Miksi koiralle pitää puhua kuin lapselle?

Ihan samat käskyt: odota, istu, ei sinne... ;-)

Jostain omahyväisistä syistä päätetään lykätä lapsentekoa, mutta kuume on kova, ja otetaankin koira. Lellitään se piloille, muutaman vuoden päästä päätetään, että NYT otetaan lapsi. No, sitä ei kuulu, syödään hormoneja, suututetaan kaikki sukulaiset ja työkaverit hullulla käytöksellä. Ollaan masentuneita ja kärsiviä poloisia. Sitten mahdollisesti saadaan lapsi, ja a vot, koira onkin pelkkä kiusankappale! Koira parka kärsii ja alkaa oireilla, jolloin se täytyy lopettaa tai työntää omille vanhemmille, koska on pahasti käytöshäiriöinen...

Ehkäpä siksi. Minä yleensä kuiskaan koiralle, sillä on parempi kuulo kuin ihmisillä joten se kuulee hyvin, eikä koirat ja lapset sekoita toistensa käskyjä - jotka monesti ovat juuri samanlaisia; istu, tule, hiljaa.

tosin meillä ei lässytetä lapsellekaan. Äitini nauroi tässä viikonloppuna kun komensin lasta kuin koiraa. Ystävällisesti minä molemmille puhun mutta myös yksinkertaisesti jotta toimintaohjeet olisivat mahdollisimman selkeät. Lapsi on vielä niin pieni ettei kovin monimutkaiset kehotukset mene perille.

itseään äidiksi. Just oli koirulilla ollut PUOLIVUOTISSYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT. On oikeesti semmonen täti, että ihmiset väistyvät kun hän ja lapsensa lähestyvät, juttuja ei kestä kuulla. P.s. : lapsi katsoo myös Pikku Kakkosta!

En ole koskaan ollut koiraihminen, ja kun sitten jostain kumman syystä otin koiran, olen ihan hurahtanut siihen. Se on äidin kulta yms. yms. kammottavaa. Toisaalta saatan sanoa pojalleni, että " paikka" jne. Ei kai sillä ole väliä, miten kukin koiriaan tai lapsiaan puhuttelee. Eletään ja annetaan elää....

Ne ovat minulle tosi rakkaita otuksia, vaikka minulla lapsi onkin. Eivätkä koirat ole kaikille mitään lapsenkorvikkeita, eivät minulle ainakaan ole koskaan olleet. Koiriksi olen ne ottanut ja koirina niitä rakastan, vaikka välillä puhunkin niille ihan lässyn lässyn -kieltä. Ja saatan lässyttää tuttavienkin koirille ihan siitä syystä, että pidän koirista todella paljon ihan yleisestikin ottaen. En näe siinä mitään pahaa.

En kyllä mielestäni lässytä koirille enkä lapsillekkaan. Koirille puhun iloisella äänellä (paitsi toruessa tietty), siis en nyt tietty lapsillekkaan tiuski mut jos joku ymmärs...

Luulisi varmaan että olen päästäni pyörällä ja epävarma itsestäni jos alkaisin sille lässyttää. Se ei ole koiran näkökulmasta luontaista käytöstä. Meillä kyllä koiraa hellitään ja sille puhutaan mutta ihan normaalilla äänellä.

Auttaisiko korvalappustereot? VÄhän musiikkia, niin ei tarvii kuunnella lässytystä?



Minua häiritsee, kun jotkut puhuvat lapsilleen kovin ikävästi, rumasti, eivät kuuntele lapsiaan jne.



Minua häiritsee, kun jotkut koiranomistajat rähjäävät koirilleen - jotka sitten yllättävän usein itsekin ovat niitä rähjääjiä...



Koirankuljettaja on mielenkiintoinen termi! Ihan hyvä kyllä. Minä puhun itse koiralleni reippaasti, ja lapsillekin. Lapset ovat meillä olleet ensin, koira on pitkäaikainen haaveeni, jonka tänä vuonna vihdoin toteutin. Kiva tuo koira on, ja varmaan siitä minulla juttua riittää, mutta yritän rajoittaa sen muihin koiranomistajiin, jotka ymmärtävät asian.



Eikö sulla ole elämä aika synkkää, jos tuollaisistakin asioista pitää kaivaa huonot puolet esille? Hymyä huuleen, ap!

Lapsi oppii joskus kuivaksi, menemään ruokakaapille, rupeavat ulkoilemaan jossain vaiheessa yksin jne. Koiran taas kasvatat pennusta aikuiseksi, ruokit läpi elämän, käytät ulkona, peset ym. Lässytän välillä koiralle, niinkuin myös lapsilleni. Useinmiten puhun kummiskin normaalilla äänellä ja joskus äidyn jopa huutamaan.

Ulkona en " harrasta" kenellekkään lässyttämistä, mutta kotona joskus. En koe olevani mitenkään outo.

Mutta ei se ole mikään tietoinen valinta, niin vain on käynyt. Ne sanat vaan tulee, joskus nolostun kun huomaan, että joku kuulee. Mutta toisaalta mitä sitten? Koira ei siitä kärsi, enkä minä. Miksi minun pitäisi taistella lässytystä vastaan?

Siis ärsyttääkö ketään muuta tämä, kun eläimistä, etenkin koirista puhutaan esikoinen, kuopus jne ja rinnastetaan niitä lapsiin? 

Esim. Eräskin mieshenkilö instan storyssa kertoo, kuinka lähti esikoisen ja kuopuksen kanssa ulkoilemaan. Kyseessä oli lapsi ja koira. Sorry vaan,  mut mä en tuota ymmärrä. Pienet on näköjään murheeni, mutta outoa on mielestäni. Ja sitten tämä, että ollaan koiran mami ja papi.. huoh!

Koiran älykkyys vastaa noin 5v lasta.

Koira tykkää, kun sille lässyttää tai puhuu iloisesti. Kuuntelee, että mitä se nyt höpisee. Sitä en ymmärrä, että lapsille lässytetään, kun niiden pitää oppia puhumaan kunnolla.

Kiristääkö vanne päätäsi?

T: Koiran äiti

Kyllä ärsyttää. Yhdistän sen tunteikkaan ja koiraa inhimillistävän lässytyksen koiran kyseenalaiseen kohteluun, jossa ei ole otettu huomioon koiran todelllisia tarpeita ja millaisia tehtäviä se saattaisi haluta suorittaa. Koira ei ole pehmolelu, jonka ihminen synnyttää (äitinä oleminen koiralle on omituista) ja joka asettaa myös muillekin lähellä oleville vaivaannuttavia hetkiä kun siihen pusutteluun ja lässyttelyyn saattaa kaatua kaikki muu keskustelu ja yhdessä oleminen,



On ihan sama, jos joku saa tyydytystä lässytyksestä keskenään koiransa kanssa, mutta etenkin aikuiselta koiranomistajalta odottaisi huomaavaisuutta kanssaihmisiä kohtaan.



JOs olisin koira kokisin, että lässyttäjä on riippuvainen minusta ja ollisin usein hädissäni miten se lässyttäjä selviää. Remppaisin kodin uuteen uskoon, koska en pääsisi paimentamaan ihmistä hänen työpaikalleen ja ulvoisin vastuun tuskaa siinä remppaamisen välissä.

Ihmisillä ei enää ole lapsia, joten koiria otetaan lapsen korvikkeiksi.

Koira on älyltään ihmislapsen tasolla.