Mitä tehdä kun lapsi puree?

Älä lyö tai pure takaisin! (Ihmetyttää niiden ihmisten järjenjuoksu jotka tätä suosittelevat)

Kiellä joka kerta ja aina mahdollisimman neutraalilla äänensävyllä, siis niin että lapsi ei saa sinusta puraisulla ulos minkäänlaista kiljaisua tai edes tuskanälähdystä. Äläkä missään nimessä ala pelleilemään takaisin. Kiellät ja irrotat lapsen (ohjaa muihin puuhiin), mahdollisimman neutraalisti ja tyynesti. Tätä teet muutaman kymmenen tai

sata kertaa :) ja eräänä päivänä ongelmaa ei enään ole :) Meillä meni ohi parissa kuukaudessa. Meillä tuntui että puremalla lapsi haki aikuisen reaktiota ja kun sitä ei tullut, pureminenkin oli vähemmän hohdokasta.

paras ' rangaistus' on siis OLLA HUOMIOIMATTA LASTA PUREMISEN JÄLKEEN. Näin lapsi oppii, ettei saa puremisella mitään, ei varsinkaan siis huomiota. Jos lapsi puree TOISTA LASTA, huomion pitää kiinnittyä VAIN satutettuun lapseen, ei purijaan.



Pureminen TAKAISIN on sama, jos opetat lasta lyömään aina, kun sinua lyödään tai potkimaan takaisin, kun sinua potkitaan.



VÄKIVALLALLA LISÄTÄÄN VÄKIVALTAA.

Ei usko kun kielletään,tekee jonkin ajan päästä uudelleen. Lyömään tai puremaan en todellakaan ala. -ap

Ei kai lyöminen tai satuttaminen yleensäkkään voi olla ainut keino saada lapsi tottelemaan???? Muuten uskoo aika paljolti mitä sanotaan mutta ei tuota kun kielletään puremasta.-ap

myös muita lapsia päivähoidossa. Kerran kun lapsi puri äitiään, äiti puraisi takaisin. Sen verran että tuntui ja itku pääsi. Lapsi ei enää sen jälkeen purrut ketään. Hän sai itse tuta siitä miltä se tuntuu.

Yleensä ollaan niin sitä vastaan että lapsia kuritetaan.

no,ei kai auta muu kuin vain kieltää kun puree. -ap

Lapsen pitää saada toteuttaa itseään vapaasti. Rangaistuksen uhka ei ole oikea keino kasvattaa tasapainoinen aikuinen. Lapsen pitää puheella sisäistää, että pureminen ei ole sallittua yhteiskunnassa. Muutenkin kun lapsi kasvaa ja kiusaa ja potkii toisia lapsia, ei saa rangaista, koska lapsen pitää saada kasvattaa moraali sisäsyntyisesti.

Jo vuoden ikäisen purijan kanssa voi keskustella vuorovaikutussuhteisesti ja saada hänet ymmärtämään, että pureminen ei kaikissa tilanteissa käy.

Lapselle voi selittää, että jos hampaita kutittaa voi vaikka käydä pesemässä hampaat.



Sillähän ei ole väliä jos toiset lapset ovat purujälkiä täynnä kunhan vain pippu perttutuulialle ei vain tule traumoja.

Eikä nykyäänkään pure ketään muita kuin minua ja joskus harvoin isäänsä. -ap

Purrakin ehtii vielä parin vuoden päästä. Ei ongelmat kasvatuksessa poistu sillä, että sulkee silmät ja ajattelee, että kyllä ne häipyy jos ei mieti niitä.

ja laitettiin " jäähylle" . Uskoo muuten kun sanotaan mutta ei usko kun kielletään puremasta. Enkö tätä jo sanonut? -ap

Meillä kaksoset 2 vee kouluttaa toisiaan puremalla ja mätkimällä lelulla otsaan. Vuorotellen ovat huutamassa ja itkemässä. Opiksi ei oteta, vaikka kumpaakin on purtu ja lyöty ihan tarpeeksi. Ikä ja sen myötä tapahtunut kehitys taitaa olla ainoa keino ongelmasta poispääsyyn.

Omalla tyttärelläni oli samanikäisenä myös tämä ongelma. Kuljin ulkoillessakin metrin päässä lapsesta, kun pelkäsin, että milloin hän purasee aivan yllättäen esim. toista lasta. Ja lopulta niin tapahtuikin, hyvä ettei aivan verta tullut tuon lapsen poskesta..

Pakkohan jotain oli tehdä ja niinpä annoin, kun hän seuraavan kerran taas puri esim. veljeään, valkopippurijauhetta hippusen kielelle. Kaksi kertaa jouduin näin tekemään, siihen se loppui. Voi kyllä olla, että olisi loppunut muutenkin, luin nimittäin että alle 2-vuotiaalla ei vielä ole empatiakykyä ja että kaikki kokeillaan suun kautta. Eli hän ei varmasti

satuttaakseen pure, mutta ikäväähän se on ja jotenkin siitä on eroon päästävä.

kavereitaan ym.äiti puri takaisin niin loppui.tai anna purulelu.mut yleensä toi auttaa jos pikkuisen puraiset takaisn,siis vain hampailla kosket.

vaikka yksin toiseen huoneeseen, ovi kiinni, pois saa tulla vasta kun osaa olla kiltisti. Kysyä vielä saako purra ja todeta painokkaasti että ei. Ainakin meillä tämä auttoi.

Mutta en taida laittaa pippuriakaan suuhun. Tottelee kuitenkin muissa asioissa joten pakkohan sen on totella tässäkin tapauksessa. Olisi ollut kiva vaan kuulla mitä muut ovat sanoneet lapselle kun tämä on purrut.-ap

ja että saisiko lasta vuorostaan joku toinen purra. EI!!!

Varmaan samat mammat tuomitsivat Punapään eilisessä vaimot vaihtoon- ohjelmassa!



Jumaliste että palstalta saisi monet itsensä ilmoittaa sossuun.



Lapsi puree kun ei muuta voi. Se on primitiivireaktio. Ei ehkä saa huomiota, on pienin sisarus? Puolustaa ja yrittää rakentaa omaa reviiriään. Yrittäkää nyt ymmärtää, että kyse on isommasta asiasta kuin lapsen ilkeydestä.



Soita neuvolaan. Soita jonnekin, on niitä kasvatuksesta tietäviäkin ihmisiä. Hienoa, että ap et ala kidutuslinjalle.



AIKUISEN ON OLTAVA AIKUINEN; tajutkaa tämä te kaikkein tyhmimmätkin purijamammat!

" äidillä käy kipeää, ei saa purra"

Itse pähkäilen tässä saman ongelman kanssa. Välillä olen niin hermostunut tuohon puremiseen, että mietin että auttaisiko se että käskisin lapsen kokeilla purra omaa kättään.

Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä sitä että hän satuttaa muita, ts. empatiakyky on vielä kehittymätön joten kaikki nämä " nyt tiedät miltä se tuntuu" ovat ihan turhia.



Meillä otettiin käyttöön jäähypenkki, mihin lapsi vietiin aina puremisen jälkeen, häntä pidettiin siinä paikallaan n. puolisen minuuttia. Pari kertaa riitti, enää ei pure. Jos lähestyy hampaiden kanssa niin kysymys " haluatko taas jäähylle" saa puremisen muuttumaan halaukseksi tai sitten puree omia lelujaan tms. muttei ihmisiä.