Miten voin auttaa/lohduttaa pienen keskosvauvan saanutta ystävää?
Kertokaa te kokeneemmat mitä olette odottaneet tai toivoneet ihmisiltä, kun olette synnyttäneet keskosvauvan joka on mahdollisesti ollut hyvin kriittisessä tilassa. Ystäväni sai pienen tyttövauvan viikoilla 25+5 ja vauva on erittäin kriittisessä tilassa. Ei siis tiedetä selviääkö vai ei...olen ihan hukassa ja tunnen itseni avuttomaksi, kun en yhtään tiedä mitä voin ystävälleni sanoa...pitäisikö onnitella vai surkutella, viedä vauvalle tai äidille jotain vai vaan odottaa...hankala tilanne. Kaikki ajatukset pyörii niin minun kuin ystävänkin mielessä ainoastaan siinä että selviääkö vauva vai ei. Onko muuten kokemuksia noista viikoista, että mitkä mahdollisuudet on pienellä ylipäänsä selvitä?
Kommentit (4)
Olet jo osoittautunut olevasi tosi ystävä, kun kysyt apuja hänelle. Noilla viikoilla syntynyt pieni tulee kohtaamaan pitkän sairaala-ajan ja sairaalassa ravaaminen käy vanhemmille rankaksi. Huolehdi, että ystäväsi malttaa levätä. Joskus kannattaa pitää jopa päivä taukoa lapsen viereltä ja kerätä virtaa. Lapsi on kuitenkin sairaalassa parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Ja mitä niihin lahjoihin tulee, kannattaa odottaa vielä vähän aikaa. Kerro ystävälläsi että vertaistuki auttaa todella paljon, joten suosittelisin hänelle tutustumista keskosvanhempien toimintaan. Näin alussa, kun aika menee sairaalassa se on onnistuu parhaiten netin kautta. Yahoo Groupsissa on keskoslista, jossa äidit voivat jakaa kokemuksia mitä erilaisemmissa kysymyksissä. Keskosvanhempien yhdistys, Kevyt, omaa myös omat sivut www.kevyt.net. Siellä on myös keskustelupalsta, jossa kokemuksien jako onnistuu helposti. Uskon, että ystäväsi sanoo ensin, että kaikki energia menee sairaalassa käyntiin. Kokemuksesta tiedän, että se on totta. Itselläni tyttö syntyi 31+4 ja halusin kovasti sairaala-aikana tietää mikä tilanteemme on verrattuna muihin. Muiden keskosäitien kanssa verkossa keskusteluamme opin monta asiaa keskosuudesta, vaaroista ja mahdollisuuksista sekä ymmärsin paremmin oman tilanteemme.
Toivota ystävällesi paljon jaksamista ja energiaa, sitä tarvitaan.
Mä oon kesä-emmin kans samaa mieltä,että vertaistuki on parasta.Lisäksi ei voi mielestäni vähätellä sinunkaltaisten ystävien tukea.Kuuntele,kannusta,lohduta.
Mä kyllä oon sitä mieltä,että voi muistaa pienokaista jollain itsetehdyllä kortilla,jossa esim joku kannustava runo tms.Lisäksi voi mun mielestä aivan hyvin vaavin keskoskaappiin ostaa roikkumaan jonkun pienen pehmoeläimen.
Meillä oli sellaiset vauvoillemme ja muutamalle ystävälle,joilla syntynyt rv24-27 vauvoja,ollaan hommattu keskoskaappiin roikkumaan pehmoeläimet.He ovat ainakin siitä pitäneet.
Siitä selviämisennusteesta.Se on kovin yksilöllistä,mutta tilastollisesti jää eloon rv 22> 10 %
rv23> 10-20%
rv24 >40-70%
rv25>50-80%
rv26 >60-80%
rv 27>80-90%
rv28>80-95%
rv 30 >95%
Pikkukeskosilla,kun on kovin paljon komplikaatioita,mm.aivoverenvutoja,keuhkoverenvuotoja,suolistotulehduksia,ym.ym.Silti,vaikka pikku keskosella olisi kaikki mahdollisset komplikaatiot se ei tarkoita sitä,että lapsi ei voisi jäädä henkiin tai olisi sitten näiden komplikaatioiden vaikutuksesta kovin sairas myöhemmin.
Ystävälläsi tulee olemaan kovin rankka keskosaika edessään,muistan itse,kuinka ainoastaan kaapin vierellä pystyi hengähtämään kun näki että kaikki oli ok.Toivotan voimia ystävällesi,suojelusta hänen pikkuiselleen ja sinulle jaksamista olla ystäväsi rinnalla!
nina.n + nelikko
Eniten kaipasin vierelleni kuuntelijaa, kenen olisin voinut purkaa omia tuntojani. Mieheni kanssa puhuimme paljon, mutta olisin kaivannut ulkopuolista henkilöä kuuntelemaan. Toinen asia mikä minua ärsytti ihmisissä, meitä ja poikaamme pidettiin jotenkin erikoisina. ihmiset kiertelivät meitä eivätkä tienneet mitä olisivat sanoneet ja voiko meille yleensä puhua mitään. Paras olisi ollut kun olisivat sanoneet suoraan, että en oikein osaa sanoa mitään tai kysyneet suoraan et mitä on tapahtunut, kun mahani oli kadonnut.
Kuuntele ja ole tukena ystävällesi. Älä tuputa olkapäätäsi, mutta kerro suoraan että olet käytettävissä. Jos haluat muistaa vanhempia lahjalla, vie heille vaikka ruokaa kotio, vaikka makkarasoppaa. Kummasti lämmittää meiltä kun joku pitää huolta ja mulla ainakin meinas syöminen jäädä, kun ajatukset oli koko ajan sairaalassa pojan luona.
Voimia ja jaksamista ystävällesi ja hänen pienelle tytölle. Samoin sinulle jaksamista, olet varmasti hyvä ystävä.
Eli kokemusta varsinaisesta keskosuudesta ja siihen liittyvistä peloista ym. ei ole, teho-osastoelämästä kylläkin.
Tuossa yllä on kyllä tullutkin hyviä neuvoja, vertaistuki on varmasti parasta. Mutta mitä läheinen ystävä voi tehdä, niin ehdottaisin että auta arkisissa asioissa. Vie tai mene heille kotiin tekemään tavallista kotiruokaa, tee viikkosiivous! Syöminen meinaa unohtua, kun istuu päivät sairaalassa eikä kaapin/sängyn viereltä malttaisi lähteä edes kahvioon, saati kauppojen aukioloaikaan kotiin. Ja siivous vallankin unohtuu tai jää vähempiarvoiseksi asiaksi, mutta ilahduttaa silti mieltä kun koti on siisti.
Itselle on jäänyt mieleen, kun anoppi kysyi, että mitä voisi tehdä ja mainitsin, että auttaisi tosi paljon, jos joku voisi vaikka imuroida, kun itselle oli tehty sektio, ja mies oli päivät töissä ja illat tietysti vauvan luona sairaalassa, niin anoppi tuumasi vaan, että kyllä ne siivoukset oottaa...Enkä ole edes mikään siisteysintoilija, mutta mua jäi kaivelemaan tuo kommentti yleensä aina niin ihanalta ja herttaiselta anopilta...
Niin, nää ruoka-ja siivousasiathan on tämmösiä arkisia apuja, ja joku saattaa jopa loukkaantua siitä, mutta kysäise ainakin voisitko tehdä jotain tällaista! Kuunteleminen varmasti kuitenkin tärkeintä, ja se, että elät heidän kanssaan tätä tilannetta!