Aikaisempaan keskusteluun viitaten -perheelliset,miten voitte elää sellaisen miehen
kanssa joka on jatkuvasti töissä? Siis jos on pieniä lapsia ja mies
reissaa jatkuvasti,tekee pitkää päivää ja pahimmassa tapauksessa
tekee töitä vielä illallakin.Miten suostutte sellaiseen? Tuttavapiirissä
on juuri tällainen perhe ja äiti on ihan uupumuksen partaalla.Mies
on kuulemma niin korvaamaton töissä,perheestä viis! Eikö uraa
voi tehdä myöhemmin? Onko mukavaa kun isä ei elä perheen arjessa?
Vieraantuu lapsista? Meillä mies pistää perheen aina etusijalle,ei
halua matkustaa ja haluaa olla lasten kanssa.Perhe on tärkeämpi kuin
raha.En todellakaan suostuisi pyörittämään arkea kolmen lapsen
kanssa.
Kommentit (37)
Ei automaattisesti, mutta kyllä usein näin on. Etenkin jos äiti hoitanut lapsia kotona jo ennen eroa.
valinnoista kiinni.Välillä tuntuu,että ehkäpä ne miehet haluaa matkustaa? Onhan se mukavaa nukkua hotellissa ja käydä
ulkona.Paljon kivempaa kun kuunnella koliikkivauvan huutoa ja katsella
kireää kotiäitiä? Mulla ei sympatiat heru tällaisille miehille!
ap
naimaan mieheni. Minä en tule olemaan meidän kotihengetär, vaan huolehdimme yhdessä kodistamme ja mahdollisista yhteisistä lapsistamme. Näin olemme jo useita vuosia tehneet. Meillä on tasapainoinen perhe-elämä ja siitä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi, kumpikin on saanut arvostusta työpaikoillaan ilman, että perhe olisi siitä joutunut kärsimään.
ei ole sitä vakituista työtä niin on kummasti joustettava..niin mieheni kuin minun. Tiedän, että varmasti olisi mieluummin kotona ja lastensa ja minun kanssani. Vaan kaikkea ei voi saada. Jonkunhan se on lasten ja minunkin ruoka ansaittava. Arvostan hänen jaksamistaan vaikka olenkin välillä uupunut yksin olemiseen kun lapsiakin on monta. Hepponen peruste avioeroon..
et ole vieläkään esittänyt ratkaisua niille vaimoille, jotka ovat jo tähän tilanteeseen ajautuneet?
Luuletko, että vaimon mäkätys ja painostus ovat hyvä tie siihen, että mies anoo työpaikalla ylennyksen sijaan siirtoa merkittävästi alempiin tehtäviin? Jos anoisikin, niin vaimo saisi kuunnella taas tästä syyllistämistä loppuikänsä.
Kuten joku sanoikin jo, niin heppoinen peruste avioerolle tämäkin.
sitten mitään voi.Ei ketään voi pakottaa vaihtamaan duunia.
Sitä juuri ihmettelin,eivätkö nämä miehet kärsi tilanteesta?Miksi vaimoa
pitäisi syyllistää? Yhteinen etu se on jos perheelle jää enemmän aikaa.
ap
Vierailija:
ei ole sitä vakituista työtä niin on kummasti joustettava..niin mieheni kuin minun. Tiedän, että varmasti olisi mieluummin kotona ja lastensa ja minun kanssani. Vaan kaikkea ei voi saada. Jonkunhan se on lasten ja minunkin ruoka ansaittava. Arvostan hänen jaksamistaan vaikka olenkin välillä uupunut yksin olemiseen kun lapsiakin on monta. Hepponen peruste avioeroon..
noin vaan vaihtaa duunia? Täällä av- palstalla tuntuu
töitä löytyvän tosta noin vaan, ihan oikeilla työmarkkinoilla taitaa olla eri asia....
Rakasta miestä en rupeä tälläisen asian takia jättämään. Ja jo sillon kun yhteen mentiin ja ennen lapsia, tiesin kyllä mihin olen pääni laittamassa. Yrittäjän arki on valitettavasti semmoista. Toisaalta mä en varmaan osais olla semmosen 8-16 miehen kanssa. Oon jo niin tottunut tähän.
pitäisi tehdä ylitöitä jatkuvasti.
ap
Niin eipä sille juuri mitään voi. Sitten vaan lastenhoitajia ja palvelushenkilökuntaa kehiin omaa arkea helpottamaan.
Olin yh:na pitkään, ja en tod. olisi enää huolinut miestä jota ei kotona näy! Elämä on valintoja täynnä, ressukka kotiäiti ei vain niitä huomaa. Ette kai te OIKEASTI usko, että mies tekee työtä vuoden jokaisena päivänä 7-22? Tai että ilman sitä ei pärjäisi?
lapsien iät:14v,12v,9v,3,5v ja 5 vk. Mieheni on kuljetusalalla yksityisyrittäjänä, ollut siinä hommassa jo ennenkuin tapasimme, eli tiesin mihin ryhtysin. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole, en ainakaan minä ole sitä sellaiseksi todennut. Kaikkeen tottuu, kyllä arki sujuu ilman miestäkin iltaisin " jaloissa pyörimässä" .
Nykyisin siis on vain ma-pe poissa kotoa, alkuaikoina ajoi ulkomaille ja reissut kesti 10 päivää, 1 päivä kotona ja taas 10 pv poissa. Nykyinen on ihan luxuxta kun ollaan viikonloput kaikki kotona.
Mutta niinhän se vissiin on, että useimmille pienten lasten isille se työ menee perheen edelle. Ja täällä kotiäidit vielä suu vaahdossa PUOLUSTAVAT sitä miestä! No niin, eihän se miesten ja naisten välinen tasa-arvo ikinä toteudukaan kun nainen hyysää ja passaa miestä. Kyllä kuulkaa mieheltä voi VAATIAKIN jotain, eikä vain sopeutua ja sopeutua.
Te olette varmaan niitä naisia, jotka ette edes halua miestä " sotkemaan kuvioitanne" ? Jokuhan jo tunnustikin asian olevan näin. Mies on PELKKÄ elättäjä ilmeisesti?
Ei voi lapsille ja isälle kovin lämpöistä ja läheistä suhdetta tulla jos lapset eivät koskaan isäänsä näe.
Onneksi oma mieheni ei ole tuollainen uraohjus. Hän aina sanoo kärsivänsä kun joutuu olemaan lapsistaan erossa. Paljon hän heidän kanssaan onkin, enkä toisenlaista miestä olisikaan huolinut!
Oma mieheni voi joustaa tosi mukavasti ja itse n. 30 miehen esimiehenä annan heille mahdollisuuden joustaa työajoissa. Kaikki ovat vastuullisessa duunissa ja tekevät paljon töitä - mutta työaikojen puitteissa.
On paskapuhetta, että yksi mies olisi niin tärkeä, että pitää tehdä yökaudet töitä! Se on vain sen miehen oma halu olla syystä tai toisesta poissa kotona tai sitten hän yrittää tehdä itsensä turhan tärkeäksi töissä. Matkatyössä olevat on eri asia, sillä heillä kuluu paljon aikaa matkustamiseen - kuten itselläni. Itsekään en halua eikä minun tarvitse kukkua toimistolla yökausia. Silti olen ihan hyvän aseman saanut ja vieläpä heti pitkältä hoitovapaalta palattuani.
Myöskään mieheni asema ei ole hänen järkevistä työajoistaan kärsinyt. Työ on tarkoitettu tehtäväksi työaikana. Jos jatkuvasti on ylitöissä, silloin tarvitaan lisää työntekijöitä.
Hän on tehtaalla esimiesasemassa ja töitä varmasti riittää, mutta ei hänen päivät useinkaan veny viittä pidemmäksi. Joskus alkuaikoina kyllä, kun piti opetella uutta työnkuvaa, päivät venyivät jonkin verran. Aikana ennen lapsia meillä oli joskus kausia, kun piti kinata kaikesta ja silloin hän teki tosi pitkiä päiviä töissä. Tunnusti kyllä aina myöhemin, että teki tätä ihan tarkoituksella.
Lasten syntymien myötä hän tekee tosi vähän ulkomaan keikkoja, vain " pakolliset" menot ottaa vastaan (käytännössä 1-4vrk max 5krt vuodessa, kun joskus ennenmuinoin tuo määrä oli moninkertainen).
Ainakin heidän työpaikalla otetaan huomioon perheellisten toiveet ja uskoisin näin olevan monilla muillakin työpaikoilla. Se onkin sitten asia erikseen, kiinnostaako sitä miestä " vaihtaa" itselle mielekkäät(?) duuni-illat perheen kanssa olemiseen. Tuleepa mieleeni tämä Tahdon asia-sarja, joka taannoin tuli telkusta... ;)
Mieheni tekee usein pitkiä päiviä (n.10-12h) ja toisinaan myös matkustelee, mutta osaa järjestää myös aikaa perheelle. Viikonloput olemme aina yhdessä ja viikollakin hän joustaa tarvittaessa. Kaikki lapsiin liittyvä menee AINA työn edelle, yhdestäkään lasten jutuista hän ei ole työn takia pois jäänyt.
Työ on miehellini tärkeä, mutta perhe tärkeämpi. Ei tulisi mieleenkään nalkuttaa asiasta tai vaatia vaihtamaan työpaikkaa... ja ei meillä ainakaan lapset ole vieraantuneet isästään :-)
Tämä on varmaan paljon asenteesta kiinni ja siitä onko kummallakin vanhemmista samat odotukset perhe-elämästä ja yhteiselämästä...
Että pitäisikös nyt sitten laittaa mies uudelleen koulunpenkille kun tuli nuorena hankittua se ammatti mitä tosissaan haluaa tehdä, vaikka työajat on kehnot?
Kenenkään ei ole pakko tehdä tuollaisia päiviä, kyllä kyse on miehen vapaaehtoisesta valinnasta.
Ja monet naiset ovat eronneet nimenomaan, koska yhtä yksin ovat kuin yksinhuoltajakin, mikä ei ole perheen ja parisuhteen tarkoitus.
Ja yllättävän usein tämä KORJAA asiat: Kun miehellä on sovitut tapaamisviikonloput tms. hän onkin PALJON enemmän lastensa kanssa kuin aviossa ollessaan, isä ja lapset tutustuvat toisiinsa mitä perheenä ei olisi koskaan tapahtunut. Kun isän on pakko:).
Ja se vaimo, nykyinen yh, saa paljon enemmän vapaa-aikaa ja lomaa myös lapsista, kun lapset ovat miehellä aina välillä. Esim. joka toinen viikonloppu omaa aikaa yksin on ruhtinaallista, ja isä huolehtii lapsista. Nainen ja lapset siis vain hyötyvät erosta, kun mies on tuollainen työnarkomaani, usein myös mies alkaa arvostaa lapsiaan, kun JOUTUU viettämään aikaa heidän kanssaan. En ole IKINÄ kuullut, että erosta toivuttuaan äiti ei olisi tilanteeseen tyytyväinen, ja yllättäen paljon tyytyväisempi kuin ennen: Lapset saavat isänsä seuraa, isä tutustuu lapsiinsa ja äiti saa vapaa-aikaa.
Kaikki tuo " perheen takia" on paskapuhetta, mies elää kuin yksin jo valmiiksi, eikä erosta ole kuin hyötyä, jos äijä tosiaan on lähes aina töissä. Kummasti sitä vapaata alkaa löytyä, kun ainoa hetki nähdä lapset on pe-su välillä 2 viikon välein;)
Haluaisin kuulla ap:n vaihtoehdot tällaiseen tilanteeseen joutuneille perheille. Kun ei kukaan ole tällaista elämää mistään valinnut, vaan siihen on pikku hiljaa ajauduttu.
Itse en kyllä keksi näille naisille kuin:
1) Erota rakkaasta miehestä ja lasten rakkaasta isästä? Ja sen jälkeen pyörittää arkea yksinhuoltajana (mikä ero nykyiseen tilanteeseen)? (Millä rahoilla, koska mies on monella ollut se pääasiallinen rahantuoja perheeseen?)
2) Pakottaa mies eroamaan työstään tai suoriutumaan siinä huonosti? Jos mies luopuisikin tavoitteistaan ja kunnianhimoistaan, niin vaimo saisi olla ikuisesti " syyllinen" , koska mies ei ehkä koskaan ymmärtäisi syitä, koska hänet on pakotettu toimimaan toisin kuin olisi itse toiminut?
3) Joku muu vaihtoehto? Puhumista jos ehdotat niin sitä varmaan kaikki on jo kokeillut.
;-)