Tämä kotiäitiys on aivan hirveää..
Lapset 3kpl alle 4-vuotiaita. Nuorin on vauva, heräilee öisin ja aamuvarhaisella. Yöni menevät siksi miten menevät ja olen tosi väsynyt. (tämä on tietty normaalia). Kotihoidossa on myös vanhemmat lapset, 3v6kk ja 1v9kk.
Esimerkki tästä päivästä. Aamusta sarjana puet, peset, syötät. Sitten vauhdikkaasti (äiti hiki päässä) kaikille sadevaatteet päälle ja ulos. Kukaan ei pue auttamatta, ei aina edes autettunakaan. Päästään ulos, yksi haluaa vain olla pihassa, itse haluan myös pienen lenkin kävellä, joten kävelemme ensin. 2 kapinoi ettei halua lähteä pihasta (itkua ja porua). Kävelytiet täynnä koiranpaskaa. Vaunun pyörät ja lasten kengät sonnassa kun takas päästään, ei auta vaikka kuinka yrittää varoa.
Päästään pihaan takaisin, riitelyä kuka keinuu missäkin. Keskimmäinen kinuaa sisään, vauva alkaa itkeä parkumaan vaunuissa heti kun ne pysähtyvät. Koko ajan toisella kädellä hetkutat vauvaa ja yrität olevinaan olla läsnä isommille.
Sisään päästyä vanhin lapsista haastaa koko ajan riitaa heittelee tavaroita, kiusaa pienempää. =itkua, parkua, porua. Laitan jäähylle nurkkaan. Syödään. Sitten nukkumaan päiväunta. Päiväunille mennessä isompi haukkuu minua tolloksi, tyhmäksi, juntiksi jne. Kaikkea mitä keksii. Lopulta kun saan heidät nukkumaan, itken yksin. Olen niin uuvuksissa.
Mikä meni vikaan, kun elämästä tuli tällainen helvetti, mietin. Ei vain meinaa jaksaa.
Kommentit (52)
on ne kuitenkin niin ihania ja söpöjä! <3
Älä, ap, välitä näistä idiooteista täällä!
Nyt rentoudu! Laita vaikka joku Muumi tms. pyörimään ja lapset telkkarin eteen. Onnistuistko? Ota kuppi kahvia, teetä tai kaakaota ja vaikka pala suklaata. Relaa! Ja sammuta typerä netti! Kun olet relannut vähän, tehkää jotain kivaa. Esim. leipokaa keksejä tai muffinsseja (helppoa) tai leikkikää jotain sulle helppoa, jos et halua kauheasti osallistua. Kyllä se siitä!
Ja MLL:stä yms. tosiaan saa hoitajia. Huolehdi jaksamisestasi! Sä olet lapsillesi tärkeä ja jos sä et jaksa, eivät jaksa hekään!
Että mua ottaa päähän tän palstan sympaattiset ihmiset! Hyvä se on nimettömänä vittuilla. Laittakaa edes nimet esille raukat. Tosi törkeitä vastauksia olet saanut ap :(
Kuin pieni se teidän vauva on? Rinnallako vielä? Saisitko milloinkaan nukuttua ihan kahdestaan vauvan kanssa, että isä huolehtisi niiden muiden aamujutut?
Oletko kysellyt apua neuvolasta yms?
Vauva itkee, pakko mennä, voimia!
Keksi sisällä lapsille tekemistä. Me ulkoiltiin ennen joka päivä. Kaikki tuntui vaikealta, ja itse menetin malttini monesti. Nyt olen antanut itselleni luvan siihen, että joka päivä ei tarvitse elää rutiineiden mukaan, vaan tekee sitä mistä lapset pitävät. Ei mennä ulos jokapäivä, jos näyttää siltä että lapset ovat kiukkuisia. Näin säästyy monilta kiukuilta ja oman pinnankin palamiselta. T. 5, 4, 2 vuotiaiden sekä 1v kaksosten äiti.
kimpussa, jos ei minun. Mutta pyrin ajattelemaan niin, että " tämä kuuluu asiaan" , koska välillä kuitenkin leikkivät ulkona tai sisällä kuin enkelit. Sille pienimmälle et tietenkään voi mitään tehdä, koska vauvat itkevät kun heitä itkettää. Yritä kestää, vaikea mitään neuvoja antaa paitsi että aikansa kutakin.. Pian lapset juoksevat jo yksin pihalla =)
Kuullostaa tutulle, olet palanut loppuun tai ainakin melkein ;)
Nyt ensin mietit mikä voisi helpottaa arkeanne (ulkoilujen vähentäminen, enemmän einesruokia...) ja teet sen! Älä tunne huonoa omatuntoa vaan teet koko perheeen vuoksi sen, että voit vähän löysätä. Paras mitä voit lapsillesi tarjota on levännyt äiti!
Ja älä edes luo noita " miksi teit 3 lasta" juttuja. Kyllä kaikilla on oikeus väsyä! Ja etenkin monen pienen lapsen äideillä! Ei tarvitse olla super koko ajan!
Hyvää jatkoa!!! Et ole yksin!
muuta kuin ' onnea valitsemallasi tiellä' . Kun tekee lapsia tiuhaan, se on täysin oma valinta. Ja silloin täytyy olla valmis järjetämään arki niin, että se sujuu ja asennoitua niin, että ei ne lapset ole kuin pari vuotta pieniä ja sen jälkeen toivottavasti helpottaa.
Ei kait tässä kukaan lyömällä lyö, faktahan tämä on. Turha sitä on peitellä ja hyssytellä.
Ap:lle, hanki nyt ulkopuolista apua. Ja tehkää se neljäs vasta kolmen vuoden päästä :)
Ja muille: Mitä tästä opimme? Älkää tehkö lapsia kovin pienillä ikäeroilla, varsinkin jos suunnitelmissa useampi kuin kaksi lasta. Arki lasten kanssa on rankaa.
En kylläkään tarkoittanut, että ulkoilusta pitää luopua kokonaan. Mutta ei myöskään oo pakko ulkoilla joka päivä - tarkoitus on kai että ulkoilu on mukavaa??? Jos itseäsi stressaa noin paljon ja lapsetki kiukuttelee niin jotainhan siinä on pielessä.
Ulkoilkaa pihassa. Jääkää välillä sisälle. Ulkoile isompien kanssa vasta illalla ja jätä vauva isälle...
Mä oon joskus tilannut MLL:lta vahdin ihan vaan itselleni avuksi. Siis että en ollut mihinkään menossa mutta tilasin vaan hoitajan apuun ulkoiluun ja kauppareissulle joskus kun oikein tympäsi kotiäitiys. Pukemiset ja ulkoilut hoitui kivasti kun oli apua ja sain itekin juttuseuraa.
-3
ista käydä vaikka kerran viikossa tuulettumassa, lenkillä/uimassa/tms yksin? Esim. viikonloppuaamuna, jos mies silloin hoitais lapset. Tai vauvan kans kävelylenkillä rauhassa päiväuniaikana, niin, että isommat olis isän kans ulkoilemassa silläaikaa(viikonloppua siis tarkotan).
Onko isovanhemmat käytettävissä yhtään? Tai joku tuttu kotiäiti, jolle vaikka maksaisit vähän, että ottais kerran viikossa isoimman leikkimään esim. kolmeksi tunniksi.
Itselläni on 2 lasta hyvin pienellä ikäerolla ja tiedän, että arki kahdenkin pienen kiukuttelevan lapsen kanssa on välillä ihan sieltä. Mutta jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, ei ole häpeä hakea apua, edes muutamana päivänä viikossa. Asuuko lasten isovanhempia lähellä? Voisitko laittaa esim. esikoisen joskus viikollakin heille yökylään? Tiedän, että aina ei onnistu, mutta jos edes joskus?
Toiseksi; minä en ulkoile läheskään päivittäin noiden kahden kanssa. esim. tänään jätin suosiolla menemättä ulos, kun on tollanen vesikeli. Ei ne lapset siihen kuole, jos et joka päivä ulkoile. Ei kannata yrittää olla liian " täydellinen" . (tiedän kyllä, että ulkoiltuaan nukkuvat paremmin päikkärit yms.) Liika pingotus pois. (ei ollut tarkoitus loukata)
No, ajattele positiivisesti; ei ne lapset aina ole pieniä ja kiukuttelevia, kyllä niille joskus vielä järkeä päähän tulee! (toivottavasti!!!) ;)
Aurinkoista joulunodotusta teille!!!!
Keskimmäinen ns. helppo lapsi. Vauva helposti ärtyvää sorttia, vaatisi viihdytystä koko ajan, tai huutaa ja karjuu. Esikoinen myös suuritarpeinen lapsi. En vain jaksa jakautua enää noin monelle yhtä aikaa.
Mummo käy auttelemassa, mies ei ehdi. Silti olen uuvuksissa.
ap.
heidän lapsensa eivät koskaan riitele.
On normaalia, että lapset välillä riitelevät ja kiukuttelevat! Se kuuluu kasvuun ja sillä lailla lapset " kasvattavat" toisiaan. Ja tällä hetkellä osa isompien lasten riitelystä voi johtua vauvasta aiheutuvasta mustasukkaisuudesta. Yritä antaa isommille enemmän huomiota.
Uni ei tekisi pahaa, jos saat sitä jotenki itsellesi järjestettyä.
Älä välitä näistä muka täydellisistä kasvattajista, heidän lapsensa on ilmeisesti alistettu ja peloteltu niin etteivät raukat uskalla tunteitaan näyttää.
Mitä tulee tuohon, miksi teit lapset pienellä ikäerolla, se ei kuulu kenellekään ja suurempi ikäero ei ole tae helpommasta elämästä. Kunhan teidän lapset vähän kasvaa, heillä on seuraa toisistaan ja eivät aina ole kaveria vaille kun se löytyy omasta takaa.
Tsemppiä, huominen päivä on jo parempi! :)
t. ap.
En suurperhettä halunnut, mutta kun kävi miten kävi. En aborttiinkaan pystynyt. Tyhmyydestäni kärsin nyt.
t. ap.
Vierailija:
muuta kuin ' onnea valitsemallasi tiellä' . Kun tekee lapsia tiuhaan, se on täysin oma valinta. Ja silloin täytyy olla valmis järjetämään arki niin, että se sujuu ja asennoitua niin, että ei ne lapset ole kuin pari vuotta pieniä ja sen jälkeen toivottavasti helpottaa.Ei kait tässä kukaan lyömällä lyö, faktahan tämä on. Turha sitä on peitellä ja hyssytellä.
Ap:lle, hanki nyt ulkopuolista apua. Ja tehkää se neljäs vasta kolmen vuoden päästä :)
Ja muille: Mitä tästä opimme? Älkää tehkö lapsia kovin pienillä ikäeroilla, varsinkin jos suunnitelmissa useampi kuin kaksi lasta. Arki lasten kanssa on rankaa.
Voisitko järjestellä sen ulkoilun kuitenkin toisella tapaa, jos se on hankalaa?
Tuplarattaita, seisomatelineitä, ja valjaita...? Vauvalle kantoliinaa, reppua ja siihen päälle talvella kantosuojaa? (Ja lahjontaa isommille..) ja VÄLILLÄ pihalla pysymistä jos on noin hankalaa. Koirankakasta nyt vähiten välitä. Toisena päivänä kaikki on paljon paremmin ja helpompaa. Tiedän kotiäitinä.
Ja rutiinit, ei niitä ole ihan pakko noudattaa kirjaimellisesti. Tai voit kokeilla järjestellä TOISENLAISET RUTIINIT, kuin päiväkodissa pitävät. Kotiäitinä sinulla on se VAPAUS. Ulkoilu vaikka heti iltapäivästä. Tai sovittelet (eli kerrot lapsille että näin tehdään) lasten kanssa jonkin rytmin, ekana voi olla huudatusta ennenkuin tottuvat. Että päivällä käytte kävelylenkillä ja jos on joku kivempi paikka kuin oma piha. Ja illalla pihalla.
Yhden lapsen kanssa saa väsyä, koska jokaisen nyt " kuuluu" se yksi lapsi hankkia. Toisenkin kanssa saa väsyä, koska täytyyhän sillä yhdellä lapsella olla sisarus. Mutta sen jälkeen, kolmen tai useamman lapsen kanssa, ei saa väsyä! Silloin väsymys on täysin oma vika ja se on kestettävä ihan valittamatta... Oikeasti kuka tahansa voi joskus väsyä elämäänsä ja tarvitsee siihen apua ja tukea.
Tsemppiä ap:lle. Olet saanut jo hyviä vinkkejä. Kannattaa tosiaan lakata rakentamasta itselleen kaikenlaisia pakkoja, kuten esim. että joka aamu täytyisi lähteä lasten kanssa ulos. Meillä isä ulkoilee melko usein lasten kanssa iltaisin. Minusta päivän ulkoiluksi riittää välillä oikein hyvin se iltaulkoilu (tai ollaan sitten sisällä koko päivä). Ja lasten päiväuniaika kannattaa pyhittää täysin itselleen, joko nukkua tai tehdä itselleen jotain mieluisaa. Jos vanhin ei enää nuku, niin videot vaan esiin. Muutenkin videot on minun mielestäni pienempi paha kuin lopen uupunut äiti. Tiedän, kuinka rankkaa se voi olla, koeta jaksaa!!
Tällä palstalla tosiaan osataan olla toisille ilkeitä.
Sua varmaan helpottaisi, jos saisit kaksi vanhinta tai edes isoimman johonkin päivähoitoon, vaikka edes osaksi viikkoa? Yli kolmevuotias tarvitsee mielestäni jo muutakin seuraa kuin vauvaikäiset pikkusisarrukset.
Näillä kurahousukeleillä se vaan ottaa vähän voimille. Videoitakin katsellaan. Mies ei ehdi auttaa, on aina töissä. Yritän pysyä järjissäni siihen asti että saan lapset isommiksi.
Kiitos kannustaneille.
t. ap.
Kukaan ei pakota tekemään elämästään hankalaa. Täällä taas suurperhemammuskat jakelee toisilleen sympatiaa, kun ovat miehensä huijanneet siihen pikkuvitoseen ja kas kummaa kun vähän väsyttää.
Ja aamukiire. 3 tuntia ei ole pitkä hengähdystauko. Päivähoito esikoiselle ois ehkä parempi.
paitsi se yksi joka tsemppasi.
Kyllä näillä kannustamisilla taas jaksaa.
t. ap
p.s. mitäs teit ja mitäs teit, ähäkutti. Jos luovun ulkoilusta kun se on hankalaa, meillä ei ulkoilla koskaan. Ja sitten tappelevat sisällä. Tappelevat kun en ehdi istua askartelemassa ja leikkimässä lattialla kun ruokaakin on väliin laitettava, tiskattava ym.
Mutta niin, mitäs tein oma vika.