Kun isä ei juuri auta

Mutta mulla ei ole lapsen isää alunperinkään! Siis tiedän mutta en ilmottanut! Lapsen isä tullut muutamia kertoja vastaan meitä ja hän moikannut ja jatkanut matkaansa! Eikä semmosesta isästä apua ole. Toivottavasti isovanhemmista on apua!

Ei sentään matkusta jatkuvasti mutta kuitenkin joka viikko käy jossain lyhyemmillä matkoilla ainakin, pidemmilläkin aika yllättäen aina. Ja työpäivät venyy 10-tuntisiksi usein, ja jos ei, niin jatkaa sitten kotona vielä töitä hautautuen kotitoimistoonsa. Kyllä hän sitten vapaa-ajalla kun sitä malttaa ottaa, hoitaa hyvinkin lapsia. Arkisin tuppaa vaan olemaan liika väsyksissä, hyvä jos lasten nukutuksessa auttaa sentään vähän, jos sattuu olemaan kotona.



Vaikea paikka, tuntee itsensä yksinhuoltajaksi ja miettii, onko järkeä jatkaa yhdessäkään, mutta sitten se asia on pähkäiltävä kunkin omalta kohdaltaan itse, mikä on parasta. Ja voiko mies luopua urastaan tai vähentää työntekoa jollain lailla. Teillähän on ihan kiva jo, että edes perjantait mies on kotona edes vaikka etätöitä tekeekin.



Miten olisi naapuriapu? Tai muu kaveriapu? Onko jotain paikkoja jossa voit tutustua muihin äiteihin lapsineen ja saada heistä seuraa ja apuakin hieman tutustuttuasi aluksi. Tämä on ltärkeä juttu. Meillä sukulaiset asuu kaukana vaikkei sentään toisessa maassa, joten ei meilläkään apuja heiltä juuri heru, on siis joutunut tutustumaan ympäristöönsä. Se vie kyllä aikaa, eikä välttämättä onnistakaan ihan pian, jos ei ole kovin sosiaalinen ja seurallinen ihminen ja vielä oudommassa paikassa vähän aikaa asunut siis alle vuoden tai parikin jopa, sillä muun muassa minusta " kotiutuminen" tapahtuu vasta n. 4-5 vuoden kuluessa.



Ja jos rahkeet riittää, niin aupair tai muu lastenhoitaja voisi olla paikallaan. Aupairistahan olisi seuraa myös yöaikaan, kun mies on poissa.

Meillä nimittäin asiaa auttoi pikkukakkosen syntymä. Esikoinen oli aika lailla äidin tyttö ja tuntui että vauvaaikana mies oli aika " kädetön" vaikkakin hyvin rakastava isä. Nyt esikko on 2,5 v ja vauva 4 kk ja isän on ollut ihan pakko ottaa vanhempi siipiensä suojaan kun

äiti ei yksinkertaisesti ehdi/jaksa kaikkea.



Nyt sujuu aamupuurot, pukemiset, pesut, nukuttamiset, yhteiset iltalenkit sun muut. Tuntuu myös, että mieheni on jollain lailla helpompi helpompi touhuta vähän isomman lapsen kanssa.



Muuten kyllä ollut alusta asti ihan ahkera tietyissä kotihommissa, imroinnit, kaupassakäynnit ja roskien viennit sujuu. Ja on tehnyt " kovan" uran työelämässä.



Mutta siis käytännön pakon edessä kyllä mieskin lähti osallistumaan enemmän lasten hoitoon ja nimenomaan ottamaan vastuuta. Vaan kyllä on aika rankkaa hänelläkin välillä, ei ehdi kaikkina iltoina edes lehteä lukea, että on saatu päivä taas pulkkaan ja kaaduttu itsekin unten maille. Ja huoh niitä päiviä, kun mies reissaa maailmalla, on poissa keskimäärin 2-3 päivää viikossa.



Onneksi tämä varmaan helpottaa, mitä isommiksi lapset kasvavat. Uskon, ettei mies kuitenkaan koskaan kadu näitä lapsiin käytettyjä tunteja, jotka ovat nostaneet suhteen lapsiin aivan toiselle tasolle. Ja kun on oppinut nyt touhuamaan, pikkukakkonenkin saa varmasti oman aikansa isin sylissä.

joten tiedän miten YKSIN sitä voi olla. Muutamat tuttavat eivät juuri tilannetta paranna, vaikka tekevätkin päivästä rattoisemman. Meillä isä auttaa nykyään. Ensimmäiset kuukaudet hoidin lasta kyllä aika paljon yksin tai jouduin neuvomaan isää.



Sitten tein päätöksen että jätän ne kahdestaan aina kun mahdollista. Isälle tuli varmuutta, omia rutiineja ja hän oppi tuntemaan vauvaa. On niin paljon helpompaa äidin hoitaa, kun silloin asiat sujuu ja lapsi rauhoittuu nopeasti. Huono puoli oli se, että aika yhdessä jäi vähiin. Häivyin aina (vaikka vaan kotitoimistoon) kun isä tuli kotiin, ja pakotin selviämään. Tämä toimi meillä, ja nyt kun isä on päässyt vauhtiin niin hoitelaa oma-aloitteisesti ja paljon. Työaikaongelma on tietenkin vielä lisäjuttu teillä. Meillä isä tekee normaalia työpäivää ja oli halukas oppimaan lapsenhoitoa, mutta jotenkin avuton aluksi.



Paljon tsemppiä sulla. Ulkomailla asuminen on haaste muutenkin, vaikka isä nykyään hoitaa niin ei tämä vauva-arki täällä kaukana ole vieläkään mitenkään helppoa.



Annikas

Keksi menoja itsellesi niin, että isän on pakko luoda omaa suhdetta lapseenne. Jos imetät niin lypsä maitoa valmiiski niin että isä oikeasti pärjää. Monille miehille isäksi tuleminen on vaikeaa, ja isä helposti jättää koko vastuun äidille, koska ei " osaa" auttaa. Lisäksi hän voi luulla ettei häntä tarvita.



Meillä mies tunsi itsensä avuttomaksi esikoisen kanssa, mutta kun jätin tyttöä hänen kanssaan kaksin usein pikkuhiljaa hän oppi ottamaan vastuun ja nykyään meillä lasten hoito sujuu puoliksi ihan luonnostaan.



Mun mielestä sun ei kannata hakea apua muista ihmisistä, koska isä pääsee siten kuin koira veräjästä. Teet isälle varmasti palveluksen jos vähän " pakotat" hoitamaan.



Toivottavasti miehesi ymmärtää mitä menettää, jos ei osallistu enempää!

Kiitos kaikista rohkaisevista vastauksista! Pitää heti ensimmäisen tlaisuuden tullen lähteä jonnekin, katsotaan tepsiikö. Pelkkä kirjottaminen jo vähän helpotti!