1½-vuotias vaan itkee ja pyytää syliin. Mitä tehdä?
Mitä tässä nyt pitäis tehdä, kun meidän pojalle on tullut ihan kauhea äitiinripustautuminen. Kun ollaan kahdestaan, pojan pitäisi olla koko ajan sylissä, muuten huutaa pää punaisena. Isän ollessa paikalla helpottaa vähän, mutta vaan siksi aikaa, kun hän jaksaa leikittää lasta, sen jälkeen ollaan taas äitin jalassa kiinni ja " SYKKYYYYYN!!!"
Mä oon yrittänyt antaa sen vaan huutaa, ja kyllä se jossain vaiheessa sitten lakkaakin, mutta heti, jos kiinnitän huomiota lapseen, alkaa huuto. Eli en voi vaan hetkeä leikkiä tai jutella, vaan pitää olla valmis joko kauheaan sylityssessioon tai sitten kuunnella itkua ties kuinka kauan! Poika on myös tosi herkkä kaatumiselle, saattaa pikkuisen horjahtaa, mutta reaktio on sellainen kuin olisi pää edellä seinään juossut.
Tää on niin väsyttävää, sanokaa mulle edes, että tämä on joku vaihe, mikä menee ohi... :/
Kommentit (15)
Sitten saat taas hetken tehdä rauhassa. Ja sama uudelleen...
En ole ollenkaan samaa mieltä! Jos esikoinen on noin ripustautuva vielä 1 ½ v, pikkusisarus voisi vaan pahentaa tilannetta. Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk ja kuopuksen syntymän jälkeen se helvetti vasta alkoi....minä kun luulin, että sen kitisevän esikoisen kanssa oli väsyttävää.
Mutta ap:lle: tuo aika menee kyllä ohi. Jos lapsi kaipaa syliä, koeta sitä antaa hänelle niin paljon kuin pystyt, kotitöiden kustannuksellakin. Tietenkin siinä sylittelyn ohella hienovaraisesti kannustat omatoimiseen puuhailuun (kuulostaa hienolta, mutta käytännössä voi olla eri lailla..hih).
Piiiiitkääää pinnaa sinulle! toivoo hän :D
Ehkä ripustautuminen joskus menee ohi. En usko, että lasta saa reippaaksi tahtomalla.Jokainen lapsi on omanlaisensa, toiset sylikissoja ja toiset ei.
Meillä tyttö 1v8kk rupee jo vähän irtautumaan. Toisaalta, ei ne enää rippijuhlissa syliin halua, nythän niitä on sykyteltävä!
Ohi tuo vaihe menee , joillakin nopeammin, toiset kaipaavat syliä kauemmin.
Toivon vaan, että menee pian ohi. En haluaisi olla inhottava kärttyäiti sen takia, että poika kaipaa läheisyyttä!
pidä niin paljon kuin haluaa ja tehkää kotityöt yhdessä :)
Kyllä se menee ohi.
Pidä ensin vähän aikaa sylïssä vaikka ja lähtekää siitä tekemään yhdessä kotitöitä niin, että lapsi saa koko ajan osallistua puuhiisi. Meillä ainakin tämä toimii saman ikäisen kanssa. Mikä ei tietenkään todista, että toimisi kaikilla muilla! Voimia äitiyteen :-)
Mutta meillä tilanne on tosiaan se, että _koko ajan_ pitäisi olla sylittelemässä. Jossain vaiheessa vaan on pakko sanoa, että ei nyt (piste), kun en saisi vessassa käydä enkä syödä tms., mikä nyt on aika olennaista äit-ihmisellekin. :/
Jään toiveikkaana odottelemaan tämän vaiheen päättymistä... :)
Ap
Pidän nyt pikkuista sylissä 24/7 vaikka 2 viikkoa ja tarjoa perheelle saarioisten pizzoja. Voipi mennä ohi kun saa sitä vaatimatta. Nimenomaan kukaan tuonikäinen ei itke kiusatakseen vaan tarpeeseen. Voisiko lapsi olla myös kipeä? Ei osaa kertoa että esim korviin sattuu, on vaan yleispahaolo jota syli auttaa. Pahalta kuulostaa jos vaan jätät itkemään. Tämä on ainutlaatuinen elämänvaihe, ei ne 15 vuotiaat enää syliin kerjää. koeta nyt antaa sitä mitä lapsi oikeesti tarvii. Ihan tuli paha mieli pienen puolesta
Pidän nyt pikkuista sylissä 24/7 vaikka 2 viikkoa ja tarjoa perheelle saarioisten pizzoja. Voipi mennä ohi kun saa sitä vaatimatta. Nimenomaan kukaan tuonikäinen ei itke kiusatakseen vaan tarpeeseen. Voisiko lapsi olla myös kipeä? Ei osaa kertoa että esim korviin sattuu, on vaan yleispahaolo jota syli auttaa. Pahalta kuulostaa jos vaan jätät itkemään. Tämä on ainutlaatuinen elämänvaihe, ei ne 15 vuotiaat enää syliin kerjää. koeta nyt antaa sitä mitä lapsi oikeesti tarvii. Ihan tuli paha mieli pienen puolesta
Vierailija:
pitää olla valmis joko kauheaan sylityssessioon
" kauheaan" ?
No mutta kumminkii, en lukenut ketjua, mutta moni on vissiin jo sanonutkin, että se on normaalia tuon ikäisellä. Sanoisin, että relaa kotitöistä, vietä rentoa sylittelyaikaa lapsen kanssa, kun se vielä halajaa syliin. Kun lapsi on saanut tarpeeksi läheisyyttä, se kyllä lähtee siitä itsekin, ja vaihe loppuu. Et kai halua kieltää lapseltasi läheisyyttä, jota hän selvästi *tarvitsee*? Ei hän sitä sinua kiusatakseen tee.
Kun piti tiskata ja laittaa ruokaa, mutta mies oli myöhään töissä, otin taaperon Ergo-reppuun. Siellä istui tyytyväisenä sen aikaa, että sain pakolliset tehtyä :o)
Menee kyllä ohi, vaikka rankkaa on!