Siis meneekö kaikki työpaikat nykyisin suhteilla ja suosituksilla??? Tiesin kyllä että osa tai ehkä suurinkin osa,

Hakemuksessa kannattaa kehua itseään sopivasti (ei liikaa).

Kertoa esim. mitä on aikaisemmassa työhistoriassa (tai opinnoissa) tehnyt hyvällä menestyksellä. Haastatteluun (jos vaan pääsee) kannattaa ottaa mukaan jotain ihan konkreettista että voi näyttää "tämmöisen olen tehnyt".

Omat kotisivut netissä auttavat myös.



Onnea kaikille työpaikan etsintään.



t. yksi joka on onnistunut löytämään töitä ilman suhteita ja koulutuksesta huolimatta ;)

Tutustu paikkakuntalaisiin, keksit kyllä varmaan itsekin, missä se voisi tapahtua.

Hae töitä jostain isommasta kaupungista, siellä on enemmän vaihtoehtoja ja työpaikkoja. Pienillä paikkakunnilla täytyy usein olla tod. sopiva, pätevä ja pidetty, että saa hyvän työpaikan.

Itselläni on korkea koulutus, työkokemusta sekä ulkomailta, että Suomesta. Laitoin mm Englantilaisiin rekrytoimistoihin hakemuksia ja heti perääni soitettiin ja olivat kovasti kiinnostuneita. Suomessa kukaan ei soittele perään, en ymmärrä mitä varten täällä on näitä rekryfirmoja... Olen liiaan klorkeasti koulutettu moneen hakemaani paikkaan ja päinvastoin en taida olla sitten tarpeeksi hyvin koulutettu muihin. Englanti on toinen äidinkieleni. Minulla on työpaikka jonka sain suhteilla (kappas vain), mutta se ei ole oman alani työtä, sellaista en tunnu saavan. Minun on kai muutettava isäni kotimaahan, koska täällä osaamiseni, koulutkiseni ja intoni menevät totaalisesti hukkaan!

Aina kuitenkin auttaa, jos sinulla on joku tuttu firmassa, joka voi sanoa sanan puolestasi. Pienelle paikkakunnalle antaisin sen neuvon jonka olet saanut jo muiltakin, että pyrkisin mahdollisimman paljon tutustumaan ihmisiin. Vaikka he eivät välttämättä sinua palkkaa, niin heillä saattaa olla etukäteistietoa auki tulevist atehtävistä. Isoillakin paikkakunnilla kaikki työpaikat eivät koskaan tule avoimeen hakuun. Kyse ei ole tuttujen/sukulaisten suosimisesta vaan siitä, että avoin haku on yrityksille tosi kalis prosessi (ilmoitukset, kyselyihin vastaaminen, hakemusten lukeminen, haastattelut...).



Ap, miltä alalta olet koulutuksesi ja kokemuksesi hankkinut? Jos kertoisit tarkemmin voisit saada parempia neuvojakin.

Minä hain juuri hoitovapaan jälkeen töitä ja sain vakituisen työpaikan ilman suhteita. Minulla on myös akateeminen koulutus. Pienemmillä paikkakunnilla minullakin on ollut vaikea työllistyä.

nimenomaan pk seudulta töitä yritän etsiä...:(

Kaikki kaverini (suurin osa KTM tai DI, työkokemustakin löytyy kun ikääkin on jo yli 30v) ovat saaneet töitä, myös töiden vaihtaminen onnistuu ja headhunterit soittelevat perään... Tämä siis pk-seudulla.



Onko nyt niin, että teillä, jotka ette saa pk-seudulta töitä, on jokin muu koulutus (humanistit yleensä työllistyvä tosi huonosti vapailla markkinoilla), rikinäinen työhistoria, CV/hakemus huonosti tehty tai muutoin jokin sellainen piirre joka estää työllistymistä?



Tätä voi olla itsensä kohdalla vaikea myöntää, mutta olen törmännyt mm. seuraaviin palkatessani ihmisiä IT-alalle (ja arvatkaa palkkasinko):

-huono hygienia (kaveri siis haisi ja hampaat olivat kamalassa kunnossa)

-haukkui edellisen työnantajansa haastattelussa

-hakemuksessa useita kirjoitusvirheitä - ei edes kutsuttu haastatteluun

-hakemus selvästi geneerinen, jota voisi käyttää mihin tahansa hakiessa

-puhui niin epäselvästi puhelimessa, ettei keskustelu sujunut

-tulevien kollegojen haastattelun jälkeen kaikki kolme sanoivat, ettei yhteistyö tulisi koskaan sujumaan, persoonana aivan liian kulmikas ja oli sanonut ettei ole hyvä tiimityöskentelijä

-ilmoitti haastattelussa, ettei voi pyydettäessä ja etukäteen (2 viikkoa) sovittaessa tehdä töitä kello 16-18 joitain kertoja vuodessa. Oli kuulemma harrastuksia.

Ja sitten on ollut lukuisa joukko päällisin puolin hyvän näköisiä hakemuksia, joista on jäänyt jotenkin epämääräinen olo. Kun tarjolla on paljon halukkaita, niin haastattelun kutsutaan heti silmään iskevät loistohakemuksen tehneet. Samoin palkkaamatta ovat jääneet ne, joiden kanssa ei ole haastattelussa synkannut.



Jos haet duunia ja kerta toisensa jälkeen petyt, niin koeta löytää joku, joka työskentelee alallasi ja pyydä häntä rehellisesti arvoimaan kykyisi, olemuksesi, ulosantisi, hakemuksesi ja CV:si. Saatat saada yllättävää palautetta.

Olen valmistunut 2002 (tekniikan ala), jonka jälkeen jäin suoraan työttömäksi. Lähettelin työhakemuksia ympäri Suomea, missä vai oli omaan alaan viittaavaa työtä tarjolla. Opiskeluaikana en saanut kuin 3 kk oman alan työkokemusta harjoittelusta. Lopputyö oli aika yleisluontoinen, ei mitään uraauurtavaa ja ihmeellistä.



Tilanne näytti epätoivoiselta kun mistään ei kuulunut mitään. Satuinpa sitten huomaamaan työkkärin koulutusta, jonka arvelin täydentävän osaamistani. Lähdinkin sitten eri paikkakunnalle opiskelemaan. Kurssiin kuuluin harjoittelu yrityksessä. Soitin sitten kotipaikkani erääseen yritykseen ja satuin saamaan sieltä harjoittelupaikan (3 kk). Niinpä siinä sitten kävi, että sillä tiellä olen edelleen. Entuudestaan en tosiaan tuntenut ketään nykyisiä työtovereitani tai esimiehiä. Luonteeltanikaan en todellakaan ole semmoinen " hyvä tyyppi" vaan etenkin töihin tullessani olin varsin ujo " monikammoinen" tyyppi. Töissäolo on tehnyt minulle hyvää. Olen saanut rutosti itseluottamusta ja tunnenkin nykyisin olevani suht normaali.



Tsemppiä kaikille työnhakijoille! Ehkä jollekin teistä paljon parjatusta työkkärin koulutuksesta voisi olla apua työllistymisessä.

Jos työpaikkaa ei ole tullut, niin jotain on todella pahasti vinossa. Ehkä ylitse ampuva hakemus, liika palkkatoivomus....



Itse en ole saanut yhtään työpaikkaa suhteilla. Hyvä työhakemus ja cv auttaa pitkälle. Itseni ensimmäinen työpaikka ei ollut sellainen jota halusin, mutta työ muuttui vuosien varrella ja uusien työtehtävien ansioista pääsin taas tänän nykyiseen työpaikaani. Tässä nykyisessä duunissani työkokemuksestani oli suuri plussa. Taisin laittaa runsas 2 v sitten noin 10 hakemusta, 3 pääsin haastatteluun, yhdestä haastattelun jälkeen kieltäydyin ja yksi ei muuten vaan tuntunut mulle sopivalta ja tämän nykyisen sitten hyväksyin. Ja hyvä ratkaisu olikin.



Ei niiden suhteiden avulla kaikkia paikkoja jaeta.

Olin työtön lähes kaksi vuotta. En varsinaisesti käyttänyt suhteita, mutta eräässä työpaikassa sattuikin olemaan tuttu esimies ja niin hän valitsi minut heti.

Ekan " oikean" työn sain yhdellä sähköpostilla ja haastattelulla ennen valmistumista ja homma vakinaistettiin heti valmistuttuani. Sieltä käsin hain vuosien saatossa kolmea työtä ja jokaiseen olisin päässyt. Kolmas sitten kiinnosti niin paljon, että jätin ensimmäisen työnantajani. Kaksi noista kolmesta hakemuksesta on ollut avoimia hakemuksia nettiin, joista soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Muita avoimiakaan en siis ole täyttänyt. Mikä on tämän onnen takana?



Hyvä ja työllistävä koulutus!!! Mitä hyötyä siellä yliopistossa op lukea satoja opintoviikkoja jotain " hauskaa" ja sitten ihmetellä, miksei työllisty.

Olen nyt työkkärin kurssin teoriajakson loppusuoralla. Pääsin heti hoitovapaan jatkoksi päivittämään osaamiseni omalla alalla. Marraskuussa alkaa työharjoittelujakso (3kk) ja harjoittelupaikassa on hyvä mahdollisuus myös jatkaa oikeassa työsuhteessa (iso ylikansallinen firma).



En ole ihmisenä mikään ulospäinsuuntautunut supersuorittaja, vaan ihan tavallinen tallaaja. Tein kuitenkin ilmeisesti vaikutuksen harjoittelupaikan esimieheen, koska ala on minun juttuni ja halusin nimenomaan tämän paikan.



Muistakaa myös päivittää hakemukset ja CV:t tähän päivään. Niiden ei todellakaan tarvitse kertoa koko elämäntarinaa! Olen käynyt useammassa haastattelussa kahden viime kuukauden aikana, ja aivan varmasti osasyy niihin pääsemiseen on ollut hyvä hakemus.

Asun kylläkin ihan kotikaupungissani, suhteita on vaan surkeasti. Monta hakemusta olen laittanut, koulutuksesta ei ole mitään apua..ihmiset jotka jättivät saman koulun kesken kuin minä toimivat nyt esimiehinä samalla alalla :(

Siitä sitten saat itseäsi tutuksi.



Ei vakipaikkaan uskalla ihan tuntematonta ottaa.



t. työhaastattelija

lyhytaikaisia sijaisuuksia kunnes tärppäsio ja sain vuoden sijaisuuden..... ja samasta piakasta sitten uuden... suijaisena tein vielä töitä puolitoista vuotta ja työpaikalleni tuli auki vaki paikka jonka sain...



yhtään suhteita ei ollut kyseiseen kuntaan /työalaan eli olen varmastikkin onnekkaassa asemassa kun tällätavoin töitä sain....

t. tuttuja ja suosittelijoita on kyllä ja niihin aina törmää joka paikassa, on siis hyväkin asia että on olemassa verkosto.

Jos pääset yhteen paikkaan niin sen jälkeen sinullakin on verkosto.

Eli ei välttämättä ole pahe tämmöisen verkoston puute, jos olet muuttanut vasta ja hiljattain vasta valmistunut eikä vielä työpaikkaa, varsinkaan kyseisellä paikkakunnalla, jne.

Täällä kun aina nostetaan jalustalle sitä kuinka korkeasti on koulutettu. Itse en ole mutta suhteilla olen päässyt erittäin hyvä palkkaiseen työhön ;)

Päivääkään en ole tehnyt oman alani töitä. Haha!

Itse olin kaksi vuotta työtön ja sain sitten työpaikan tuttavan kautta. Niinpä itsekin luulin, että kaikki työpaikat menevät suhteilla. Nyt kuitenkin itse olen valitsemassa työntekijää ja hakijoiden joukossa on yrityksen johtohahmon hyvä tuttava. Tämä joku ei luultavasti saa paikkaa suhteista huolimatta siksi, että mukana on vahvempi, vaikka tuntematon hakija.



Työn saanti on kuin onkin monen tekijän summa. Suhteet auttavat ehkä työhaastatteluun pääsyyn, mutta sitten vaikuttaa enemmän se, miten haastattelu menee.



Toisaalta sen verran olen huomannut, että työssäolevat ovat vahvemmalla sijalla kuin työttömät. Eli työttömän täytyy tehdä paljon parempi hakemus kuin työssäolijan.



Tsemppiä työnhakuun!

mutta 4 kk työnhakua keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa, jossa en muualta muuttaneena tunne ketään, alkaa puhua karua kieltään. Minulla on yliopistokoulutus julkishallintoon ja vastavalmistuneena jonkin verran työkokemusta. Avoimin mielin katselen koulutustani alempiakin tehtäviä päästäkseni paremmin sisään eri toimialojen arkipäivään.



Joka paikassa nousee esiin joku seuraavista seikoista: Minulla ei ole kokemusta juuri heidän toimialastaan. Koulutustani alempiin tehtäviin olen aina ylikoulutettu, mikä tuntuu haittaavan heitä eikä niinkään minua. Olen aina ulkopaikkakuntalainen enkä tunne sitä enkä sitä enkä sitä. Paikkakunnalla on runsaasti työttömiä, jotka suureksi yllätyksekseni ovatkin halutuinta työvoimaa mitä todennäköisemmin juuri työllisyystukensa avulla.



En viitsi kysyä edes neuvoja että miten tästä suosta noustaisiin, sillä alkaa tuntua aika epätoivoiselta. Nyt todellakin uskon, että työttömänä olo voi olla täyttä työtä työmarkkinoiden seuraamisen ja hakemisprosessin täyttäessä kaikki päivät. Lisäksi pitää juosta jos missäkin harrastuspiirissä ja vapaa-ajan toiminnassa, että sattuisi tutustumaan vaikka kunnanjohtajan vaimoon...



Vertaiskokemuksia kyllä kuulisin mielelläni!