Velat

esim. kaikki lehtitilaukset ja tv-lupa on ekat jotka pois, eikä mitään selityksiä niiden ehdottomasta tarpeellisuudesta.

Ei ulkona syömistä ja tee kaikki ruoka itse mitä pystyt. Ei valmisruokia eikä herkkuja, ei alkoholia(no ei varmaan muutenkaan kun on vauva).

En tiedä elämäntyylistänne mutta vaatteiden, kosmetiikan yms. ostelu on nyt loppu.

Vauva-ajan pärjää ihan älyttömän vähällä kun ei tarvitse mennä mihinkään ja on aikaa tehdä ruoat itse.

Ei leffojen vuokrausta eikä elokuvissa käyntiä. Kaikki menot minimiin.

Rankkaahan se on, riippuu tietenkin siitä mihin on tottunut. Mutta VÄLIAIKAISTA ja mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona mikä on tärkeintä.

Aina kun luulet tarvitsevasi jotakin joka maksaa, mieti onko se ELÄMÄLLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ? Esim. kampaaja ei ole elämälle välttämätöntä eikä uusi talvitakki jos edellisessä on vielä hihat kiinni.

Valmistaudu henkisesti kituutukseen ja sitten keskity lapseesi joka on enemmän arvoinen kuin kaikki maailman " tärkeät asiat" .

Lumikki puhui asiaa: yllättävän vähälläkin voi selvitä, etenkin tilapäisesti. Pitkän päälle on tietenkin pakko tehdä enemmän hankintoja kuin hetkellisesti mutta lyhyitä aikoja selviää tosiaankin varsin vähällä.

Jos vaihdetaan näkökulmaa niin pääset ehkä paremmin käsiksi tuleviin elämisen kuluihin. Ei mietitä, mitä pitäisi karsia vaan poimitaan esiin välttämättömyydet.

Mitä tarvitsette hengissä selviämiseen? Tietty ruokaa.

-> Miten kelpo ruokaa saa edullisimmin? Tehdään raaka-aineista, kerralla paljon (osa pakkaseen), vain rehellistä perusruokaa.

Mitä muuta? Lämpöä + sähkö + vesi. Niihin sentään on aika kiinteät kulut asumiskulujen muodossa. Mutta esim. sähköstäkin kannattaa miettiä mahdolliset säästökohteet: käyttämättömät laitteet + valot sammuksiin, hehkulamppujen tilalle säästölamput, jne. Samoin vettä otetaan vain tarpeeseen (tuntuu kukkarossa suoraan, jos on kulutuksen mukainen veloitus).

Vaatteita? Tietenkin. Kokemuksesta voisin sanoa, että köyhän kannattaa ostaa kestävät vaikka ostettaessa maksaisi enemmän. Säästö tulee siitä, kun vaate kestää ja kestää ja kestää eikä tarvitse kohta taas hankkia uutta.

Kirppikset ovat POP sillä sieltä löytyy välillä hyviäkin vaatteita.

Lehtiä, TV, netti? Valitse niistä ne, mitä todellakin välttämättä haluat käyttää koko ajan ja jätä muut pois. Lehtiä löytyy kirjastostakin, joten voit tehdä retkiä sinne vaikka vauvan päikkärien aikaan.

Toinen seikka mikä pisti silmään alkuperäisessä kirjoituksessa on rahojen erillisyys. Nähdäkseni etenkin tällaisessa tilanteessa voisi olla eduksi, jos talous olisi yhteinen. Ei tarvitsisi tuskailla kahden " puolikkaan" rahamäärän riittävyyttä siihen tai tuohon vaan voidaan reilusti keskustella mihin

meillä

on mahdollisuuksia.

Yhdestä isommasta kakusta on helpompi löytää rahaa perheen välttämättömyyksiin. Samaa ruokaa kuitenkin syötte ja samassa osotteessa sitä telkkaria katsotte tai lehteä luette. Olettaen siis, että elämänne on yhteistä eikä vain kahden kämppiksen kaveruutta...

Se on totta että köyhän kannattaa ostaa laadukasta, MUTTA jos kyseessä kuitenkin 2-3vuoden nipistys ja velat ovat akuutteja myös nyt, ei ehkä enää 10v päästä, en näe mitään järkeä ostaa kalliita vaatteita vaan siksi että ne kestää vuosia. Varsinkaan lapselle ei missään nimessä kannata ostaa kalliita vaatteita koska mahtuvat vain hetken eikä vauvalla vaatteet esim. kulu--->laatu aika yhdentekevää sillä perusteella. Isompi taas kuluttaa laadukkaankin vaatteen helposti niin ettei välttämättä kirppikselläkään saa enää rahoistaan mitään takaisin. Eli mahdollisuuksien mukaan vauvan vaatteet kirppikseltä/tuttavilta lainaksi/ä-pakkaus/joulun ja juhannuksen jälkeiset alet ym. ja itse kannattaa käyttää vaan vanhoja varastoja loppuun.

Sitten kun menet takaisin työelämään tarvitset joka tapauksessa uusia ajanmukaisia vaatteita ja kosmetiikkaa koska taas täytyy olla edustava ja on menoja ym.



Suosittelen että puhut miehesi kanssa raha-asioista ja kerrot omista veloistasi rehellisesti sekä sillä asenteella että nämä ovat faktat joille ei voi nyt mitään ja pelkäät miten pärjäät. Jos hän tietää totuuden hän luultavasti ymmärtää auttaa sinua/perhettään myös taloudellisesti enemmän kotonaolon ajan.

Kerro että kotonaolo esim. 3vuotta olisi lapselle hyvin tärkeää ja tee vaikka etukäteen laskelma tuloista ja menoista niin hän hehmottaa kokonaisuuden paremmin eikä koe puhettasi valitukseksi ja ruinaamiseksi.

Miesten on helpompi käsitellä numeroita ja selkeitä syy-seuraus-mitä minulta exact vaaditaan juttuja kuin epämääräistä ' voisitko sitten auttaa enemmän kun vauva syntyy' -juttuja.

Kyllä sinä pärjäät, onnea loppuodotukseen!

sellainen juttu joka meillä on toiminut tosi hyvin, eli kun mummot, kummit, ym. kyselevät mitä lapselle joulu/synttärilahjaksi, olen sanonut aina mitä lapsi OIKEASTI tarvitsee. Esim. meillä toinen mummo ostanut aina kaikki kengät lapselle ja toinen joka joulu uuden talvihaalarin ja/tai synttärinä kesäpuvun. Kysyy mitä tarvitaan ja annan tilinumeron ja summan ja käyn itse ostamassa. Tämän lisäksi aina tulee joku pieni paketti lapselle avattavaksi. Näin säästytään myös kaamealta leuvuorelta joka ei ainakaan pientä lasta tee yhtään onnellisemmaksi.

Eli kun kysytään lahjatoiveita, kannattaa sanoa mitä oikeasti tarvitsee eikä mikä olis nyt uusin ja kivoin muotilelu.

Tuossa edellä on jo aika paljon hyviä neuvoja. En tiedä onko sinulla esim lainaa pankissa. Jos on niin pankin kanssa voi sopia (tarvitsee myös takaajien luvan) että pienennät lainasummia.



Itse tein näin, ja omat vanhempani, jotka takasivat lainaani, suostuivat ilman muuta siihen järjestelyyn.



Noista raha-asioiden yhdistämisestä on aikas paljon kokemusta. Meillä on vieläkin eri tilit, mutta mulle hankittiin käyttöoikeus avokin tilille. Saan käydä nostamassa hänen tililtään ruokarahaa, kunhan vaan ilmoitan hänelle. Lisäksi se jolla on rahaa, yleensä avokki, maksaa myös pojan vakuutusmaksut. Muutenkin perheen yhteiset raha-asiat tulevat aikas nopeasti esille, kun vauva on jo syntynyt.

Olen itse nyt ollut vuoden töissä sen jölkeen kun olin kotona pojan kanssa. Poika meni toki hoitoon ollenssaan 1 v7kk vanha.

Kyllä sitä pärjää pienellä rahalla kun vaan asennoituu siihen.

Tässä minun tarinani lyhykäisyydessään:

Jäin siis hoitovapaalle ja käteen jäi vajaa 500 euroa josta maksoin oman osuudeni vuokrasta 330 e (-tästä väh kelan asumistuki 52 e). Saimme siis kokonaisuudesaan 52 e asumistukea koko vuokraan. Sen lisäksi maskoin kaikki omat laskuni (puhelin, luotot, tv-lupa, sähkö). Yleensä kuukaudessa jäin käteen käyttörahaa 10 euroa joskus ei edes sitäkään.

Karsin todella kaikki lehtitilaukset ja muut turhat menot. Mies maksoi ruoat ja kaikki tarpeellinen. Ostin ajalla 4.6.2003 - 3.1.2005 itselleni yhdet farkut ja yhden neuleen yhteensä noin 40 euroa. Nämä olivat pakollisia koska muut vaatteet eivät menneet synnytyksen jälkeen päälle.

Karsin myös kaikki herkut ja kalliit ruoat. Söimme tavallista kotiruokaa ja yleensä ostimme tarjouksesta hieman enemmän.

Kyllä sitä selviää kun vain haluaa. Tiukkaa tekee välillä mutta hengissä ollaan vieläkin.

Täytyy kyllä myöntää, että menin töihin niin aikaisin koska raha-asiat rassasivat.

Onnea matkaan, kyllä se siitä ja keskustelkaa miehen kanssa näistä asioista, suosittelen!!!

Mulla ei tuohon mitään kummempaa vinkkiä,itselläkin pienet tulot kotihoidontuella kun olen.



Ihmetyttää lähinnä se,miten monella tässä ketjussa on miehen rahat ja omat rahat.Siis tilanteessa,jossa nainen hoitaa kotona yhteistä lasta.Siis esimerkiksi nainen maksaa puolet vuokrasta(!) tai muuten puolet laskuista. Mä en ikinä voisi suostua tuollaiseen,eikä miehelleni tulisi mieleenkään,että hänen tienaamansa rahat olisivat jotenkin enemmän hänen silloin kun toinen on äitiyslomalla tai hoitovapaalla.Meillä mies hoitaa palkastaan vuokran,suurimman osan laskuista ja ostaa suurimman osan ruoasta.Minä maksan sen mitä pystyn.Ja aina palkkapäivän tullen hän kysyy haluanko ostaa itselleni jotakin pientä,harvemmin kuitenkaan ostan. Mielestäni tuo ei ole ollenkaan väärin,yhdessähän olemme päättäneet,että minä jään kotiin ja mies tekee töitä elättääkseen perheensä...



No joo,tämä ei ollut varsinaisesti asiaan liittyvä viesti,joten anteeksi siitä=) ...........

Piti vielä isätä sen, että minä maksoin oman osuuden vuokrasta joka mielestäni kohtuullista ja omat menoni. Toki mies hoiteli auto ja vaikuutusmaksut ym kalliimmat. Ja mukisematta maskoi minunkin laskut jos pyysin.

Ihmettelen miksi mies pitää olla vaan joku maksumies vaikka käy töissä?

Vaikka meillä ns " omat rahat" niin ne on silti yhteisiä rahoja koska yhteiseksi hyväksi ne menee kun saman katon alla asutaan.

Me ollaan ns Väliinputoajia jotka saavat minimit joka paikasta jos edes sitäkään.

No, jokainen tyylillään....

missään vaiheessa,että mies olisi VAIN maksumies,tai että kokisin hänet sellaisena.Mielestäni on vaan reilu peli,että laskut jaetaan tulojen mukaan,enemmän tienaava maksaa suuremman osan laskuista jne...



Lähinnä ihmettelin tilannetta,jossa jaetaan kaikki menot puoliksi vaikka toisen tulot olisivat vain murto-osa puolison tuloista.Ja varsinkin tilanteessa,jossa toinen hoitaa kotona lasta yhteisestä sopimuksesta.



Mutta tosiaan,jokainen tavallaan...

Minusta on täysin käsittämätöntä, että ihmiset oikeasti kitkuttelevat kotihoidontuella ja miehellä on perheessä omat rahansa. Ihan kun perhe ja lapsi eivät olisi sekä miehen että naisen yhteinen projekti, vaan kaksi ihmistä nyt vain sattuisivat asumaan yhdessä...



Meillä on ollut alusta asti selvää, että rahat ovat yhteisiä. Tienasi ne sitten kuka hyvänsä. Itse olen kotihoidontuella vielä elokuuhun asti, mutta teen viikonlopputöitä noin 2vkl/kk jotta perhe saisi lisää rahaa ja elämä ei olisi niin ankeaa. Mieheni soisi minun jopa tekevän vähemmän töitä...

tuosta paistaa kauas se asenne, ettei äidin/kotonaolevan panosta kotitöiden ja lapsenhoidon suhteen mielletä yhtä arvokkaana työnä kuin kodin ulkopuolella tehtävää palkkatyötä. miettikääpä vain kuinka paljon maksaisi jos palkkaisi kotiin täyspäiväisen kotiapulaisen joka tekisi ruuat, siivoaisi, pesisi pyykit ja hoitaisi lapsetkin siinä sivussa! eli itseasiassa erilliset rahat omaavissa perheissä työssäkäyvän miehen pitäisi maksaa kotonaolevalle vaimolleen PALKKAA tämän tekemistä kotitöistä eikä vain olettaa niiden tulevan luontaisetuna ja automaattisesti *raivostuttaa*...



meillä kaikki rahat on perheen yhteisiä, tienasi ne kumpi tahansa. ollaan oltu miehen kanssa molemmat vuorotellen kotona hoitamassa lapsia eli olen itse ollut myös se työssäkäyvä osapuoli ja maksanut sitä myöten suurimman osan menoistamme. nyt olen taas kotona ja mies vastaavasti maksumiehen roolissa.

Vaikka meillä ns " omat rahat" niin ne on silti yhteisiä rahoja koska yhteiseksi hyväksi ne menee kun saman katon alla asutaan.



Ehkä hieman huonosti sanottu mutta tarkoitin kuiten lauseella sitä, että vaikka meillä omat tilit niin se ei tarkoita sitä että mun tilillä olevat rahat ovat minun vaan yhteisiä. Miehellä ei kuitenkaan ole käyttöoikeutta minun tiliini eikä päinvastoin.



Minä maksan jos mulla on rahaa ja mies maksaa kun hänellä on rahaa siis joustoa puolin ja toisin.



Me nyt vaan ollaan se ratkaistu näin , toiset ehkä toisin. Ja hyvä niin....

Mulla ja miehellä on omat tilit, joilla olevat rahat on yheisiä. Laskut masetaan miehen tililtä (käytännön sanelemaa: miehen pankin maksuautomaatti on 10 km lähempänä) ja mun tilitä syödään. Jos jotain ylimäärästä halutaa hankkia, ni siihen revitään rahat molemmilta tileiltä.

Meillä on hyvin pienet tulot, mulla minimiäitiyspäiväraha ja miehellä kuntoutustuki, joten aika tarkkana saa olla kaikkien laskujen kanssa. Ensin yleensä tilipäivänä ostetaan kuukaudeks vaipat, tuttelit, vellit jne. säilyvät ruoat ja tavarat. Tv:tä meillä ei oo, puhelimis on molemmilla 20 euron saldorajat, nettiä ei oo eikä lehtiä tule. Auto on, mutta sillä ajellaan mahdollisimman vähän. Lasten vaatteet on hankittu tuttavilta ja kirpputoreilta, anoppi on tehnyt ite osan. Pinnasängyt saatiin lahjana, turvakaukalo saatiin lahjana, turvaistuin ostettiin käytettynä, hoitopöytä saatiin lahjana... Ainut vauvan tarvike mikä ostettiin uutena, oli sitteri, sitä ei kirpparilta löytyny. Tosin, on myös ihmisiä joille ei käytetty kelpaa, mutta pienituloiselle on parempi kelvata.

kortin tiliinsä. Kun sain töitä, siirtyi minun palkkani ns. säästötilille ja yhä edelleen meillä on yhteiset rahat, siis minun menevät säästöön ja mieheni rahoilla elellään.

Meillä kummallakin on omat tulot mutta yhteinen tili. Ja jos on rahat kaikki niin sitten on kumpikin pea. Tämä yhteinen tili otettiin aikanaan sen vuoksi ku olin isommasta pojasta mammalomalla ja olin se joka tienas enemmän. Ja isäntä oli se jolla oli aina rahat kaikki. Niin tehtiin päätös että kun rahat on kerran yhteisiä niin miksi stiten pitäis olla eri tili. jos ostetaan jotakin suurempaa niin se ostetaan tilitlä ja ruoka ja kaikki kulut menee samalta tililtä jos ei näin olis niin rahat ei varmaan koskaan piisaisi.



Mutta jokainen tyylillään ja kaikki tekee kuten itte parhaaksi näkee.

On 2 tiliä pankissa, toinen käyttötili, toinen lainanhoitotili. Käyttötilille menee kaikki muut perheen rahat, paitsi ex miehen maksama elatusmaksu. Käyttötilille on molemmilla pankkikortit, sieltä maksetaan kaikki laskut, kaupassakäynnit jne. Lainanhoitotilille, siirretään lisää rahaa joka kuukausi, jotta saadaan asuntolainan maksettua. Ja tämä toimii. Miehellä on olemassa eri pankissa oma tili, johon hänellä on pankkikortti, ja sitä käytetään joskus ns. säästötilinä, sekä hätävaratilinä. Mä olen äitiyslomalla, miehellä on lähes 4 kertaiset tulot mun tuloihin nähden, ois aika omituista jos ois mun rahat ja sun rahat. Meille perhe on yhteinen projekti, ja kumpikaan ei ole koskaan edes ajatellut minkään muunlaista systeemiä. Mutta kuten sanottu, kukin tavallaan..