En JAKSA psyykkisesti sairasta kaveriani kohta enää!

Kaverini on psyykkisesti sairas, masentunut ja ahdistunut jne. Käy psykiatrilla ja psykologilla ja syö lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Häneltä kuoli ystävä elokuussa ja siitä asti hän on voinut todella huonosti. Olen kuunnellut ja kuunnellut ja tukenut ja ymmärtänyt mutta pikkuhiljaa olen alkanut kyllästymään..... Hän on tavannut jonkun joka menetti hiljattain oman lapsensa (voi sitä raukkaa) ja nyt hän jauhaa tästä äidistä ja omasta kaveristaan koko ajan ja pyytää mua kuvittelemaan miltä tuntuisi menettää oma lapsi ja kuinka kamalaa se olisi. Mä en nyt kuitenkaan haluis koko aika miettiä sitä miltä tuntuu menettää oma lapsi, pelkään sitä muutenkin niin en viitsis siitä jauhaa puhelimessa viikoittain. Aina kaverillani on samat asiat: en ole syönyt mitään koko päivänä, olen itkenyt koko päivän, en jaksa enää.. Ja aina lohdutan. Mulla olis omiakin huolia mitä olis kiva jakaa ja kaverini joskus kuuntelee mutta aina palaa noihin omiin juttuihinsa heti. TIEDÄN, että masennus on vakava sairaus mutta silti alkaa jo ärsyttämään kun tää jauhaa miljoonatta kertaa kurjasta lapsuudestaan, että eikö siitä jo pikkuhiljaa vois alkaa päästä yli??? Onhan se osa häntä koko elämän ajan mutta ärsyttää se ainainen valitus ja samojen asioiden jauhaminen kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen!!! Olenko julma kusipää? Tunteeko kukaan muu näin? Mitä tehdä? Tiedän, että vois ottaa etäisyyttä mutta on tullut tavaksi vuosien aikana, että soitellaan usein. Aina toivon kuulevani jotain normaalia....