Kaksikielisten lasten puhe

eihän yksikielisetkään puhu " täydellisesti" . On todella harvoja kaksikielisiä jotka puhuisivat molempia kieliä yhtä hyvin kuin samojen kielten yksikieliset puhujat, ihan siitä syystä että heillä ei ole siihen tarvetta. Kahdella kielellä on harvoin sama funktio. Nuo kuvaamasi " virheet" kuuluvat mielestäni myös yksikielisten lasten puheeseen, kaksikielisltä virheet ehkä katoavat myöhemmin kuin yksikielisiltä mutta jos lapsi saa kielissä harjoitusta ja kuulee niitä niin kyllä taivutuspäätteet rupeavat pikkuhiljaa menemään oikein.



Kahden tai useamman kielen hallinta vaatii enemmän kuin yhden, se on selvää. Lapselle on myös rikkaus hallita kaksi kieltä, se edistää myös lapsen muuta kognitiivista kehitystä ja joissain asioissa kaksikieliset lapset kehittyvätkin nopeammin kuin yksikieliset.



Ihmisten pitäisi oikeastaan lopettaa yksi- ja kaksikielisten vertailu koska kaksikieliset eivät ole yksikielisiä ja sillä hyvä. Toki kun kuuntelee esim suomenruotsalaisia niin he tuntuvat hallitsevan molemmat kielet täydellisesti. Kuitenkin jompikumpi kieli on vahvempi, ainakin kirjoittaessa.



Älä huoli, jos panostatte lapsen molempiin kieliin ja hän saa kuulla ja käyttää niitä, päätteet ja muut tulevat kyllä aikanaan. Tärkeintä kielenkehityksen kannalta on että lapsi on innostunut molemmista kielistään ja että te vanhemmat arvostatte molempia!

ja kovin vielä sekoittavat suomen ja ruotsin kielen sekä sanoja että rakenteita keskenään. Poika voi esim. sanoa: " tule tänne byggemään" (=rakentamaan) tai " jag har en pyörä" . En sitten tiedä koska tämä kielten sekoitus loppuu.

tuohon sekoitukseen. Meilläkin lapset ovat alussa jonkin verran sekottaneet kieliä mutta melkeen aina kyse on tai on ollut siitä että lapsi ei yksinkertaisesti tiedä jotakin sanaa molemmilla kielillä. Kuten tuo byggemään =) Voihan olla että sana " rakentaa" ei ole tuttu tai sitten se ei vaan juuri sillä hetkellä tullut mieleen. Kaksikieliset lapset hyödyntävät molempia kieliään niin että heillä on mahdollisen laaja sanavarasto ja niin että parhaiten tulevat ymmärretyksi. Itse kiinnitin huomiota kun esikoinen oli pieni että hän tosi nopeasti oppi että esim kun puhuu Ruotsin famon kanssa niin ei voi käyttää samoja sanoja kun tarhassa (roskis osv). Usein olen todella positiivisesti yllättynyt kun seuraan lasten jutustelua ja heidän oivalluksiaan kielestä (tietosia ja tiedostamattomia). Kun itse muutimme Saksaan ja esikoisen piti oppia kolmas kieli niin hän heti jotenkin tajusi että ruotsi ja saksa muistuttavat toisiaan kun taas suomi on ihan erilaista. Jos hän ei tiennyt sanaa saksaksi niin yleensä oli hiljaa mutta jos oli pakko yrittää niin kokeili ruotsin sanalla, ei ikinä suomen.