Tämä kotiäitiys on aivan hirveää..

Käsittääkseni lapsien tekemiseen tarvitaan kaksi?...



Meillä mies tekee yli 12h työpäivää, erittäin vaativassa työssä (ison firman toimitusjohtaja) ja työasiat painaa päälle myös kotona ollessa. SILTI esikoisemme (edelleen ainoa lapsi) ollessa vauva ja viedessä kaikki voimani n. ensimmäisen 9kk ajan hän huolehti 90prosenttisesti ruoanvalmistuksesta niin, että minulle oli lämitysvalmis ruoka myös päivällä ja siivosi kotimme. Minulle siis jäi vain vauvasta ja itsestäni huolehtiminen. Edelleen (lapsi nyt 1,5-vuotias) mies huolehtii ruoan viikonloppuisin ja auttaa siivoamisessa.



Omaa aikaa olemme järjestäneet minulle palkkaamalla lastenhoitajan kerran viikossa (päikkäriajat menee kodin hoitamiseen), mies kun ei juurikaan tässä voi auttaa kun viikonloput tahdotaan kuitenkin viettää koko perhe yhdessä, viikolla siihen kun ei aikaa ole. Myös oma aika on tärkeää että jaksaa sitten niiden lasten kanssa pelata.



Ymmärrän tuskasi ap. Mutta kuten niin moni on todennut, ihan itse olet soppasi keittänyt ja itse se sinun on myös selvitettävä :). Valittamalla ei tilanne parane. Oletko jutellut miehesi kanssa? Meillä mies (miehet yleensä ratkoo ongelmia, siinä missä naiset antaa empatiaa) esim. keksi tämän lastenhoitaja järjestelyn :).

Vierailija:

Kukaan ei pakota tekemään elämästään hankalaa. Täällä taas suurperhemammuskat jakelee toisilleen sympatiaa, kun ovat miehensä huijanneet siihen pikkuvitoseen ja kas kummaa kun vähän väsyttää.

Ja toista toivomme ehkä parin vuoden kuluttua, jos on tullakseen.

voit ainakin helpottaa pysymällä pihalla. Kävelylle kolmen alle 4-vuotiaan kanssa... ?? Miksi? Tee oma lenkki illalla, kun isä kotona (?).



Tiedän että ulkoilu tekee lopulta hyvää, vaikka se pukemin ym. on kamalaa.



3,5-vuotiaalle voi muuten hyvin yrittää hakea jotain kerhopaikkaa tms. Viihtyisi varmaan. Onko pihassa seuraa lapsille?



Toivottavasti et stressaa turhaa.

Vierailija:

Sorry 38, mulla on yksi aivan ihana 2-vuotias tytär.

Ihan kuin se ilkeys ois jotenkin oikeutettua kun ei itsellä ole lapsia.

Tuossa tilanteessa miehen täytyy joko auttaa sinua tai maksaa sinulle apua eli siivoja kerran viikossa, jotain hoitoapua silloin tällöin.

Kodiavuasta saa verovähennyksiä-



Voit myös laittaa isommat lapset osa-aikahoitoon päiväkotiin. Se ei ole mikään synti. Sinun tilanteessa en epäröisi hetkeäkään.



Ei kannata verrata muihin äiteihin eikä ainakaan entisajan äiteihin. Moni asia oli huonommin johtuen kamalata köyhyydestä, mutta vauraammilla naisilla on aina ollut monenlaista apua ympärillään.

Joten ei pääse lenkille, eikä minnekään. Muuten kuin sen MLL:n hoitajan hommattuaan. Kalliiks käy sekin pitemmän päälle.

Avausviestiä lukiessa tuntui todella, että et ole halunnut luopua asioista jotta elämä olisi helpompaa. Ei ole pakko mennä ulos joka päivä, ei lapsilla ole sisällä pakko olla vaatteet päällä koko ajan jos pukeminen on vaikeaa, lenkkejä ehtii kävellä myöhemminkin, pakkoko on mennä nyt kun ne tiet tosiaan on koirankakkaa täynnä



Lisäksi... ruoaksi voit antaa eineksiä, lapset voivat katsella videoita, kotona voi olla sotkuista. Pyydä reilusti mummoa apuun, vaadi miestä karsimaan harrastukset jos sellaisia on, siksi aikaa kunnes teillä toimii perhe taas kunnolla. Ehditte hoitaa asiat kuntoon sen jälkeen kun olet itse hoitanut itsesi kuntoon ja jaksat.



Pidä huolta että SYÖT, JUOT RIITTÄVÄSTI ja OTAT RENNOSTI. Opettele luopumaan vähemmän tärkeistä jutuista ja elä päivä kerrallaan. Kun on iltaan päästy niin helpottaa.



Ja tiedän kyllä mistä puhun, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun minä olen itkenyt uupumusta. Jaksamista!

Vierailija:

Yhden lapsen kanssa saa väsyä, koska jokaisen nyt " kuuluu" se yksi lapsi hankkia. Toisenkin kanssa saa väsyä, koska täytyyhän sillä yhdellä lapsella olla sisarus. Mutta sen jälkeen, kolmen tai useamman lapsen kanssa, ei saa väsyä! Silloin väsymys on täysin oma vika ja se on kestettävä ihan valittamatta... Oikeasti kuka tahansa voi joskus väsyä elämäänsä ja tarvitsee siihen apua ja tukea.

Tsemppiä ap:lle. Olet saanut jo hyviä vinkkejä. Kannattaa tosiaan lakata rakentamasta itselleen kaikenlaisia pakkoja, kuten esim. että joka aamu täytyisi lähteä lasten kanssa ulos. Meillä isä ulkoilee melko usein lasten kanssa iltaisin. Minusta päivän ulkoiluksi riittää välillä oikein hyvin se iltaulkoilu (tai ollaan sitten sisällä koko päivä). Ja lasten päiväuniaika kannattaa pyhittää täysin itselleen, joko nukkua tai tehdä itselleen jotain mieluisaa. Jos vanhin ei enää nuku, niin videot vaan esiin. Muutenkin videot on minun mielestäni pienempi paha kuin lopen uupunut äiti. Tiedän, kuinka rankkaa se voi olla, koeta jaksaa!!

Ja kuten on moni muukin sinulle sanonut: sinulla on täysi vapaus tehdä tai olla tekemättä, koska olet kotiäitinä. Ota ilo irti siitä ajasta ja asiasta. Oikeasti, tämä pikkulapsivaihe menee niin äkkiä.

Itsellä on 2 lasta ja minäkin olen välillä väsähtänyt. Olen myös senkin huomannut, että kiukuttelua ja itkua on paljon enemmän, jos itse olen kiukkuinen. Kyllä lapset vaistoaa.

Viime aikoina olen jaksanut paremmin sillä voimalla, että mietin miten lyhyt tämä vaihe elämästä todella on. Katselen lapsiani ja ajattelen, että 5 vuoden päästä elämäni on jo täysin erilaista. Silloin suren sitä että kun aika kuluu niin äkkiä ja lapset ovat kohta murrosikäsiä eivätkä enää piittaa pätkääkään äidistä (hetkellisesti toivottavasti). Yritän ajatella, että haluan antaa näille rakkailleni mahdollisimman täyden lapsuuden ja jaksavan äidin. Minulla on itselläni ollut jaksava äiti, mutta erittäin lyhytpinnainen ja poissaoleva isä, joten luulen tietäväni mitä tulevaisuudessa on tiedossa, jos lähden isäni tielle. Emme juuri ole tekemisissä hänen kanssaan.

Mieti, mitä haluat elämältäsi. Hae apua esim. MLL:sta tai sukulaisilta, naapureilta jne. Tsemppiä sinulle!

Minulla yksi vajaan vuoden vanha, haaveilen toisesta ja kolmannesta, vaikka rankkaa on välillä tämän yhdenkin kanssa.



Todellakin lopetat kaikki " pakot" ja suorittamiset. Syökää välillä purkkiruokaa ja eineksiä, jos tuntuu ettet jaksa ruokaa laittaa. Käykää joskus, vaikka Hesellä. Yritä lenkkeillä iltaisin tai silloin, kun mummo on auttelemassa. Olisiko sopivan matkan päässä joku puisto, jonne voisitte lenkkeillä, sinä saisit lenkin ja lapsetkin ehkä lähtisivät liikkeelle mieluummin, kun tietäisivät pääsevänsä puistoon.

Entä onko jotain seurakunnan tai MLL:n perhekerhoja, jossa lapset viihtyisivät muitten kanssa ja saisit itse keskittyä enemmän vauvaan.



Ja ulkoilut voi jättää väliin sateella, jos tuntuu ettei jaksa, ja videoita voi mielestäni katsella vaikka joka päivä pienen hetken.

Mielestäni ei ole myöskään väärin " lahjoa" lasta, jos on kiltisti viikon niin saa viikonloppuna sitä ja tätä, kohtuudella tietenkin. Ja palkaa se MLL:n hoitaja vaikka kerran viikossa muutamaksi tunniksi, se on pieni hinta sinun taakan helpottamisen vuoksi.

Mitäköhän ap:lle nykyään kuuluu? Muksut isoja jo.