Missä olit, kun Estonia upposi?

t. Turun kentälle ja TYKSiin lentäneitä hulikoptereita ihmetellyt. Vasta lastenhoitaja aamulla tullessaan kertoi, mistä kyse.

Täytin samana päivänä 22 vuotta. Minua onniteltiin aamulla normaaliin tapaan ja samalla kerrottiin onnettomuudesta. Tulen aina muistamaan tuon päivän.

Juuri oltiin tilattu siskon kanssa Tukholman risteily seuraavalle viikolle. Pelotti lähteä sinne.

kuultiin tapauksesta radiosta kun ajeltiin kuuden jälkeen aamulla kotiin

Kuulin onnettomuudesta heti kouluun mentyäni, luokan ärsyttävin poika kertoi.

Aamulla äiti ahdistuneena kertoi, kun oli unettomuudesta kärsineenä kuunnellut yöllä radiota ja kuullut uutisista ja sitten ei tietenkään nukkunut enää hetkeäkään.

ja olin koulussa siivoamassa..

meillä oli siis radio luokassa päällä.

Harjoittelimme juuri permanenttirullien kiertämistä harjoituspäihin (hei-hei vaan luokkatoverit..)

Aluksi kaikki kuulemani oli jotain epämääräistä, mutta pikkuhiljaa asia selvisi.

Koululle mennessäni säikähdin että kuka on kuollut kun oli lippu puolitagossa.

Olin lukiossa,mutta muistan aina kun aamulla kuulin uutisista Estoniasta ja tajusin että se oli todella lähellä. Pelotti!!

Emme kuulleet uutista edes samana päivänä - olin matkalla äitini ja veljeni kanssa, ja isä oli kotona Suomessa. Vaikka isä oli puhunut äidin kanssa puhelimessa edellisenä iltana ja tiennyt onnettomuudesta, hän ei ollut halunnut järkyttää meidän matkatunnelmiamme ja oli jättänyt kertomatta. Matkamme jatkui vielä useampia päiviä - jotenkin tuntuu, että jäimme " syrjään" uutisesta, kun emme olleet kokemassa ensijärkytystä ja uutisointia suomalaisessa mediassa. Ehkäpä ihan hyvä niin.

edellisenä yönä Estonia oli juuri uponnut ja seuraavana aamuna silloinen poikaystäväni soitti ja kysyi, että " vieläkös olet lähdössä risteilylle..?" . Oltiin just ehditty pari päivää aikaisemmin tilata risteily...



Lähdettiin sitten kuitenkin viikon päästä Estonian uppoamisesta sinne risteilylle, vaikka kyllä molempia arvelutti silloiset hirveät syysmyrskyt merellä (matkatoimistovirkailija kyllä sanoi, että voidaan peruakin reissu ja saadaan rahat takaisin, jos hirvittää lähteä). Ja etenkin arvelutti, kun paikallisessa lehdessä lueteltiin ne laivat, joissa EI vielä ollut se visiiri hitsattu umpeen ja Silja Festivalkin kuului niihin ja sille siis oltiin lähdössä...



Ja kyllä siellä risteilylläkin sai tosiaan tuntea ne syysmyrskyt nahoissaan, kun ei esim. käytävillä ja rappusissa muuten pysynyt pystyssä, kuin tarraamalla voimalla kaiteisiin...

Aamulla laitoin telkkarin päälle ennen kouluun (lukio 1. lk) lähtöä, meinasin kyllä myöhästyä bussista tuona aamuna.

ja seuraavalla viikolla Suomesta postitse lehtiä joissa kerrottiin tapehtuneesta.

Kotona nukkumassa. Olin 14-vuotias. Kuulin siitä vasta koulussa tosin, keskusradiosta tuli kuulutus ja surumusiikkia, osa opeista kyynelehti.

Ja vaikka olinkin ihan Suomessa, kuulin onnettomuudesta vasta seuraavan päivän iltapäivällä kun näin lööpin iltapäivälehdissä. En sinä päivänä katsonut aamulla tv:tä (kuten en muutenkaan katsonut koskaan aamuisin) eikä radion kuuntelukaan aamuisin kuulunut tapoihini. Onnettomuuden laajuus selvisi minulle vasta asteittain.

Hänen poikansa velipuolen äiti ja ystävä olivat Estonialla (ja ovat edelleen).

Eräs mies tuli sisään ja sanoi, että laiva on uponnut. Käski laittaa radion tai jotain auki. Minä katsoin, mikäs hullu tuossa oikein on. Hän vain jatkoi, että ihan tosi, hän kuuli juuri auton radiosta. Lopulta aukaisin television, jossa siihen aikaan oli tietysti teksti-tv ja radio. Siinä se sitten tuli....

Vierailija:

Täytin samana päivänä 22 vuotta. Minua onniteltiin aamulla normaaliin tapaan ja samalla kerrottiin onnettomuudesta. Tulen aina muistamaan tuon päivän.