¤TAMMIMASUJEN PERJANTAI¤
Ei toi uni tuu joten päätin jo pinon meille alottaa..
Taas lähestyy viikko loppuaan, ihanaa että miehelläkin on vapaata :)Saadaan olla yhdessä taas monta päivää..
Joululahjaostoksia täytyis taas tehdä, vaikka suurin osa onkin jo hankittu.
Tuntuu että tolle esikoiselle (tulevalle isosiskolle) tahtois ostaa vaikka kuinka paljon lahjoja.. Mutta pitäs yrittää kohtuuden rajoissa kuitenkin pitää.. vaikeeta.
Äitiysraha päätöskin oli näköjään tehty, kelan sivuilla kävin kurkkimassa.. ja pienoinen pettymys oli! Luulin saavani noin 50 euroa enemmän, mut ehkäpä sitä jotenkin pärjätään.. Saahan sitä kohta enemmän lapsilisääkin kun on kaksi lasta, siis menothan ei tietenkään kasva.. eipä joo.
Esikoista kun tossa illalla laitoin nukkumaan niin ajattelin että eipä sekään kauaa enää saa nauttia perheen ainokaisena olosta, sniif..
Tuntuu jotenkin kurjalta sen puolesta, vaikka ihan varmasti tulee saamaan jatkossakin paljon huomiota! Mutta silti..
Ikää siis tällä tulevalla isosiskolla 1v ja melkein 5kk.
Massussa on taas ollut ihmeen hiljaista, taitaa johtua siitä kun ei toi mieskään ole kotona (kun vielä tän yön on töissä) niin vauvakaan ei jaksa innostua riehumaan.
Sen sijaan meiän naapureilla tuntuu tai siis kuuluu taas olevan bileet, ihanata.
Jospa mekin vielä joskus se omakotitalo saatais..
Maanataina olis sitten neuvola ja sillon on myös 34 raskausviikkoa täynnä.
Taidan sanoa neuvolan tätille et työntää sen pelkopolilähetteen vaik pyllyysä kun ei sitä kerta voi ilman syytä kirjottaa, ja mähän niitä syitä en hirveesti luetellutkaan viimeks.. jos kaikki pelottaa niin minkäs sille voi.
Mut se mikä ei tapa niin vahvistaa, eli jospa siitä synnytyksestä selvittäis elossa vaikka joskus mietinkin et mitä tahansa voi tapahtua..
Pitäis varmaan yrittää lähteä sitä nukkumattia metsästään, jos vaikka ees vähän ripottelis sitä unihiekkaa munkin silmiin..
Susku 33+4
Kommentit (22)
Täällä sitä ollaan sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Eilisessä neuvolassa sydänäänet oli tosi matalat (89) ja mut sitten passitettiin äitipolille tutkittavaksi. Kyllähän se vähän veti naaman vakavaksi, varsinkin kun siellä polilla piti ultralla katsoa ennen kuin saatiin sydänäänet kuulumaan ja käyrää otettua. Lääkäri määräsi jäämään tarkkailuun yön yli vaikka sydänäänet oli jo polilla keskimäärin 120. Illalla otettiin käyrää, joka näytti paljon korkeampaa sykettä kuin neuvolassa on saatu ihan alkuaikoja lukuunottamatta (nla:ssa yleensä 110, osastolla keskimäärin 130). Myös tämänaamuinen käyrä oli " priimaa" kätilön mukaan.
Hirveä väsymys on päällä kun ei siellä sairaalassa oikein saanut nukuttua. Se ärsyttävä muovi lakanan ja patjan välissä hiosti ihan hirveästi ja sitten neljän jälkeen yskä alkoi vaivaamaan. Varmaankin viiteen tuntiin jäi yöunet, ja minä kun luulin että pääsen vähän lepäämään siellä.. :) Olihan se kyllä luksusta kun ruokaa sai vain käydä hakemassa lautaselle ja telkkariakin katseltiin huonekaverin kanssa ihan rauhassa.
Aamulla oli ihana tulla kotiin kun esikoinen halasi oikein lujaa ja pitkään ja sanoi että ihanaa kun tulit kotiin.. :) Oli kuulemma ollut huolissaan että tuleeko äiti takaisin. Tuo reissu olikin ihan hyvää harjoittelua sitten vauvanhakumatkaa varten. Esikoinenkin tietää jo että mihin äiti sitten menee ja että saa sitten tulla käymään katsomassa äitiä ja vauvaa. Meillä on onneksi mummula noin 100 metrin päässä sairaalasta, eli hoitopaikka esikoiselle on valmiina sitten tosipaikan tullessa.
Vähän yksipuolinen teksti tuli, mutta ei nyt ehdi enempää..
Hyvät viikonloput kaikille!
-Unusual & Möhkökvantti rv 36 tasan
Yön sain nukuttua hyvin. Aamu alko loistavasti kun join vettä, niin menin saman tien oksentamaan se pois. Aikaisemmissa raskauksissa en enään näissä viikoissa oksentanut. Kävin tarkistuttamassa verenpaineen ja samalla kerroin tosta kun käsiä ja mahaa kutittaa vaikka niitä rasvais ja ne on ihan hirveän näköiset kun ne on naarmuilla. Olen nk. riskiryhmässä jota tarkkaillaan kun edellisessä raskaudessa mulla oli lievä raskausmyrkytys. Neuvolasta kehottettiin ottamaan sairaalan päivystykseen yhteyttä jos olo huononee tai sit toi jatkuu yölläkin toi raapiminen.
Työpäivä oli tosi raskas koska toi käveleminen on yhtä tuskaa, tuntuu kun vauvan pää tulisi ulos. Tavaroiden nosteleminen maasta ei oikein luonnistu tän mahan kanssa. Ostin kaupasta lapsille herkkuja jotta saisin levätä hiukkasen kun isäntä palaa reissulta maanantaina kotiin.
Ostin myös vauvalle vaatetta ja tavaroita sairaalaa varten joita otan mukaan. Huomenna alkaa vauvan vaatteiden pesu ja sitten ohjelmassa on myös sairaala kassin pakkaaminen.
Toivottavasti ei joudu viikonloppuna käymään sairaalassa.
Hyvää perjantai iltaa teille muille odottajille!
T. Minnie-71 RV 33+6