3 v. eikoispoika suosii isää, eikä anna äidin edes nukuttaa
Nyt on pakko kysyä jo täältä mielipiteitä, kun tämä alkaa pikkuhiljaa jo masentamaan, kun kolmevuotias esikoispoikamme ei halua enää minua (äitiä) lähelleen enää ollenkaan. Joka asiaan vain isä kelpaa, kuten pukemaan, nukuttamaan, ulkoilemaan jne. Eilen kovan taistelun jälkeen sain hänet edes nukuttaa ja sänkyyn päästyämme sanoi minulle, ettei tykkää minusta vaan ainoastaan isistä. On sanonut näin myös aiemmin. Tietenkin lapsen suusta voi tulla mitä tahansa eikä aina edes ymmärrä mitä sanoo mutta silti minusta tämä alkaa jotuntumaan pahalta. Ymmärrän myös sen, että jossain vaiheessa lapselle varsinkin pojalle tulee ns. isi-vaihe mutta onko se juuri tällaista. Lapsi ei edes halaa minua vaan ainoastaan isää. Isä on enemmän töissä kuin minä ja näkee häntä ehkä vähän harvemmin kuin minua joten se voi ehkä olla yksi syy tai sitten se, kun minä olen tietysti se, joka tekee ne ruuat ja siivoaaa ja mies aina saa sen " hasukan" roolin ja kun on kotona saa olla vain ja ainoastaan lasten kanssa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja mikä siihen auttaa. nimim. Ylireagoinko?
Kommentit (2)
Meillä 2-vuotias reagoi uuden vauvan syntymään takertumalla isään ja hylkäämällä äidin. Taisi pitää äitiä syypäänä elämänmuutokseen. Tai sitten vaan tarvitsi yhden aikuisen " omaksi" kun vauva veikin ison osan äidin ajasta.
Meillä tuo meni ajan kanssa ohi, olisiko kestänyt muutaman viikon. Otti kyllä mulla koville ja itkin asiaa, vaikka tajusinkin kai tavallaan että ohimeneväähän se on. Me yritettiin lieventää reaktiota mm. seuraavilla tavoilla:
- mulle kahdenkeskistä aikaa ja mukavaa tekemistä esikoisen kanssa
- isä osoitti paljon huomiota ja rakkautta äitiä kohtaan. Esim. ennen nukkumaanmenoa isä kävi aina antamassa yöhalit ja -pusut äidille, poika sitten perässä...
- Pojalla on paljon huumorintajua. Kun hän sai raivarin jostain hölmöstä asiasta (kuten äiti ei saa kaataa mehua, ja poika alkaa huutaa " isi, isi, isi..." ) niin matkimme häntä ja liioittelimme vielä hänen reaktiotaan. Poikaa tämä rupesi aina naurattamaan, ja tuntui näin tajuavan käyttäytyvänsä vähän hölmösti :-)
- Isä rupesi ottamaan enemmän vastuuta kotihommista, jolloin äidille jäi aikaa leikkiä lapsen kanssa.
Eniten tilanteeseen kuitenkin auttaa ajan kuluminen. Varmasti tämä vielä menee ohi teillä myös.
Meillä poika 2 v 2 kk ja on hyvin äiti-keskeinen. Minä kelpaisin vaan kaikkeen jne. Toivoisin, että saisin joskus huilata. Tosin voihan olla, jos/kun tuo vaihe tulee, olisin pahoilla mielin, mutta se nähdään sitten. ymmärtääkseni normaali kehitysvaihe. luin juuri Jari Sinkkosen Elämäni poikana -kirjaa ja siinä kerrottiin että kun poika irtautuu äidistä, pitäisi olla isän ottamassa vastaan. ja sitten poika palaa äidin luo poikana, siis eri sukupuolta olevana. EN sitä niin hyvin osaa kirjoittaa, mutta etsipä tuo kirja.