Jäähyväiset tiitiäiselle jätetty :``)

Kaksi viikkoa keskenmenosta ja vihdoin olen uskaltanut antaa surun tulla.

Pääsin tänään hyvästelemään pikkuisen toiveemme sairaalan kappelissa. Pienen kenkälaatikon kokoisen laatikon äärellä hyvästien jättäminen tuntui hyvältä, antoi rauhan. Sitten kävin vielä viemässä kynttilän ja kukat nimettömien muistolehtoon papin kanssa.



Jotenkin tuntuu helpommalta jakaa tämä suru täällä palstalla kuin antaa esim ystäville tämä teksti luettavaksi. Täällä ymmärretään, kuinka paljon toivetta pelkkä plussa ennättää herättää... kuinka pitkä tie on takana jo neljännellä raskauskuukaudella.



Kaikkia vauvaa kaipaavia lämpimästi ajatellen

pt



" Muistorunoni" :



Tiitiäiselle

kevättoiveelle

jota syksyn sisälläni kannoin

talvella taivaaseen annoin

kesästä kesään kaipaan



Nuku nuku nurmilintu

väsy väsy västäräkki

uinu uinu äidin kulta

tuudi tuudi taivaassa

Taivaan Isän kodissa

siellä sitten tavataan

Hyvää matkaa elämään

kauniimpaan ja korkeampaan



anna äidin itkeä

rakkautta ja toiveita



Taivaan Isän syliin sinut annan

sydämessäni sinua kannan





äiti