Apua - Vanha ihastus vaivaa

Pakko kirjoittaa tänne kun en voi kellekään asiasta puhua. Olen ollut naimisissa 7 vuotta. Avioliittomme on ollut pääasiassa hyvä, mutta olemme myös käyneet läpi pahoja kriisejä. Yksi kriiseistä on pitkä lapsettomuus (6 vuotta) joka jatkuu edelleen, mutta pahin kriisimme oli vuosi sitten. Olin asunut 2 vuotta opiskelujen vuoksi toisessa kaupungissa satojen kilometrien päässä miehestäni, joka edelleen oli töittensä vuoksi kaupungissa jossa ennen asuimme yhdessä. Näimme noin pari kertaa kuukaudessa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että mies hakisi opiskelupaikkakunnaltani töitä, ja muuttaisi sitten myöhemmin sinne. Mutta mies ei koskaan hakenut töitä sieltä, vaikka yritin häneen vedota. Oli todella vaikea olla erillään ja koin että elin kahta elämää rinnakkain. Mies ei oikein ymmärtänyt ja täysin hyväksynyt silloisia unelmiani urani suhteen jne.



Sitten ihastuin mieheen, jota opiskelun merkeissä näin monta kertaa viikossa. Ja tämä mies ihastui minuun. Olin ollut ihastunut tähän mieheen jos muutaman kuukauden ja mielessäni yrittänyt hillitä tunteitani, kun vaivihkaa yhteydenpitomme alkoi, ensin chattailyn merkeissä ja sitten tapasimme muutaman kerran. Tämä mies toi paljon iloa elämääni ja olin onnellinen, vaikka avioliittomme oli hajoamaisillaan. Tämä toinen mies oli myös samalla alalla kuin minä, ja siis ymmärsi täysin unelmiani tulevaisuuteni suhteen. Mutta: me molemmat olimme suhteessa. Minä avioliitossa, hän seurustelusuhteessa. Tapaamisemme olivat romanttisia illallisia ym., ja välillämme oli paljon flirttailua, mutta emme koskaan menneet sänkyyn. Kerroin miehelleni, että en tiedä olenko onnellinen hänen kanssaan, ja siitä alkoi hyvin vaikea aika meille molemmille.



Sitten tuli kesäloman aika ja menimme mieheni kanssa lomalle. Se toinen mies lähti paikkakunnalle jossa oma tyttöystävänsä oli. Hän teki selväksi että kunnioittaa päätöstäni avioliittoni suhteen ja suhteemme suhteen mutta on aina ystäväni, milloin tahansa haluan ottaa häneen yhteyttä. Mieheni sai tietää tästä toisesta, mutta oli silti valmis antamaan anteeksi, tekemään kaikkensa liittomme eteen ja jatkamaan kanssani, jos tahtoisin. Tämä mieheni rakkaus kosketti minua niin suuresti, että viimein päätin että katkaisen yhteyden siihen toiseen mieheen ja teen kaikkeni jotta avioliittomme toimisi. Tästä syystä myös päätin keskeyttää opintoni ja muuttaa takaisin paikkakunnalle jossa mieheni jo asui. Ilmoitin asiasta sille toiselle miehelle, joka hyväksyi päätökseni täysin, eikä yrittänytkään pitää yhteyttä sen jälkeen. Pian tämän jälkeen minulla todettiin masennus, ja se on nyt lääkkeiden ja terapian avulla lähes parantunut.



Nyt, vuoden päästä tapahtuneesta kaikki on hyvin, avioliittomme menee normaalin arkisella tavalla hyvin, ja olemme pari kk etsineet taloa ostettavaksi tai tonttia jolle rakentaa. Olemme edelleen myös toivoneet että tulisimme raskaaksi. Olen tehnyt täällä pienessä mittakaavassa osa-aikaisesti oman alani töitä, muun ajan olen käyttänyt lähinnä taloudenhoitamiseen. Ja nyt, yhtäkkiä en saa sitä toista miestä mielestäni. Tänään lähetin hänelle sähköpostin, ihan ystävänä, jossa kerroin miten vuoteni on mennyt ja kyselin miten hänellä menee.



En voi sille mitään, että edelleen mietin voisiko minusta ja hänestä tulla jotain. Näyttää siltä, että ei voi... Olen täysin taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Asun ulkomailla, ja minulla on oleskelulupa vain siksi, että mieheni on töissä täällä. Minulla ei ole koulutusta, joten töitten saanti täällä on erittäin vaikeaa. Nykyisillä töilläni en pystyisi elättämään itseäni. Tämä toinen mies taas on edelleen yhteydessä tyttöystäväänsä, mutta en tiedä seurustelevatko he enää. Asuvat kaukana toisistaan, eri maissa. Tiedän, että jossain vaiheessa heidän suhteensa oli poikki, minun takiani. Tiedän, että jos jättäisin mieheni, hän tulisi hulluksi. Hän sai paniikkikohtauksia jo vuosi sitten olleen kriisimme aikana. Käytännössä pilaisin hänen elämänsä. Olen kaikki mitä hänellä on. Hänellä ei ole paljoa ystäviä täällä jne... ja... rakastan häntä. En tiedä voisinko elää ilman häntä.



Ongelma onkin nyt se, että en tiedä mitä haluan. En enää tiedä haluanko omaa taloa korpiseudulta (muuhun ei ole varaa), en tiedä haluanko tyytyä niihin töihin mitä minulla nyt on... ja osa minusta tahtoisi jättää kaiken ja koittaa miltä elämä tuntuisi sen toisen miehen kanssa. Mutta... en edes tiedä haluaisiko hän sitä. Enkä halua ahdistaa häntä kertomalla tunteistani hänelle.



MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN?? Kiitos, jos jaksoitte lukea...