Aikaisempaan keskusteluun viitaten -perheelliset,miten voitte elää sellaisen miehen

Vierailija:

Ei voi lapsille ja isälle kovin lämpöistä ja läheistä suhdetta tulla jos lapset eivät koskaan isäänsä näe.

Mutta lapsilla ja isällä on todella lämpimät ja hyvät välit. Ei se tarkoita ettei lapset isäänsä tunne jos joutuu (omasta halusta tai ei) olemaan työn takia paljon poissa kotoa.

Jokainen valitsee tyylinsä, ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

T: se 5 lapsen äiti jonka mies ei " pyöri jaloissa" joka ilta.

että mies tekee ma-pe töitä, tai ei ainakaan kotona näy, ei se siitä parantunut ja nyt en tappele, vaan olen tähän tottunut ja ihan hyvinhän tää koti äitinä menee, mutt nyt kyll vähän pelottaa kun tammikuussa meen opiskelemaan, että miten jaksan arkea pyörittää...



Erota en kyll aijo kun on lapsia ja kaikkee ja muuten mies rakas kuin mikä...

Riittäiskö yksi lapsi jos huoltajiakin on vain yksi? Järki käteen.

taas yksin kotona kuumeessa kolmen tenavan kanssa, kun mies tyomatkalla. Niin ja on Nokialla toissa. Mutta enpa ajatellut asiaa niin pitkalle, kun tuon komistuksen aikoinaan bongasin. Hormoonit vain hyrrasi. No en aio panna edelleenkaan kiertoon, muiden muijien harmiksi.

Vierailija:

Riittäiskö yksi lapsi jos huoltajiakin on vain yksi? Järki käteen.

Siis ei ainakaan ne yksin lapsia hoitavat täällä ole kurjuuttaan valittanut, päinvastoin.

ainakin kaikki mun tutut, joita on kymmenisen ja jotka on nokialla töissä ovat ylityöllistettyjä. Joko matkustelevat paljon tai sitten on yötöitä. Sun miehellä on sitten käynyt tosi tuuri

Asiaa ovat auttaneet myös matkapäivärahat. Eli perhe on ensin meidän isännällä, vaikka pitkää päivää tekeekin ja matkustelee paljon.

toiseen naiseen?

Vierailija:

Riittäiskö yksi lapsi jos huoltajiakin on vain yksi? Järki käteen.

koti äideillä sala suhde kun ei oo mies vahtimassa,tässä mulla ois kyll hyvää aikaa toiselle miehelle kun on lapset nukkumassa...huoh, kaikilla voi olla sala suhde jos tahtoo...Luottaa ken tahtoo kumppaniinsa!*

nimim. pomonsa kanssa suhdetta pitänyt. Pomo oli " ylitöissä" .

pitkää päivää. Se oli silloin kun pyöritti firmaa vielä yksin. Sitten kun rupes tulemaan hiukan menestystä niin, pystyi palkkaamaan työntekijöitä. Rankkaa oli välillä mutta yhtään en kadu sitä että, tsemppasin miestä yrittämään. Kaikki mitä meillä nyt on, on paljon miehen ansiota. Jaksoi raataa ja, teki sen paljon meidän takia.

paljoakaan kotona. Oudompaa olisi jos tossa notkuis. Meillä on tää suhdekkin sitten vähän kun aina uusi. Ei tule riideltyä pahemmin ja sitten kun on meidän kanssa niin omistautuu vain ja ainoastaa meille. Rahaakin on tietysti enemmän kuluttaa.

Asumme maassa, jossa pitkät työpäivät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös matkoihin suurkaupungin sisällä kuluu päivittäin runsaasti aikaa. Mieheni joutuu vielä ulkomaalaisena näyttämään työpaikallaan, että on ihan yhtä hyvä työntekijä kuin paikalliset, ellei parempikin, joten päivät venyvät väkisinkin ja paineet ovat kovat. Rästitöitä on tehtävä usein viikonloppuisinkin.



Olisi tietysti herttaista, jos meillä olisi enemmän aikaa toisillemme, mutta tässä vaiheessa, kun odotamme esikoistamme, pystyn vielä joustamaan paljon. Vauvan syntyessä saatan olla katkerampi, mutta yritän hyväksyä tilanteen kuin tilanteen. Elämä ei ole toivekonsertti, eikä aina voi saada sellaista idylliä ympärilleen kuin haaveissaan toivoisi.

.



Olisi tietysti herttaista, jos meillä olisi enemmän aikaa toisillemme, mutta tässä vaiheessa, kun odotamme esikoistamme, pystyn vielä joustamaan paljon. Vauvan syntyessä saatan olla katkerampi, mutta yritän hyväksyä tilanteen kuin tilanteen. Elämä ei ole toivekonsertti, eikä aina voi saada sellaista idylliä ympärilleen kuin haaveissaan toivoisi.

[/quote]

-- en minäkään välittänyt miehen hassuista työajoista silloin kun meillä ei vielä ollut lapsia. Mutta sitten kun sain kaksoset ja nyt kun he pikkuhiljaa ovat tästä jo kasvaneet monta vuotta niin sitä alkaa kaivata sitä aikaa perheenkin kesken. Että olisi joskus ns. normaali viikonloppu. Sellainen että koko perhe yhdessä ilman että miehellä aina jotain ohjelmaa.



Onneksi mieheni on nyt vihdoin tajunnut myös vähentää töitään! Kun on lapsia ei voi painaa samanlaisia päiviä kuin aikaisemmin. Se on VÄÄRIN kaikkia kohtaan.



Ei elämässä aina saakaan sitä mitä toivoo, mutta on kyllä ihan valhetta etteikö itsekin voisi valintoihinsa vaikuttaa! Itsekin vaihdoin p***atyöajoista unelmatyöhöni jossa paremmat työajat. Toki olisin vain voinut jatkaa samassa ja " valittaa miten raskasta on ja miten olen tässä kiinni ikuisesti" . Vaan olen aina ollut sitä mieltä, että sitä on oman elämänsä herra.

joskus työpäivä venyy iltaan saakka. Se on vaan niin, että jos hän alkaisi kieltäytymään ajoista niin hyvin äkkiä siinä asiakkaat kaikkoaisi lopullisesti. Joskus illat menevät korjaamolla, paha autorempoistakaan on tinkiä..

Mulle tää tilanne sopii kuitenkin paremmin kuin hyvin. Viihdyn lasten kanssa keskenään (, onneksi ovat kilttejä tapauksia).

Tosin kyllä yrittäjälläkin on oikeus vapaaseen ja oikeus kieltäytyä. On vain vaikea löytää se kultainen keskitie.



t. yrittäjä itsekin