Sairaalassaoloaikana tulee mahdoton ikävä esikoista... :/

Muutenkin tämä tilanne on esikoiselle tosi mullistava.



Äiti tuleekin kotiin vauvan kanssa eikä mikään ole enää kuin ennen. Alku voi olla hankalaakin, ennenkuin esikoinenkin lopulta kiintyy uuteen perheenjäseneen ja kaikki alkaa sujua.

Ikävä varmasti tulee, mutta onhan esikoinen isänsä (?) seurassa, eli hyvässä hoidossa :) Tuleehan arki joka tapauksessa muuttumaan, ja esikoiselle jäävä aika vähenee huomattavasti. On kuitenkin hyvä, että parin päivän ajan tutustuu uuteen tulokkaaseen jne.

Sekavaa tekstiä :p

Eniten synnytyksessä ero esikoisesta. Olen ollut tosi kiinni esikoisessa; esikoinen (tammikuussa 2 täyttävä) on kotihoidossa, ei ole koskaan ollut yötä erossa minusta ja päivälläkin pisimmillään joitakin tunteja. Yhtäkkinen monen päivän ero tuntuu kamalalta. Mulla on laskettuaika ensiviikolla.

Mutta kun vauva on kainalossa ja itse väsynyt niin en minä ainakaan kovinkaan ikävöinyt. Enkä ollut ollut ikinä ennen yötä esikoisesta erossa.

Synnytyksen jälkeen on muutenkin niin pöhnässä, että tekee ihan hyvää levätä pari päivää ennen kuin palaa kotiin pyörittämään arkea taaperon ja vauvan kanssa. Muutenkin sairaalassaoloaika menee tehokkaasti uutta vauvaa ihmetellessä ja hoitaessa, ei siinä niin paljon ehdi sitä esikoista ikävöimään kuin nyt luulisi - sittenhän rakkauden kohteita on kaksi. :)



Oma esikoiseni oli ollut minusta erossa kaksi yötä, kun kuopus syntyi (ikäeroa puolitoista vuotta) ja silloinkin isänsä kanssa kotona eli hyvässä hoidossa. Sairaalassaoloaikani oli siis toinen erossaolomme, ja meni todella hyvin. Itselläni ei ollut mitään kiirettä sairaalasta kotiin, vaan olin siellä kolme vuorokautta, vaikka toissynnyttäjänä olisin varmaan päässyt kotiin jo parin vuorokauden päästä synnytyksestä. Ajattelin kuitenkin, että parempi että kotiin tulee edes vähän levännyt äiti, kivempi esikoisellekin...

Mulla on vielä muutamia kuukausia synnytykseen mutta jo nyt suren sitä eroa esikoisesta... Esikoinen on isänsä kanssa ja hekin ovat hyin läheisiä, eli ei ole muuta ongelmaa kuin se IKÄVÄ isolla iillä... kumpa pääsisi pian sieltä kotiin, mutta pelkään että kakkonen syntyy etuajassa ja kellastuu kuten isosiskonsakin...



Voimia ja jaksamisia sinulle! Kiitos myös muille vastanneille!!!

Mulla vaikuttaa varmaan myös se että eka osastokokemus oli hirveä, siis sairaalassaoloaika oli yhtä itkua! Nyt kun ajattelenkin ikävää vielä siihen päälle jos sairaalassa on taas niin hirveää niin varmaan karkaan sieltä.... tai jotain!

Niin, mulla alkaa olla todella lähellä ja mäkin olen jännittänyt jo kauan. Onneksi en nyt ainakaan etukäteen ole joutunut pitkiksi ajoiksi sairaalaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten menee ja kuinka kauan siellä joutuu jälkeenpäin olemaan jos on jotain ongelmaa. Se kolme päivääkin tuntuu pitkältä.



Myöskään mulla ei sillälailla ole syytä huoleen, esikoinen on myös meillä isän kanssa kotona eikä mulla ole syytä epäillä etteivät pärjäisi. Tosin rankkaa sen kanssa nyt on kun uhma juuri kunnolla alkanut, eikä isä ole yksin esikoist koskaan yöpäivää hoitanut (vähän kai sekin jännittää vaikka luotan mieheeni)

ottamalla esikoisen sairaalaan. Lähdin sairaalaan esikoisen nukkuessa ja vauva syntyi aamulla. Isi käväisi kotona nukkumass pari tuntia ja esikoinen tuli vauvaa katsomaan heti isin kanssa jäi minun kanssani huoneeseen istuskelemaan ja katselemaan uutta sisartaan. Kävi isin kanssa välillä syömässa ja tuli sitten takaisin. Yöksi meni isin kanssa kotiin, ja aamulla tuli hakemaan minua ja vauvaa kotiin.



Olin tosi hyvässä kunnossa heti synnytettyäni. Se varmaan auttoi asiaa. Myös esikoisen ikä vaikuttaa kovasti. Meillä esikoinen oli 6 v.

oli monella tapaa paljon helpompi. Alapää ei revennyt ja muutenkin synnytys oli nopeampi. Olin itse paremmassa kunnossa. Vauvan hoito on tuoreessa muistissa, sitä tietää mitä on tulossa. Ja pääsee nopeammin kotiin!



Kyllä mullakin oli ikävä, mutta hyvin oli kaikki mennyt kotona.

ap