onko muita n 2v jotka eivät oikein jaksa kuunnella kun luetaan
Kyllä vielä puoli vuotta sitten istui ja kuunteli mut nyt on mieluummin leikkimässä, tai haluaa että laitetaan palapeliä - kirjaa kun yritä lukea niin 2-3sivua niin joko haluaa lukea itse tai sit lähtee muuta tekemään. Muuta jotka tekevät näin? Pvkodissa kyllä istuu ja tykkää kun lukee...
Kommentit (9)
Jostain luin että 2-vuotiaalle pelkän lukemisen kuunteleminen on liian hankalaa, kirjosta kannattaisi vain näyttää kuvia ja nimetä niitä ja jutella niistä, että oma mielenkiinto pysyy yllä ja lapsi voi osallistua itse aktiivisesti.
selittämään ja leikkimään jostain kirjassa olevasta virikkeestä ennenkuin malttaa kuunnella loppuun asti. No, eiköhän se taas jossain vaiheessa jaksa eli minusta pikemmin sääntö kuin poikkeus jos n. 2-vuotiaana ei jaksa kirjoja kuunnella 100% keskittyneesti. Välillä kyllä jaksaa väsyneempänä kuunnellakin kyllä ja jopa saattaisi nukahtaa jos jaksaisi lukea ääneen pitkään. Ainakin äänikirjan ääreen jo on kerran nukahtanut. :)
ellei sadun lukemisen ohella katsota yhdessä kuvia ja esim. etsitä välillä kuvasta tuttuja eläimiä ja anneta tytön selittää, mitä kuvassa tapahtuu. Ja onhan se vähän hetkestäkin kiinni, että milloin jaksaa keskittyä kirjoihin ja milloin ei. Välillä tyttö haluaa harpata suoraan lempparikohtiinsa, joissa on siis ilmeisesti mieleiset kuvat.
Ei meillä oikein onnistu se, että varsinaisesti kirjaa luettaisiin ja poika kuuntelisi. Meillä kirjojen lukeminen on sitä, että katsellaan kuvia ja poika kertoo mitä näkee ja välillä minä kyselen että mikäs tuossa on tai missä on hauva tms. Ja sitten taas hypätään monta sivua eteenpäin tai vaihdetaan kirjaa välillä. Iltaohjelmaan kuuluukin se, että kun hampaat on pesty istutaan pöydän ääreen poika syliini ja lueskellaan kirjoja tällä tavalla. Samoja kirjoja käydään joka ilta läpi ja on tietyt lempparikohdat pitää aina " lukea" kirjoista. Siis esim. aina pitää ihmetellä maatilakirjasta traktoreita....
joka ei teitenkään aina jaksa keskittyä lukemiseen, kun mielessä muuta puuhaa. Mutta kun aletaan lukea (pyytää itse tai pyydettäessä suosiolla hakee itse jonkun kirjan) niin silloin kyllä keskittyy ihan hyvin. Välillä tosin hyppii sivujen yli, mutta rakastaa tarinoita yli kaiken...
jaksanut kuunnella. Vasta siinä 4-5 -vuotiaana esikoista rupesi satujen kuunteleminen kiinnostamaan. Kuvia katselivat aina mielellään ja selittivät niistä omia satuja tai kyselivät jne. Ja ovat olleet kovia juttelemaan ja " keskustelemaan" kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt meidän keskimmäinen on 2v3kk eikä todellakaan jaksa kuunnella kun luen jotakin satua. Hänen lempikirjojansa ovat Franklin ja Pupu Tupuna ja niistä kyllä kertoo kovasti kuvien kanssa omia tarinoitaan =)
Kovasti tykkää kirjoista, mutta haluaa katsoa vain kuvia ja niistä pitää kertoa hänelle.
että silläkin on merkitystä, miten luetaan. Aiemmin tässä ketjussa joku jo kirjoittikin tästä, että pienet lapset mieluummin tutkivat kuvien yksityiskohtia kuin kirjan juonta. Anoppini tekee niin, että alkaa alle 2-vuotiaalle lukea sanasta sanaan, eikä tyttö jaksa kuunnella yhtään. Kotona taas sama taapero tutkii monta kirjaa päivässä, kun metodi on ihan toinen: kuvista kerrotaan ja usein eri asioita kuin edelliskerralla, niin mielenkiinto säilyy. Juonikin on kiinnostava, kun kerrottaessa käytetään sellaisia sanoja, jotka lapsi jo ymmärtää ja tarvittaessa tietenkin muutetaan tarinaa.
Kirjojen erilaisista tunnelmista voi nauttia ihan pienikin!
Luultavasti johtuu vain siitä, että on niin paljon muuta mielenkiintoista ja energiaa kun on niin hurjasti, pitää purkaa liikkumalla. Uskoisin ettei ole mitään syytä olla huolissaan.