Dr Phil: Kotiäidit tekevät töitä kotona 2*työpäivän verran!

Vierailija:

Olen pph ja lisäksi kotonani on oma 3v. Huushollissa vilistää 5 lasta, seassa 11kk kaksoset. Teen ihan samaa hommaa, kuin kotiäitien pitäisi tehdä, sillä erotuksella, että saan siitä palkkaa ja viiteen mennessä lapsista 4 haetaan pois. Tosin siihen mennessä omat eskari ja ekaluokkalainen ovat jo ehtineet kotiin.

Ja palkkakin jouksee nettailun aikana. Hus, töihin siitä!

2 työpäivän verran duunia. Minäkin askartelen ja leikin, jumppailen ja hössöttelen lasten kanssa päivittäin, mutta se ei todellakaan vedä vertoja mielestäni duunipäivälle. Kotona tuttu rutiini, duunissa teet sen hetken duunia, kotona voit levähtää sohvalle ja antaa lasten siinä edessä touhuta hetken omiaan. Mielestäni näin kahden lapsen äitinä, kyllä minulla AINAKIN on välillä erittäin lusmu olo vaikka kaikki tuleekin hoidettua kotona. Voi olla että sitten rinnastan duunini lastenhoitoon, se on rankkaa. Hatunnosto kaikille perheenäideille jotka lastensa ohella käyvät kunnon duunissakin.

Olen mielummin lapseni kanssa sen ajan kun koko ajan kuuraisin lattioita joit tietty olisi hyvä kuurata. Mutta vastuu pienestä lapsesta on rankkaa: Koko ajan saa olla silmät ja korvat kaikkialla. Töissä varmasti ei tarvitse niin olla valppaana koko ajan. Eli henkisesti tämä on rasittavampaa.



Mutta antaa tämä paljon enemmän kuin mikään työ!! Arvostan itseäni joka päivä tästä valinnasta. Enkä voisi kuvitellakaan olevani jollekin pomolle ja työyhteisölle korvaamaton, sitä olen mielummin lapselleni joka minua tarvitsee.

Kieltäydyn itsepäisesti luopumasta omasta ruokarauhastani, edes sen rippeistä. Pikkuvauvan kanssa tilanne on tietysti toinen, mutta taaperoikäiselle sanon kyllä jo suoraan " en tule, minä syön ensin" . Oma ruokailu kun tahtoo kestää, kun ensin avustaa pientä ja sitten vasta pääsee oman ruokansa kimppuun. Ei siinä tietysti tuntitolkulla voi viettää, mutta aika hätäseen sitä töissäkin useimmiten lounaansa pistelee. Ja kahvia juodaan useammin koneen vieressä kuin muualla. Ai juu mutta se ei olekaan seisaaltaan...

Vierailija:

Palkkatyössä sulla on ruokatauko ja kahvitauot. Kotona jos seisaaltaan ehdit kahvin juoda, niin hyvä (kärjistetysti). Ruokailutkin on kotona niin ja näin. Pääasia että lapset syövät.

T: 3

Ei tod. ehdi hillua täällä kuin päiväuniaikaan. Siksi en ymmärräkään kotiäitien nurinaa työnsä vaativuudesta. Minä ehdin valmistamaan aamupalat, lounaan, välipalan ja iltapalan lapsille. Ulkoillaan hoitolasten kanssa kahdesti päivässä ja omien kanssa vielä illalla. Mies ei auta siivouksissa tai pyykinpesussa, minä hoidan ne. Päiväuniaikaan pyykit ja siivoukset illalla. Pitää vain osata organisoida, niin on aikaa roikkua netissä, jos siltä tuntuu. ;-)

En nähnyt kyseistä jaksoa.. Mutta aiheesta sanon näin:



Meillä 2 lasta. Olen kotona, mies töissä. Palaan töihin kun äippäloma loppuu.



Meillä on tehty jo suhteen alussa selväksi että se joka on kotona tekee suurimman osan kotihommista, niin ei kaada kaikkea toisen niskaan.

Mies teki hetken työttömänä ollessaan oman osuutensa sovitusti ja nyt minä teen.

Vapaata saa kun lähtee ovesta ulos ja toinen jää vahtimaan ettei lapset polta kämppää tai pyydetään joku hoitajaks.

Tarhaan en isompaa vie jos olen kotona.



Itse en koe äitiyttä suurena vastuuna. Tai että olisin töissä 247. Toki, vahdin ja touhuan noitten kanssa kun mies tekee töitä, muttei tää oo " VASTUULLISTA" -tossa ne leikkii ja katson perään. Jos saisin tästä palkkaa niinkuin työstä niin silloin voisin pitää tätä vastuuna! Monesti en edes vahdi lapsia, kuulostelen mitä tekevät naapurihuoneessa, pph.na olisin kokoajan siinä sivussa.

Muutenkin vahtiminen loppuu kun nukkuvat, yöt menee yleensä nuoremman (2 kk) klo 4.n heräämisellä ja sitten onkin jo aamu 6 kun syö uudestaan. Mutta perhepedissä oltaessa ei tartte ees nousta sängystä!! =)



Ensi kesänä kun menen töihin niin hommat lisääntyy! Aamulla lasten herättäminen hoitoon, työt ja illalla kauppaa ja siivoomista, lasten kanssa leikkimistä.. Kaikki pitää tehdä illan aikana, nyt on luksusta kun voi " vaan välillä" käydä pyörittämäs koneellinen pyykkiä (jonka otan kuivuun joskus kun muistan)! ..Ja sitten äkkiä taas tänne nettiin!



Mulla on paljon lepposempaa kuin miehelläni töissä. Välillä tunnen itteni rosvoksi kun en tee töitä ja jään nukkumaan yheksään saakka ja herään kun äidinmaitokeskuksen täti hakee maidot..



Kai meillä vaan on helppoja lapsia ja mulla ihana mies joka tekee pyytämättäni osuutensa ja saan mennä jumppaan, mutta mielestäni näin tää toimii ja kaikki saa mitä haluaa ja tarttee -ei tartte polttaa kynttilää molemmista päistä!



Mutta nyt mää menen hoitamaan taas noita pikkusia. Johan tässä paasasinkin! :)

Et siis koe millään lailla kotiäitiyttä vastuullisena?? Eihän se sitä tarkoita että jos ei koko ajan ole vahtimassa mitä lapset tekevät, etteikö ottaisi vastuuta. Itse koen ainakin kotiäitinä, että minulla on vastuu mm. kasvattamisen ja hoitamisen suhteen. Pidän huolen siitä että lapseni saa viikossa tarvitsemansa ravintomäärän (mikä siis hoidoissa toteutuu kun ruokapuolen ihmiset niistä huolehtii). Se ei ole mielestäni mikään pikkujuttu vaan vaatii oikeasti miettimistä: En minä ainakaan tarjoa pelkkää jauhelihaa ja maksalaatikkoa. Hyvä ravitsemus on lapselle a ja o kaiken kehittymisen ja kasvun kannalta. Olen siis vastuussa siitä, että lapseni saavat monipuolista ja terveellistä ravintoa jokaisena päivänä.



Pidän huolen siitä, että tietyt asiat ovat ruutineja ja tietyissä asioissa on " vapaus" . Se vaatii mielestäni kotona lastaan toimivalta joka ikinen päivä kärsivällisyyttä ja pitkän tähtäimen ajattelukykyä. Helpompaahan se olisi kun toisena päivänä toimisin vain miten jaksaisin ja toisena päivänä taas tiukemmin. Mutta eihän se ole lapsen etu!! Hoidossakin lapseni joutuisi kohtaamaan rajat niissä samoissa asioissa. Vastuuta sekin!



Totta kai kotihommien jakamisessa pitää olla reilu ja työssäkäyvältä ei odotetaan ihan yhtä suurta panosta. Mun mies sekä opiskelee että tekee töitä joten voitte kuvitella etten mä voi olla niin julma että vaatisin häneltä hirveen kiitettävää panostusta iltaisin. Hän kyllä tekee kotitöitä oma-aloitteisesti, valittamista ei sen suhteen ole.



Minä en ainakaan kotiäitinä elä vain juuri sitä hetkeä ja tätä päivää. Mun on mietittävä välillä että onko sitä ja tätä kaapissa, milloin mennä kauppaan jne. Eli ennakoida asioita hieman. Mutta totta kai jokainen päivä on erilainen ja aina ne asiat eivät mene ihan suunnitelmienkaan mukaan.



En tiedä johtuukohan siitä että olen lastenhoidon ammattia tehnyt ja lisäksi opiskellut aika lailla erilaisia lapsiin liittyviä asioita, että otan tämän mun " homman" eli elämäntehtäväni ihan vakavasti ja vastuullisisesti. nautin kuitenkin elämästäni tällä hetkellä suuresti mutta kyllä minä koen että sinä päivänä kun raskaustesti esikoisen kohdalla plussaa näytti, mun elämälle tuli suurempia tarkoituksia ja suurempi vastuu ihan automaattisesti.

Vierailija:

Minä en ainakaan kotiäitinä elä vain juuri sitä hetkeä ja tätä päivää. Mun on mietittävä välillä että onko sitä ja tätä kaapissa, milloin mennä kauppaan jne. Eli ennakoida asioita hieman. Mutta totta kai jokainen päivä on erilainen ja aina ne asiat eivät mene ihan suunnitelmienkaan mukaan.

Joo, kuulostaa TOSI vaativalta. Joudut ihan miettimään tulevaisuutta niin pitkälle, että koska lähden kauppaan. Pohdit myös syvällisesti jääkaapin sisältöä. Kyllä tuo kovalta työltä kuulostaa...hih.

tekeväni töitä noin paljon. Talossa jossa asutaan on 170 neliötä ja siivoamisen olen jaotellut kahdelle päivälle. Ensin yläkerta ja sitten alakerta. Siivoan myös päivittäin ne pakolliset ja ruoan laitan. Lapsien hoitamista on vaikea mieltää työksi kun, kerta kotona niitä hoidan, se on vaan ihanaa yhdessä oloa, mistä nyt nautin. Työelämä kutsuu sitten myöhemmin.

Paljon raskaampaa ois olla töissä, sen jälkeen kotiin ja kotityöt sitten.

Heidän mielestään täyttä työtä on:

-surffaaminen netissä

-ruokakaupassa käyminen

-ruoan lämmittäminen

-seuraavan kauppareissun suunnittelu

-pesukoneen käynnistysnappulan painaminen

-tv:n katselu

-omien lasten kanssa leikkiminen

-ulkoilu



Just joo. Eihän noille kriteereillä kenelläkään ole minuuttiakaan vapaa-aikaa, ikinä.

Joten naura rauhassa siellä, kiva että sinulla hyvä päivä. Ja toisekseen jos on allergisia lapsia, on kyllä hieman eri asia miettiä asioita. Mutta ehkä sulla ei sitten niitä ole, tai lapsia ylipäätään. :O



Ja kaikilla ei katsos sitä autoa ole päivisin käytössä, kauppoja ei lähellä jne joten nuokaan asiat eivät ole ihan itsestäänselviä.

Että minä kotiäitinä



- EHDIN laittaa hiukset ja meikata, levätä joten olen oikeasti hyvällä päällä kun mies tulee kotiin. Miehellä on vastassa kaunis nainen joka jaksaa sekstailla eikä kiukuttele turhia!!

Sitä kun viettää lasten kanssa päivän niin on aivan ihanaa nähdä omaa kultaansa sitten. Toisin kuin monet työssäkäyvät rättipoikki olevat äidit joita odottaa kotona jumalaton sekasotku ja kappamiettimiset sekä kamalat pesukoneen nappien painamiset, eivät jaksa varmasti olla suopealla päällä. Ainakaan en tällaisiä äitejä yhtään tiedä!! Illalla sitten juuri ja juuri jaksavat jalkansa levittää miehellensä kun itse jaksaa tehdä kaikenlaisia kivoja asioita.. ja mieskin jaksaa kun ei tarvitse sitä rasittaa kotihommilla.



Meillä tyytyväinen mies ja lapset. ja minä tietysti. Mutta hauskaa on lukea että joku tekee meistä kotona lastaan hoitavistakin yksinkertaisia..aivan niin kuin me emme tekisi mitään " yhteiskunnallisesti hyödyttävää" REPS, sanon minä joka hoidan lisäksi kahta vanhaa tätiä viikkoisin jotta heidän ei tarvitse mennä kalliisiin hoitolaitoksiin.

tällä palstalla äiskät kyttää AiheVapaalla puoli päivää.

Se tuskin on työtä. J

os se olisi työtä, niin silloin olisi kaksi itse samana päivänä valmistettua lämmintä ateriaa, koti täysin putipuhdas ja kaunis, lapset ulkoilisi kahdesti päivässä, äiti puunattu ja duunattu ja ehkä tekisi jotain työtä kotoa käsin. Ja sen kun näkis...



Näille äideille jotka istuvat samoissa verkkareissa ja käyvät röökillä kauppamatkalla suttuiset lapset likaisissa vaunuissa en kyllä nosta hattua. Ja niitä kyllä löytyy.

Tosin nyt " lomalla" kun lapsi on sairaalassa

ja mitä tapahtuu kun sieltä tullaan sisään. Pyykinpesukoneen nappulasta: voikun pyykinpesu toimisi niin että ne menisivät itsekseen sinne ja ulos ja kaappiin ja pitäisi vaan painaa nappia. Ruokien suunnittelusta: miksi päiväkoteihin tarvitsee oikein palkata henkilökuntaa suunnittelemaan ruokalistaa, laittamaan ruokaa, jakamaan, tiskaamaan, siivoomaan?

jos vaihtaisit lapsia naapurin kanssa, olisit arvostettu perhepäivähoitaja. Jos olisit isovanhempi, eikä sinun tarvitsisi laittaa ruokaa, siivota,, vaan lähinnä katsoa lasten perään, väsyisit ja olisi ihan ymmärrettävää ettet jaksaisi. Mtta kun olet kotiäiti, lähinnä makaat kotona, totu naureskeluun

siis se on niinku jokotai? Joko rööki huulessa tai viimesen päälle täydellinen nainen?