voitko myöntää että olet jossain tehnyt väärin äitinä?
tai siis tiedät että olisi pitänyt toimia toisin lapsia ajatellen eikä itseäsi esim?
Itse olen ajatellut monta kertaa että kun nämä mun isot teinit olivat pieniä ajattelin liikaa omia menojani ja he olivat mummolassa ehkä 2 kertaa kk:ssa. Mutta olin nuori itsekin enkä tiennyt parempaa. Kun kolmonen oli 1v olin viikon jopa etelässä ilman lapsia. Mut ei voi korjata enää tehnyttä, ois mielenkiintoista vaan kuulla kuinka moni meistä voi myöntää että ei ehkä ole toiminut aina oikein.
Kommentit (10)
Ap:n "synnit" on sitä luokkaa että niistä tuskin on ollut mitään vaikutusta souuntaan tai tai toiseen.
Minä puolestani tunnustan että olen pilannut poikani elämän. Toivottavasti saa nyt uuden mahdollisuuden ja hänestä tulisi sittenkin kunnollinen aikuinen.
mutta täällä av:lla en viitsi niitä kertoa, koska täällä pidetään kivityksen ansaitsevana syntinä jo sitäkin että käy töissä elättääkseen perheensä.
että tein väärin kun vein 4kk:n ikäinen vauvani aikoinaan kahdeksi yöksi! mummolaan. Nyt tiedän että se ei ole hyväksi niin pienellä mutta 6v sitten en tiennyt paremmasta. Oli pakko päästä festareihin, niin pahalta kun se kuulostaa - niin paha se olikin ja oikein ottaa sydämestä kun mietin sitä nyt ja kuopus 3kk sylissä.
Täällä myös syntinen äiti. Meillä molemmat lapset viety yöksi mummulle kun ovat olleet 2kk ja nykyään 1kk ovat yhden yön mummulla. En ehkä ole parhain äiti maailmasta mutta toivottavasti se kaikkein rakkain.
Olen huutanut muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle, että "voi vittupää kun olisit joskus hiljaa!"
Eikä se vauva edes ollut koliikkivauva. :(
Viikko etelässä on minustakin aika pitkä reissu, mutta eipä tulisi mieleenkään arvostella kyläilyä mummolaan 2 kertaa kk:ssa, päin vastoin!
Itse olen joskus jälkikäteen harmitellut sitä, että kiintymiseni esikoiseen otti alussa jonkin verran aikaa. Mutta minkäs tuollaisellekin voi - jos äitiys aluksi hämmentää, niin se hämmentää. Hyvää perushoitoa vauva kuitenkin sai ja kyllä se tunnepuolikin ajan myötä vahvistui. :)
Olen ollut lapsille kärttyinen usein, kun haluavat välillätaukoamatta huomiota. Pitäisi laittaa lapsia useammin hoitoon, ettei itse olisi niin kiukkuinen.
Minä olen iloinen siitä, että olen osannut aina ajatella myös itseäni ja omaa jaksamistani. Joskus se on käytännössä tarkoittanut lasten laittamista hoitoon mummolaan.
Olen huutanut muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle, että "voi vittupää kun olisit joskus hiljaa!"
Eikä se vauva edes ollut koliikkivauva. :(
huusin 10kk ikäiselle vauvalle YÖLLÄ, että "voi perkele, pää kii"
ja aivan järkyttävän huono omatunto vaivaa!!!! on se niin maailman rakkain vaikka äiti välillä tyhmä ja idiootti onkin.
Ja mielestäni et oo tenyt väärin menemällä etelään ilman lapsia tai viemällä heitä mummolaan. Jokainen äiti on oikeutettu omaankin aikaan. Saa kummasti lisävoimia taas pitkäksi aikaa arkeen. Omalle kohdalleni iski pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masenus, jonka vuoksi minun oli pakko itseäni säästääkseni viedä poikaa mummille joka toinen viikonloppu. Muutenkin lasten on hyväkin kokeilla ja oppia sosiaalisia suhteita muihinkin ihmisiin. Varsinkin kun itse tunnet heidät ja voit luottaa heihin.
Eiköhän jokainen joskus tee jotain, mitä myöhemmin miettii tuolta kannalta, että olisiko pitänyt tehdä toisin.