Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pyydan neuvoja hankalan puolison kanssa selviamiseen!
11.05.2008 |
Ihanaa tapella aitienpaivana...
En edes tieda, mita talla kertaa olen tehnyt vai onko kyseessa vain puolisoni tapa nayttaa, missa paikkani hanen mielestaan on. Han on syrjaanvetaytyvaa tyyppia, mutta tuskastuin tanaan lounaalla, kun han vain luki lehtea eika vastannut kysymyksiini. Ja kysymykset eivat olleet mitaan elamaa suurempia, vaan tyyliin: mita haluaisit tanaan tehda? Mita ruokaa haluaisit syoda ensi viikolla? Lapselle han kylla vastasi, muttei ollut kuulevinaankaan minua. Kysyin pari kertaa, mika harmittaa, muttei siihenkaan tullut vastausta. Siina vaiheessa lapsemme tajusi, etta aitia harmittaa, ja kysyi, mika on hatana. Sanoin, etta han ei ole tehnyt mitaan, mutta mieheni arsyttaa, kun ei yhtaan kommunikoi. Silloin mieheni katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi, ettei tuollaisista asioista saa puhua lapselle ja etta olen ilkea ihminen, kun en sita tajua. Itse ajattelin, etta jos en sano jotain, lapsi vetaa taysin vaarat johtopaatokset ja luulee itse olevansa syypaa jaatavaan tunnelmaan.
Taman jalkeen puolisoni paatti olla taas kommunikoimatta kanssani, meni suoraan ruokapoydasta sankyyn makaamaan. Tunnin viihdytin lasta, sitten tuttava soitti ja pyysi kaymaan. Kavin kysymassa mieheltani, haluaisiko han menna. Ei vastannut minulle, vaan kysyi lapseltamme, haluaisiko han nahda tuttavia. Puki lapselle vaatteet ja kaski sanoa minulle hei heit. Itse ei vastannut, kun moikkasin ja toivotin hauskaa ulkoilua.
Tallaista tama on usein, enka ymmarra, mista kenka puristaa. Luulen miehen olevan henkisesti hieman kehittymaton, kommentit ovat joskus sen suuntaisia... Esimerkiksi lapsemme ollessa vauva mies ei ollenkaan kestanyt yoheratyksia, vaan syytti minua siita, etta lapsemme halusi rinnalle 3-4 tunnin valein. Han jattikin meidat pariksi kuukaudeksi selviamaan kahdestaan vieraassa maassa. Kun minulla oli myohemmin ongelmia imetyksen kanssa, mies ilkkui vieressani, etta ei se imetys taidakaan olla niin helppoa, kuin kuvittelin. Saannollisin valiajoin saan kuulla olevani luuseri milloin mistakin syysta. Valissa mies tietenkin kiistaa sanoneensa mitaan edellamainituista eika muista yhtaan tilannetta, jossa olisi pahoittanut mieleni.
Olen pyytanyt useita kertoja, etta kavisimme perheterapiassa, mutta miehen mielesta siihen ei ole mitaan tarvetta. Minussahan se vika joka tapauksessa on, eli jos vain tajuaisin muuttua (miten???), mitaan ongelmia ei olisi.
Miehen mielesta han tukee minun uraani, mutta tosiasiassa mina pidan kotia pystyssa ja hoidan lastamme miehen esittaessa marttyyria toisessa huoneessa lukien Economist:ia. Kun pyydan aikaa kirjoittaa julkaisuja, mies tarjoutuu pitkin hampain viemaan lapsen kahdeksi tunniksi ulos. Tasta jalomielisesta tempauksesta saan sitten kuulla seuraavat nelja viikkoa! Ja kun sitten julkaisujen kirjoittaminen ja sita kautta uralla eteneminen hidastuvat - olen tietenkin luuseri.
Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea nain pitkalle! Kaikki neuvot myrkyllisen puolison kanssa selviamiseen otetaan kiitoksin vastaan, talla hetkella mietin taas, pitaisiko antaa periksi ja hankkia erillinen asunto. Siina vain kay helposti niin, etta mies kaannyttaa lapsen minua vastaan (kulkee suvussa) ja menetan molemmat... Lapsessa ei todellakaan ole mitaan vikaa, on mielestani helpompi kuin keskivertolapsi (ei koliikkia, syo ja nukkuu hyvin, seurallinen, terve), ainakin jos tata palstaa seuraa. Miehen mielesta lapsen pitaisi olla variton, hajuton, mauton ja ennen kaikkea hiljaa, jotta han voisi keskittya omaan elamaansa. Surettaa jo, millainen lapsesta tulee isona moisen itsekeskeisen hyypion seurassa?
Kommentit (11)
tuollaisesta v-mäisestä ihmisestä harvoin tulee yhtään mukavampaa ajan kanssa. miehesi perusluonne on ilkeä, lannistava ja hänellä tuntuu olevan jonkinlainen tunnevamma.
kehottaisin todella vakavasti harkitsemaan eroa. toki ensin kannattaa mennä perheterapiaan, mutta suoraan sanottuna en sen varaan kauheasti nyt laittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää kunnon keskustelu siitä mitä he ovat toisilleen, millaista perhe-elämää he haluavat viettää ja mitä he elämältä haluavat. Miestä varmaan jurppii jokin asia, mitä hän ei sano. Hän omassa pikku päässään tekee jotain ylimielisiä johtopäätöksiä ja syyttää kaikesta vaikeudesta vaimoaan. Hän ei ymmärrä, että hänellä ei ole mitään oikeutta tuollaiseen käytökseen. Jos he kerran ovat naimisissa, miksi käyttäydytään kuin vieraat ihmiset? Miksi ap:n täytyy täällä vieraiden ihmisten kanssa keskustella vaikeuksista, miksi he eivät keskustele niistä keskenään?
Pitäisi palauttaa ap:n miehen mieleen miksi hän meni alunperinkin naimisiin ap:n kanssa. Hän on itse valinnut vaimonsa ja perheensä. Miksi? Ja miksi hän on nyt elämäänsä ja vaimoonsa tyytymätön? Tämä pitäisi selvittää heti ensimmäisenä.
t. helpon puolison vaimo
eroaisin miehestä ja eläisin lapsren kanssa ihanaa, täysipainoista elämää, ilman pelkoja ja riitoja. Mutta se on vaan minun neuvoni. Itse teet omat päätöksesi, tuo ei vaan kuullosta hyvältä ja oikealta tavalta elää. Teille kellekkään.
onko kyseessä ulkolainen mies vai suomalainen. Suomalaisen kanssa huoltajuusasiat tapahtuvat helpommin - luulisin.
Tuollainen tappaa ihmisestä itsetunnon ja koko ajan pitäisi olla varuillaan- itse en kestäisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harkita eroa. Eihän tuo miehesi käytös ole normaalia käytöstä!!! Mullakin käy ero mielessä silloin tällöin ja syy ei ole todellakaan tuolla tasolla, vaan paljon pienempien asioiden takia. En ikinä sietäisi tuollaista käytöstä puolisolta, että on puhumaton. Tiesitkö että pahin koulukiusaamismuoto ja kiusausmuoto yleensä on joukosta pois sulkeminen. Eli että ei puhu jollekkin ihmiselle, vaan ainoastaan muille(eli lapsellenne). Mies tahallaan yrittää hallita sinua ja saada mielesi apeaksi. Miksi? Onko hän ollut tuollainen aina? Jos jotan kysytään niin siihen kuuluu vastata! Miksi et sano näin miehellesi? Ja jos olet joskus sanonut niin mitä hän vastaa? Kiinnostaisi kuulla... Miehesi taitaa haluta eroa ja siksi yrittää ajaa sinua käytöksellää kauemmaksi. Tuo on tosi pahaa henkistä kiusaamista!
Miksi muka menettäisit lapset? tietääkseni yleensä suomessa äiti määrätään huoltajaksi ja ollaan yhteishuoltajuudessa...
en ikinä, ikinä.
musta tuntuu että monet ei ole koskaan kokeneet millaista on olla ihmisen kanssa joka arvostaa sua, koska niin monet suostuu tollaseen kamalaan asemaan, paskapään kynnysmatoksi.
meilläkin on ollut ongelmia, mutta molemmat haluttiin mennä niitä ratkomaan terapiaan ja molemmat tehtiin yhdessä töitä että kaikki saatiin ratkottua! aina on puhuttu ja ratkottu asiat, enkä voisi kuvitella tappelevani jonkun jurrikan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo kuulostaa! Ei ollenkaan normaalia parisuhdetta. Itse en kestäisi tuollaista yhtään. Et saa arvostusta ollenkaan, ja se jos mikä on yksi parisuhteen kulmakivistä. Kyllä lapsikin kohta oppii, että äitiä ei tarvitse arvostaa eikä kuunnella.
Omillasi selviäisit paremmin. Olen varma siitä.
Kaikki nämä vuodet yritin selittää asiaa paremmin päin ja uskoa että tällainen miehen käyttäytyminen johtuu perimmiltään jostain omasta viastani (tämä on just sitä murskattua itsetuntoa).
Vähän aikaa sitten nostin kytkintä, koska mitta tuli täyteen ja tajusin, ettei tämä ikinä muutu, enkä olen tämän miehen kanssa onnellinen. Vertailupohjaa on, joten tiedän, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa. Tämä mies on surkea, kateellinen ja itseensä käpertynyt luonne, joka ei halua antaa toiselle mitään, kaikkein vähiten kiitosta, arvostusta ja kunnioitusta.
Nyt olen paljon tyytyväisempi. Huoltajuudesta mies nosti kuin nostikin metakan, elämäni kauhein kokemus, lastensuojeluilmoituksineen (perättömiä tietty). Siitä huolimatta - en kaipaa häntä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nämä vuodet yritin selittää asiaa paremmin päin ja uskoa että tällainen miehen käyttäytyminen johtuu perimmiltään jostain omasta viastani (tämä on just sitä murskattua itsetuntoa).
Vähän aikaa sitten nostin kytkintä, koska mitta tuli täyteen ja tajusin, ettei tämä ikinä muutu, enkä olen tämän miehen kanssa onnellinen. Vertailupohjaa on, joten tiedän, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa. Tämä mies on surkea, kateellinen ja itseensä käpertynyt luonne, joka ei halua antaa toiselle mitään, kaikkein vähiten kiitosta, arvostusta ja kunnioitusta.
Nyt olen paljon tyytyväisempi. Huoltajuudesta mies nosti kuin nostikin metakan, elämäni kauhein kokemus, lastensuojeluilmoituksineen (perättömiä tietty). Siitä huolimatta - en kaipaa häntä yhtään.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi joka tapauksessa hoitaa lasta- sekin on iso juttu
- ja sait mennä yksin kylään ÄITIENPÄIVÄNÄ eli saat tilaa omille jutuillesi- sekin on iso juttu.
Ja aikuisten asiat puhutaan aikuiselle- ei lapselle- sekin on fakta.
Perheterapiaan voit mennä yksinkin,
saat siitä ITSE varmasti energiaa-
ps. miehesi vaikuttaa kehityskelpoiselta eli ei ole toivoton tapaus- jos se yhtään auttaa.