APUA - koliikkivauva itkee jo kolmatta tuntia.

Huomasin että vaikka olin juuri syöttänyt vauvan ja ajattelin ettei hänellä voi olla nälkä, niin kumminkin hetken päästä se maito taas maistui. Eli ruoka ruokaa tarjoa!!

Juttele varmalla äänellä ja pidä kapalossa sylissä.

tsemppiä!!

(sanotaan kyllä että tuossa 2kk iässä vauva ikäänkuin havahtuu tähän maailmaan - eli ns. oikeasti " herää" ja onhan tämä aika kauhea paikka, joten saahan sitä vähän huutaakin ;-)

Meillä myös huudettiin, tosin vain tunti eli klo 18-19. Silloin auttoi parhaiten vatsallaan pito sylissä. Eli otin otteen jossa käteni on vauvan masun alla, vauvan jalat ja kädet siis roikkuu käteni molemmin puolin. Ompa vaikea selittää! Näin kuitenkin kanniskeltiin ja käveltiin. Siinä saa tosi tukevan asennon kun vauvan selkä on osittain omaa mahaa vasten. Huuto loppui kun seinään. Meidän omahoitaja tehohoidossa neuvoi tämän kanto-otteen.

Yleensä tiettyyn ikään pääseminen helpottaa vatsavaivoissa. Ei varmaan paljoa lohduta mutta meillä ne loppui kun seinään 3kk iässä. Tällöin annoin tilkkasia maissivelliä.

Oletteko kokeilleet itse antaa vauvalle hierontaa tai pyytää vyöhyketerapeuttia käymään? Nämä kuulemma ovat auttaneet monia vauvaystäviäni ja hierovat äidinkin tarvittaessa.

Illalla kylpy ja esim. kevyt rasvaus ja samalla hieroo vauvaa...eri kirjoista ja lehtisistä (ja varmaan netistäkin) löytyy tarkemmat ohjeet.



Imetätkö vauvaa? Jos niin katso mitä itse laitat suuhusi. Älä juo paljon kahvia tai syö suklaata tai mausteisia ruokia. Meillä auttoivat Disflatyl tipat, joillain cuplaton, joillain taas maitohappobakteerit. Kokeilemalla selviää mikä teille sopii.



Voimia!

Eli liian iso sänky meillä ainakin huudatti. Laitettiin vaunukoppaan (ja koppa siis pinnikseen) ja " tumpattiin" peittoa sivulle niin että vauva oli ikäänkuin kapalossa.

Yritä myös itse olla hermostumatta, vauvasi vaistoaa sen. Ja joskus se iskän syli on paras paikka kun äiti ei ole maitoineen haisemassa :)



Niin ja tuossa iässä meidän neiti ainakin söi ihan mahdottomasti!!! Tunnin välein sai olla syöttämässä. Muistaakseni ensin tarjosin vettä tilkan, jos huuto jatkui niin tissiä/pulloa vaan. Jos annat korviketta, merkin vaihto voi myös auttaa. Meillä vaihdettiin tutteli naniin.

täysin itkuton nukkumaanmeno. Vauva on nyt vähän yli 3 kuukautta. Annoin hänen rauhassa imeä rintaa sylissäni 1,5 tuntia, kunnes nukahti kokonaan, eikä enää " säpsähdellyt" tai imenyt. No, sama periaate on ollut aiemminkin, että saa syödä niin pitkään kuin haluaa. Ehkä tilanne oli nyt jotenkin rauhallisempi, kun mieskin oli poissa tänään. Tai sitten ikä on vain tehnyt tehtävänsä.



Meillä itkua oli vähän yli kuukauden ikäisestä kolmekuiseksi joka ilta pari tuntia. Silloin auttoi pääasiassa kantoliina, jonkin verran käveleminen ja hytkyttely. Kolme kuukautta täytettyään iltaitkut lyhenivät noin 40 minuuttiin ja havaitsimme, että vauva itkee aina, kun häntä ollaan laittamassa nukkumaan. Olemme siis laittaneet pitkän iltasyötön jälkeen, nukahtaneena, omaan sänkyyn, jonka jälkeen hän yleensä on herännyt itkemään. Mutta koska huomasimme, että vauva itkee riippumatta paikasta, olemme pitäneet hänet omassa sängyssään ja heilutelleet peittopaketissa olevaa vauvaa sängyssään. Meillä on myös sellainen keinutusmekanismi sängynjaloissa.



Sellaisia neuvoja, jotka todella auttavat, on minimaalisen vähän. Lääkärissäkin kannattaa käyttää, jos vähänkin epäilee esim. korvatulehdusta. Meidän vauvalla sekin jo ehti olla kuumeettomana, flunssan seurauksena.

En tiedä millain saisi vauvaa hiljaiseksi, koska meilläkin tuota iltahuutoa oli. Nyt kun on ohi (vauva 6kk) niin sitä tuntuu, että kun noista huudoista selvisi itse hengissä niin selviää mistä vaan. Tuli kanniskeltua tuntitolkulla (onneksi kevyt vauva), lähinnä masullaan piti kantaa, muuten huuto paheni entisestään. Välillä istuin katsomassa tv:tä/videoita ja pidin tiukasti sylissä. Kuitenkin mikä helpotti omaa oloani olivat KORVATULPAT. Huuto ei tullut niin voimakkaana omiin korviin ja pystyin olemaan itse rentona.

Jos yhtään lohduttaa niin jostain luin että koliikkilapset on usein onnellisia lapsia kun niitä on niin kovasti kanniskeltu ja ovat saaneet läheisyyttä paljon.Meillä ainakin nyt hymyillään kovastikin.

Niin, vyöhyketerapia auttoi siis. Meillä huudettiin 23-04 pahimmillaan, mutta terapian jälkeen poika aina nukkui kuin tukki muutaman päivän. Lisäksi Reladropsit(saa apteekista) tasapainottivat(ttavat edelleen). Toisaalta vauvoissa eroja ihan persoonassakin. Meillä poika nyt 8kk ja miksiköhän olen koneella tässä nyt. No, poika heräilee huutamaan puolen tunnin välein. Joillekin ottaa hampaiden tulo ja joillekin liikkumaan alkaminen koville. En halua maalata piruja seinille. Voihan teidän vaavi koliikista päästyään nukkua aivan mainiosti, mutta itse en tosiaankaan koliikista(6vksesta) lähtien ole kokonaista yötä nukkunut.



Pahin kausi oli tuossa kun kuukauden sisällä tuli viisi hammasta. Nukuin 2-3 tuntia yössä ja kummasti sitä vaan jaksaa. Luin jostain, että äideillä on luontaisesti vauvan synnyttyä, oliko se nyt hormooneista johtuvaa, keino pärjätä vähemmällä unella. Tietysti väsynyt olen välillä, mutta pitää muistaa ladata akkuja poistumalla välillä lepäilemään kylään esim. tai korvatulppien kanssa nukkua miehen hoitaessa.Pitää vaan sitten ajoissa tuntea voimavaransa ja olla itsekäs ja todellakin ottaa itselleen aikaa.



Pahinta kuitenkin tuossa koliikkivaiheessa oli voimattomuus auttaa pikkuistaan. Vaikka kuinka ihmiset tyynnyttelivät, että vauva ei kärsi siitä myöhemmin, niin ei auttanut. Oli aivan ihana huomata aina vyöhyketerapian jälkeen kuinka vauva oli rauhallinen. Oli ainakin hetkittäin, että sai vauvalle hyvän olon.



Voimia teille ja toivon että edes kokeilette sitä vyöhyketerapiaa. Ei siitä ainakaan haittaakaan ole:)

ollenkaan kahvia. Se auttoi meillä!