Kuinka kestätte olla erossa lapsista ?

Tuntui tosi pahalta etukäteen ja vietin monta unetonta yötä pohtiessa kuinka selviän. Ja tuntui siltä että eihän pieni lapsi pärjää siellä isällään, joka on täysin hullu ajatus sillä onhan hän rakastavan toisen vanhemman luona silloin!

Minun kohdalla avuksi alussa oli se että en viettänyt yksin näitä viikonloppuja vaan olin ystävien luona paljon ja keksin itselleni tekemistä.

Minun kohdalla tilanne helpotti kyllä melko nopeasti ja opin nauttimaan siitä ajasta jonka sain olla yksin ja tehdä juuri niitä asioita joita itse halusin tai olla tekemättä mitään.

Otin linjan että kun lapsi on isänsä luona niin minä en puutu heidän elämäänsä ja tapoihinsa toimia.



Toivon sinulle tosi paljon voimia uuden tilanteen kanssa ja aivan varmasti sinäkin opit nauttimaan omasta ajasta. Ja se on myös tärkeää sillä niistä sinä saat voimia sitten siihen arjenpyörittämiseen.



Samoin on kokenut lähelläni myös muut yh-äidit jotka ovat aluksi epäilleet miten pärjäävät että se helpottaa kun huomaa että lapsi ei katoa mihinkään vaan tulee aina isän luota kotiin.

Isästä tuntuu varmaan vähintään yhtä pahalta, varsinkin jos tapaamisia on vain viikonloppuisin. Oma mieheni ei saa tavata lapsiaan kovin usein ja puhelimeenkin pääsee vain satunnaisesti, joten ikävä on kova. Koitathan sinä osaltasi ottaa isänkin mukaan lasten hoitoon, niin sitä varmemmin saatte kuvion toimimaan. Jaksamista!

Mun erosta kutakuin kolmisen vuotta. Alkuaikoina lasten poissaollessa en osannut tehdä mitään, kuljin pää onttona ympäri kämppää. Mutta oikein asennoitumalla siitäkin ahdistuksesta selviää.



Alusta pitäen olen parhaani mukaan pyrkinyt kunnioittamaan ja varjelemaan lasten suhdetta isäänsä. Vaikka kuinka olisi joskus mieleni tehnyt " laukoa totuuksia" lasten kuullen, en ole niin tehnyt. Vähän samaa olen ajatellut isi-viikonlopuista. Suhde isään on lapsille tärkeä, enkä minä voita/saavuta mitään sillä, että suhtautuisin niihin negatiivisesti. Minun pitää vaan luottaa siihen, että heillä on sielläkin hyvä olla, niin oloni helpottaa.



Kyllä myönnän, että vieläkin tunnen oloni jotenkin vajaaksi, kun lapset eivät ole kotona, mutta en ole enää ahdistunut. Pystyn aidosti iloitsemaan siitä, että lasten ja isän suhde on hyvä.

Itse olen ollut yh virallisesti puoli vuotta, ja kyllä alkuun oli vaikea olla erossa pienestä pojasta... En minäkään saanut mitään tehtyä, vapaapäivinä vain loikoilin tai olin muuten tekemättä mitään. Mutta nykyään odotan sitä " omaa aikaa" ihan hyvillä mielin..! Suunnittelen usein etukäteen mitä teen kun poika on isällään viikon. Silloin yleensä teen suursiivouksen, vietän hemmotteluillan, tapaan kavereita ja hoidan asioita. Poika on isällään siis 1vk/kk.



Luota siihen, että kaikki järjestyy..! Ja täältä saat vertaistukea aina kun tarvitset..!



Leijona76 & poika 1v5kk

Kiitos kaikille, jotka vastailivat ja kommentoivat. Tuo aina lohtua lukea toisten samoista kokemuksista. Tällä hetkellä en osaa ajatella miten pahalta isältä tuntuu olla erossa lapsistaan. Itsehän tiensä valitsi : ( Ja vielä " joululahjana" meille muille... Mutta ehkä sekin ymmärrys aikanaan tulee.

Ehkä siihen sitten tottuu, yksinoloon nimittäin. Ja ehkä sitä sitten joskus jopa odotta että menisivät isänsä luokse. Juuri nyt vain tuntuu niin pelottavalta ajatukselta jäädä yksin isoon tyhjään ja hiljaiseen taloon. Mutta kiitos kanssasisaret ja hyvää joulunodotusta kaikille!

Etenkin kun meidän ero syy oli toinen nainen ja mies muutti suoraan tämän naisen luo ja lapset menivät sitten tietysti sinne myös isän viikonloppuinaan. Monet itkut siinä tuli itkettyä kun lapset lähtivät ja joskus ikävä purkautui itkuna myös kun lapset palasivat. Minulla oli onneksi hyvä ystävä joka oli myös eronnu samoihin aikoihin joten yhdessä viikoloput sujuivat aika vauhdilla kunnes kumpikin löysimme uudet kumppanit.



Nyt kun vuosia on kulunut lähes 5, sitä jo toisinaan odottaakin niitä isän viikoloppuja ja toisaalta välit ovat exän kanssa parantuneet ja isästä on paljon apua meidänkin perheen (jossa nykyään yht 4 lasta) asioiden hoidossa ja lasten vahti ongelmissa muulloinkin kuin isän omina viikoloppuna.



Kovasti jaksamisia sinulle! Muista aina ajatella asioita lasten kautta niin omat mahdolliset vihan tunteeteesi ja katkeruudet eivät pääse pilaamaan lasten suhdetta isään.

Erosin kohta 2 vuotta sitten ja lapset (syntyneet 04/02 ja 07/03) ex:ällä joka toinen viikonloppu ja 2x4h viikossa. yötä pois siis vain noi kaks vloput kuukaudessa. kotona oon niitten kaa päivisin niin sit kun ne on pois niin saa oikeestaan vähän huilata. viikonloput sit taas menee nopeesti jos on tekemistä mut ikävä on kuitenkin suuri. varsinkin nyt kun oon raskaana ja hormoonit hyrrää. kuitenkin tiedän että lapset kuuluu saada tuntea isänsä ja olla hyvissä väleissä. jos ne ei nyt menis kun ne ovat pieniä niin ei ne sit myöhemminkään.



keksi itelles harrastuksia ja ole kavereites kanssa niin aika ei tunnu niin yksinäiseltä. tiedän kokemuksesta ettei mikään korvoo se että on lasten kanssa mut sunhan kanssa ne asuu (jos tajusin oikein) niin kyllä ne kotiin aina tulee!



Tsemppiä teille! asiat järjestyy kyllä!



my_selene

Minulle ei ole koskaan ollut suuri ongelma olla niitä aikoja yksin, kun lapsi on isänsä kanssa viikonloppua viettämässä. Minusta on ihanaa saada käydä välillä kuntosalilla, elokuvissa, tavata ystäviä jne itsekseni.

Ota aika ilman lapsia sellaisena aikana, jonka voit käyttää itsellesi ja tee niitä asioita, joiden tekemiseksi olisit ennen joutunut ottamaan lastenvahdin. :)

Jos tuntuu aluksi ontolta, niin voithan käyttää ajan hyödyksesi ja laittaa esim. seuraavan viikon ruuat pakkaseen valmiiksi, siivota huushollin ja pestä pyykin.

Kuka ties vielä eksyisit treffeillekin joskus myöhemmin niinä viikonloppuina kun lapset eivät ole sinulle. Näin minulle kävi, ja nyt tilanne onkin jo toinen kun on yksi lapsi talossa aina, yksi suurimman osan aikaa ja miehen kaksi lasta noin puolet kuusta. Nykyään yritetään oikein järjestää sitä yhteistä aikaa kahden miehen kanssa..

muumiliina:

Etenkin kun meidän ero syy oli toinen nainen ja mies muutti suoraan tämän naisen luo ja lapset menivät sitten tietysti sinne myös isän viikonloppuinaan. Monet itkut siinä tuli itkettyä kun lapset lähtivät ja joskus ikävä purkautui itkuna myös kun lapset palasivat. Minulla oli onneksi hyvä ystävä joka oli myös eronnu samoihin aikoihin joten yhdessä viikoloput sujuivat aika vauhdilla kunnes kumpikin löysimme uudet kumppanit.

Nyt kun vuosia on kulunut lähes 5, sitä jo toisinaan odottaakin niitä isän viikoloppuja ja toisaalta välit ovat exän kanssa parantuneet ja isästä on paljon apua meidänkin perheen (jossa nykyään yht 4 lasta) asioiden hoidossa ja lasten vahti ongelmissa muulloinkin kuin isän omina viikoloppuna.

Kovasti jaksamisia sinulle! Muista aina ajatella asioita lasten kautta niin omat mahdolliset vihan tunteeteesi ja katkeruudet eivät pääse pilaamaan lasten suhdetta isään.

Nimittäin voisi olla minun kirjoittamani. :D Erosta kohta 5 v aikaa, syynä toinen nainen, mies muutti naisen luo jne, mun perheessä nykyään yhteensä 4 lasta, välit exän kanssa parantuneet jne.

Tuosta ikävästä, se purkaantuu milloin mitenkin. Muistan alkuun viikonloppuja kun saatoin yhtäkkiä alkaa itkemään, ja kaikki kyllä tiesi että kyse ikävästä, lapsia kohtaan. Sitte aloin oppimaan, että niistä vapaista hetkistä voi myös nauttia. Ei pyykinpesua, ei ruuanlaittoa, kaupassa sai kiertää tuntitolkulla rauhassa jne. Ja sai vaikkapa maata vaan, jos halusi. Nyt taas eri meininki kun kuopukseni on 4 kk, niin hänen ehdoillaan eletään nyt, mutta kyllä siis tuosta ajasta oppii nauttimaan. Ei kannata katkeroitua, se on pahin virhe..

Piparin tuoksuista joulua toivottelee tänä vuonna koko lauman kanssa joulua viettävä mindi