Gallup: Mikä ärsyttää äitiydessä?

Tosin riippuu kovasti päivästä,kuinka suuri ärsytyskynnys milläkin asialla on.Edellä mainittiinkin jo muakin ärsyttäviä asioita,mutta yksi ylitse muiden tuntuu jatkuvasti olevan se,että musta tuntuu,että mä olen perheemme ainoa OIKEA aikuinen.Mies voi huoletta olla aivoton idiootti ja kysyä samoja esim. lapsen pukemiseen ja syömiseeen liittyviä kysymyksiä uudelleen ja uudelleen.Mä en voi käsittää,miten ei ekalla tai tokalla kerralla mene jakeluun!!!Jos mä pähkäilisin jatkuvasti ihan päivänselviä asioita lapseen liittyen,ei elämästä tulisi oikeasti yhtään mitään.Mitähän se lapsi yleensä syö tai mitä sille laitetaan päälle?!?Ymmärtäisin,jos olisi kyseessä vastasyntynyt,mutta meidän neidillä on ikää jo 9kk.Olen yrittänyt kannustaa miestä tekemään asioita omalla tavallaan ja kerron päivittäin,miten jonkin asian suhteen " pitää" toimia.Mutta ei kai noi ukot sitten ole ihan samalla viivalla meidän naisten kanssa.(Silti ne saa parempaa palkkaa,vaikka organisaatiokyky on usein miinus sata!!!)



Toinen asia,mikä nyppii,on se,että mies voi suunnitella menoja " tost noin vaan" ,ilmoitus riittää.Vaihtoehtoina on se,että menee työn jälkeen tai viikonloppuna.Onpas mun kannaltani hyvät vaihtoehdot!!!Joka tapauksessa mun selkänahkaani revitään...



Kyllähän mä tiesin,että elämä muuttuu,mutta mä en arvannut,että mieskin muuttuu aivottomaksi!Meillä on oikeasti parisuhteessa kaikki hyvin ja sunnitellaan pikkukakkostakin,ei tosin ihan vielä.Meillä on ihan kivasti yhteistä aikaakin,kiitos äitini.Mutta mä kaipaisin omaakin aikaa ja sitä,että toinen tajuaisi joskus omatoimisesti tehdä tai sanoa jotain.Aina mun pitää huomauttaa tai ehdottaa asioista.Mun oma aikani on aika minimaalista,koska mies tekee pitkää päivää,enkä halua lähteä " omille teilleni" enää väsyneenä klo 19 aikoihin.Haluaisin,että mulla olis vaikka säännöllinen oma iltapäivä joka viikko,mutta se ei miehen työn takia onnistu.Mutta se ei ole miehen vika ja itsehän olemme tehneet valinnan,että jään tytön kanssa kotiin ja parin vuoden sisään olis seuraava tervetullut.



Mutta kyllähän lapsen kanssa kivaakin on.Kivempaa olisi,jos ei itse olisi aina niiiiiiiiiiiin väsynyt.Mutta kyllä se tästä!Tsempit kaikille!

Niin, onhan niitä pikkuärsyyntymisiä päivittäin ja varmaan monet niistä voin liittää äitiyteen sinänsä.



Nukkuminen on tietysti yksi kestoaihe mutta emmä tiedä, jotenkin siihe turtuu, eli en enää edes kuvittele että nukkuisin öitäni edes puoliksi hyvin. Sitten tuo mujeritan vastuu-juttu oli tosi hyvä! Eli että päävastuu on minulla (paitsi sillon kun mies on yksin lasten kanssa). Miten sitä kuvailis, esim kun oltiin lomalla niin mies nuokkuu aurinkotuolissa muka lapsia vahtien ja sanoo että mä voin nukkua. Siis jessus, mitä se auttaa että mies katsoo 10 metrin päässä kun taapero konttaa uima-altaan reunalla (ja muuten kerran molskahti sinne pää edellä). Samalla tavalla miehen vahtiessa taapero on tippunut alas mm kiipeilytelineeltä... Ja kun lähdetään vaikka lomille niin eikös mulla ole vastuu kaikesta pakkaamisesta. Joskus mies sanoo että hän pakkaa mutta voi apua, sitten voidaan vaan todeta lomalla mitä kaikkea puuttuu. Mutta kun on yksin lasten kanssa niin en puutu hänen juttuihin.

Oman ajan puute

Parisuhdeajan ja seksin puute

Ylipäänsä ajan puute

Väsymys

hirveä sotku koko aika, siivous on kuin lumisateella lunta loisi