että tämän asian eteen on tärkeää tehdä työtä ja pikaisesti - on sen työn lopputulos sitten mikä vain! Tsemppiä :)

Seksin vähäisyys on vielä jotenkin ok, mutta tuo kaikki muu läheisyyden TOTAALINEN puuttuminen on epätavallista ja suorastaan hälyttävää. Se, ettei vaimo edes halua/suostu puhumaan kuulosta hyvin, hyvin huolestuttavalta. Miten aikanaan päädyitte yhteen? Miten suhde on ajautunut tuohon tilaan?



Jos tilannetta ette saa korjattua, eikä vaimo edes suostu asiasta puhumaan, on selvää, että ero todellakin on vaihtoehto. Vaikka teillä on pieni lapsi, niin ei suhde voi olla noin nollissa. Ero on takuulla parempi vaihtoehto lapsellekin. Johan nyt kämppäkaveritkin osoittavat toisilleen enemmän huomiota!