Osaako OIKEASTI jonkun 2-vuotias LUKEA?! Vai oliko provo?

viestiketju, jossa oli lasten erilaisuuksista ja siinä joku äiti sanoi 2-vuotiaansa osaavan lukea - oppinut jollain tavu-järkällä. JOku toinen mamma oli kiinnostunut opettamaan omaansa myös. Minusta tuntuu aivan uudelta ja käsittämättömältä. Täytyy olla kyllä jotain superneroja ja mitenhän on asiasisällön oikean ymmärtämisen/hahmottamisen kanssa? Mielenkiintoista kyllä!

on syntynyt sota-aikana eikä ole supernero, ihan tavallinen nainen.

kyllä voi vanhemmat olla tyhmiä.

Antaisivat lasten olla lapsia eikä mitään koneita...miksi kaksivuotiaan pitäisikään osata lukea...?

Olen kuullut ennenkin 2-vuotiaista lukijoista, mutta harvinaistahan se on. Ei moni uskonut edes sitä, että meidän esikoisemme oppi 3-vuotiaana lukemaan, ihan itse. Kirjaimet hän tunsi puolitoistavuotiaana. Ei asialla kehuskeltu, mainittiin vain, mutta se oli joillekin liikaa ja käsittämätöntä. Eivät aikaisin lukemaan oppineet ole välttämättä sen älykkäämpiä kuin muutkaan. Poikamme on kyllä kielellisesti lahjakas, esim. englannin kielen oppi pelaamalla videopelejä, mutta matemaattisesti hän on ihan tumpelo.

Lapseni on kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista, joten miksi hän ei saisi opetella halutessaan lukemaan?

Tämä on taas niin tätä...Lapselle ei todellakaan ole haittaa lukutaidosta, mutta sitä eivät kaikki ymmärrä. Se ei siis tarkoita sitä, että lapselta viedään lapsuus, niin kuin jotkut näyttävät asian käsittävän. Opeta lapselle kirjainta vastaava äänne ja äänteitä liu' uttamalla tavu ja siitä se lähtee. Lapsi on riemuissaan, kun oppii lukemaan. Mutta muista silti lukea hänelle vielä iltasadut ja muutenkin. T. 3-vuotiaan lukijan äiti

Äidin mukaan olin vain ihan ylettömän kiinnostunut kaikista teksteistä, aloin 2-vuotiaana kysellä mitä tossa lukee ja mitä tossa. Vanhemmat vastailivat, mutta eivät erityisemmin " opettaneet lukemaan" . Opin sitten kuitenkin itse, vähän ennen kuin täytin kolme. Ei tullut superneroa eikä edes kielineroa minusta, yliopistossa olen ihan keskivertotapaus.

" Opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksessa luodaan pohjaa luku- ja kirjoitustaidolle ja oppimiselle. Lukemisen ja kirjoittamisen taidon kehittymistä voidaan lähestyä joko korostaen valmiutta tai kehittymistä. Valmiusajattelun mukaan lapsi ei ole sisäisesti valmis lukemaan ja kirjoittamaan ennen kuuden ja puolen vuoden ikää. Tässä lähestymistavassa korostuvat erityisesti aistitoiminnat, joten lukemaan ja kirjoittamaan opettamiseen kuuluu näiden taitojen systemaattinen harjoittaminen. Koska lapselta odotetaan tiettyä valmiutta, katsotaan systemaattisen lukemaan opettamisen kuuluvan koululle.



Nykytutkimusten mukaan lukemaan oppiminen mielletään osaksi kielen kehityksen kokonaisuutta. Kielitaito on sarja suhteessa toisiinsa olevia ajatusprosesseja – kuuntelemisen, puhumisen, lukemisen ja kirjoittamisen taitoja (Rose 1982). Vaikka alueet kehittyvät itsenäisesti, ovat ne kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään.



Lukutaito on siis yksi etappi kielellisen kehityksen jatkumossa. Lukemisen oppimista on jo se, kun äiti tai isä loruttelee pienen vauvan kanssa. Kirjojen lukeminen ja niistä keskusteleminen leikki-ikäisen kanssa on vanhemmilta parasta tukea lapsen lukemaan oppimiselle.



Elämme aikaa, jolloin kirjoitettu kieli ympäröi lapsia kaikkialla. Lapset eivät voi välttyä kirjaimilta, sanoilta ja teksteiltä. Lapset sosiaalistuvat kirjalliseen kulttuuriin heti syntymähetkestä lähtien. Koululla ei ole enää auktoriteettiasemaa kirjoitetun kulttuurin jakamisessa (Hyyrö 2000).



Kehittymistä korostettaessa lähdetään liikkeelle siitä, että painetun sanan kulttuuriympäristössä lapsi itsekin on aktiivinen keksimään, mistä lukemisessa ja kirjoittamisessa on kysymys. Kielen kokemuksellisuus, sosiaalinen viitekehys ja lapsen yksilöllisyys ovat tässä näkemyksessä edustettuina. (Kakkuri 1998.)



Vygotskin mukaan (1982) ohjaavalla aikuisella on erittäin tärkeä merkitys lapsen kehityksen tukemisessa. Lapsen kehityksestä puhuessaan Vygotski korostaa aikuisen asemaa ns. herkkyyskausien aikana, jolloin lapsi kehittyy harppauksenomaisesti. Jos lapselle annetaan hänen kehityksensä kannalta sopivaa opittavaa, lapsi myös oppii.



Suomalaisista tutkijoista erityisesti Riitta-Liisa Korkeamäki on viime vuosina tutkinut lasten lukutaidon kehittymistä. Korkeamäen mukaan lukemaan ja kirjoittamaan oppimista tarkastellaan useimmiten vain kouluopetuksen näkökulmasta. Kuitenkin lapsilla on koulunkäynnin alkaessa pitkä kirjoitetun kielen oppimisen historia takanaan. He ovat olleet tekemisissä kirjoitetun kielen kanssa jo varhain epämuodollisissa yhteyksissä, joissa he ovat ammentaneet tietoa siitä, miten kirjoitettu kieli toimii. Lasten oman aktiivisen tutkimisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyy lukemista ja kirjoittamista, jota voimme luonnehtia leikkilukemiseksi ja -kirjoittamiseksi. Vähitellen lapset alkavat tehdä havaintoja myös kirjoitetun ja suullisen kielen välisestä yhteydestä sekä kielen rakenteesta. Näin lukeminen ja kirjoittaminen saa yhä konventionaalisempia muotoja, ja usein lapsi jopa saavuttaa luku- ja kirjoitustaidon ilman perinteistä kouluopetusta. Tätä ilmiötä voidaan kutsua termillä sukeutuva luku- ja kirjoitustaito. (Korkeamäki 2001.)



Parasta lukemaan oppimisen valmennusta on tarjota lapselle runsaasti kokemuksia sekä puhutusta että kirjoitetusta kielestä ja ohjata lasta kielen tiedostamisessa."



Lainattu sivulta

http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/esiopetus/Norko.htm

Ei mua kukaan yrittänyt opettaa, siihen aikaan kun olin pikkunen, niin nää asiat ei ehkä olleet niin pinnalla. Opin itsekseni lukemaan joskus 3-vuotiaana, Maaseudun Tulevaisuutta. :) Matemaattisesti olen todella huono, olisiko näillä asioilla jotain yhteyttä.

ja tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa kehuskella asialla ja en sitä yleisesti muille kerrokkaan eli kovinkaan moni tutuistamme/ystävistä ei asiaa tiedä.



Ja kuten jo aiemmin sanoin EN ole opettamalla opettanut lastani lukemaan ja annan toki lapsen olla lapsi niinkuin joku tuossa aikaisemmin sitä epäili.

Meillä nyt sattuu olemaan vaan tällainen " luonnon oikku" ja koska kysyttiin erikoisuuksia niin ajattelin, että tämä olisi aika erikoista siksi kerroin =)



Meillä myös lapsi lukee siis tikkukirjaimin kirjoitettua tekstiä, ei varmastikkaan kaunoa osaa.

elle ja tokasivat vain " No koita ite päätellä mitä siinä lukee!" Aikansa yritettyään oppi hän itsekseen lukemaan.

Ekaluokalla ei ymmärtänyt tavaamisesta hölkäsenpöläystä.

Meillä on kaksi lasta oppinut opettamatta lukemaan nelivuotiaana. Minä opin samoin. Äitini yritti opettaa, mutta hermostui kun en oppinut heti joten minä päätin, etten nouse keittiön pöydän äärestä ennen kuin osaan lukea. Illalla osasin.



Ystäväni opetti pikkuveljensä lukemaan kun tämä oli kolmevuotias. Ystäväni oli itse aloittanut juuri koulun ja opetteli lukemaan niin innolla, että pikkuveli oppi siinä sivussa.

kautta. Domanin mukaan ainut syy miksi kaikki pienet lapset eivät opi lukemaan itsestään on se että meidän käyttämämme kirjaimet ovat liian pieniä! Kun lapselle näytetään tarpeeksi isoilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja, samalla kun sanotaan mitä sana tarkoittaa lapsi oppii lukemaan (ymmärtämään kirjoitettua kieltä) käden käänteessä.



Doman sanoo myös että on suorastaan ihme että ihminen oppii lukemaan vielä kouluikäisenä, aivojen kyky oppia uutta on silloin jo huomattavasti vähentynyt vauva-ikään verrattuna.



Sitä en ymmärrä minäkään, millä tavalla lapselta riistetään lapsuus jos hänet opetetaan lukemaan jo ennen kouluikää. Lukeminen on ihanaa, miksi ei olisi pienestä lapsestakin? Lukutaito on aina etu.

Minun lapsenlapseni on 2v 3kk vanha ja osaa hämmästyksekseni lukea. Kirjoitin eilen paperille sanoja ja hän luki ne  kaikki ääneen yksi toisensa jälkeen. Hän tuntee Saturnkusen kuut latinan kielellä  (Heurekssa luetteli kuvan perusteella noiden kuiden nimet) ja osaa luetella numeroita sekä englannin että suomenkielellä. Hän puhuu sekä englannin  että suomenkieltä. Lisäksi hän osaa koota 100 palasen palapelejä (tosin on nyt kyllästynyt jo siihen touhuun) ja ratkaista esikoululaisten loogista ajattelua vaativia tehtäviä. Äiti on matemaattisesti lahjakas, akateeminen ja saanut palkintojakin tästä syystä. Varmasti lapsi oppii kun oman äidin kanssa leikitään päivittäin kyseisiä taitoja harjoittaen. Lapsi itse on aktiivinen ja innostunut oppimaan ja keksimään uusia juttuja. 

2-vuotiaista en tiedä, mutta valtaosa 4-vuotiaista kyllä.

Meidän 3v lukee jo kirjoja

2v lukijaa en tiedä. Oma nuorimmainen oppi lukemaan 3v iässä. Isosisarukset opetteli just lukemaan ja pienin istui vieressä seuraamassa. Luki suoraan sitten sujuvasti sekä pieniä että isoja kirjaimia. Hyvin peruspulliainen muuten taidoiltaan.

En tiedä kun meidän vajaa 3v ei oikein osaa puhua, mutta jos puhelin soi ja poika hakee sen ja kysyt kuka soittaa se osaa sanoa soittajan??
Kaverin poika sanoi 3v ikäisenä mitä isän kahvimukissa lukee ja sen jälkeen on osannut lukea?????

Minä olen oppinut lukemaan kaksi vuotiaana. Kolme vuotiaana minulle tuli Ville Vallaton lehti kuusikymmentä luvun lopulla, jonka luin itse eikä vanhempani. Luin sitten sanomalehdistä sarjakuvia , kuten Taika Jim ja Captain Kate. Ne oli ennen Fantomia ja Modesty Blaisea kuka muistaa. Olen nykyisin tavallinen työntekijä, enkä ydinfyysikko;). Ei se varhainen luku taito kenestäkään neroa tee mielestäni.

Meidän 2 v 9 kk ikäinen lapsemme ei osaa vielä oikeasti lukea, mutta tunnistaa kyllä aika monia kirjoitettuja sanoja. Jos esim. kirjoitan hänen tarhakaveriensa nimiä tikkukirjaimilla, niin hän tunnistaa niistä monet, kun on nähnyt samat nimet kirjoitettuina kavereidensa lokeroissa.