Millainen nainen voi sanoa että ei pidä kotiäiteydestä?

mies teki uraa ja yksin kaiken tekeminen uuvutti- päivähoitoon lasten vimeinen helpotti huomattavasti- sain jaettua vastuuta

- olin silti melkein 4 v kotona, 2 lasta vuoden välein

hoida lapsia yksin kotona päivääkään! Yhteisiähän ne lapset on, miksi he käyttäytyvät kuin lapset olisivat yksin naisen vastuulla?

Jos minulla ei olisi samanhenkistä seuraa samanikäisten lasten kanssa viikottain, olisin mennyt töihin jo ajat sitten. Samoin, jos minulla ei olisi autoa käytössä, jolla pääsen jonnekin, kun pää alkaa hajoamaan. Kun pääsee joka viikko purnaamaan millaisia lapset/mies on taas ollut ja kuulee, että muilla on ihan samanlaista, olo helpottuu kummasti. Ja mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä helpompaa kotiäidin elämä on. Onneksi hoitovapaata on vielä kaksi vuota!

Mulle kotiäitiys ei anna yhtään mitään. Tunnen tosiaan kuten 17:kin haaskaavaani elämääni jos elämäni pyörii pelkän hellan ja pesukoneen välillä! Mulla pitää olla jatkuvasti joku projekti menossa, jotta olisin onnellinen. Esim. nyt kesällä olen ollut yksinäni "lomalla" kolmen lapseni kanssa ja parhaat päivät ovat niitä kun on muuta tekemistä kuin pelkkää kotona luuhaamista. Esim. tänään illalla aloin kunnostaa vanhaa tuolia, toissapäivänä silppusin kaikki tontiltamme löytyneet oksat oksasilppurilla:). Lasten pyöriessä sitten siinä ympärillä.



Mutta kyllä meillä parhaiten sujuu kun lapset on välillä hoidossa ja mäkin teen töitä.



Ja PS. olin kaksosten kanssa ekat 3 v kotona, sitten tein töitä n. 15 h viikossa 1½ vuotta kunnes syntyi kolmonen. Hänen kanssaan sinnittelin 1½ v. Nykyäänkään en tee täyttä viikkoa.

Esim. nyt kesällä olen ollut yksinäni "lomalla" kolmen lapseni kanssa ja parhaat päivät ovat niitä kun on muuta tekemistä kuin pelkkää kotona luuhaamista. Esim. tänään illalla aloin kunnostaa vanhaa tuolia, toissapäivänä silppusin kaikki tontiltamme löytyneet oksat oksasilppurilla:). Lasten pyöriessä sitten siinä ympärillä.

Saa olla kotona ja tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Tuollaiset hommat on pakko tehdä on töissä tai ei ja mikä parempaa kuin tehdä rauhassa lasten kanssa. Joo, tiedän, kaikkea ei voi tehdä lasten kanssa eikä se aina ole helppoa ja nopeaa, mutta mä tykkään. Toisinaan.

En vaan pärjää tässä. Rakastan lapsiani kyllä, mutta vihaan tätä kaikkea hoitamista. Syöttämistä, pukemista, vaipanvaihtoa yms. Ei vaan pää kestä. Lisäksi sosiaalisten suhteiden puuttuminen on ihan hirveää. Plus vielä että mies tekee pitkää päivää yrittäjänä, niin ei vaan onnistu.



Lapset menne hoitoon nyt syksyllä, jolloin nuorin 10 kk.



Ja kyllä, tiesin tehdessäni, että lapsista on vaivaa, mutta silloin luulin pitäväni siitä. En pitänyt.

Äitiys on minulle kaikki kaikessa, mutta kotiäitinä en jaksa olla. Lapseni ovat menneet reilun vuoden ikäisinä hoitoon, esikoinen oli kyllä koko ajan kotona, kun olin kuopuksen kanssa äitiyslomalla. Palkan takia olisi ollut sama olenko minä vai mieheni kotona, mutta töihin menoni kuopuksen jälkeen tapahtuikin niin yllättäen, että mieheni ei saanut enää sijaista järjestettyä hoitovapaalle, joten lapset menivät hoitoon.



Tämä on kyllä jännä keskusteluaihe, ihan sama keskusteltaisiinko haluaako joku punaisen vai hopeisen auton! Harvat kotiädit pystyvät ymmärtämään muita ratkaisuja, mitä itse on tehnyt... Aika ahdasmielistä.



Ehkä voisin jäädä kotiäidiksi, jos tulot pysyisivät samoina, kun töissäkäydessä. Mikäs siinä olisi matkustellessa ja shoppaillessa lasten kanssa. Pelkkää puistossa istumista ja siivoamista en jaksa! Hienoa, että jotkut jaksavat.

Silti kaikki ovat hyviä äitejä joille lapset ovat elämän keskipiste.

Jotenkin niin hahmotonta ja kaikki tuntuu turhalta.... siivoa, syötä, ulkoiluta, syötä, siivoa, nukuta...



Siedän tätä lapsen takia siihen saakka, että hän on v3kk, sitten töihin. Odotan innolla...

olen tottunut työssäni älyllisiin haasteisiin, joiden sijaan kotiäitiä kohta puuduttava arki ja toistuvat rutiinit.



Velvollisuudentuntoisesti siedän sitä kuitenkin 9 kk/ lapsi. Ja ei, meillä lapset ei mene sen ikäisinä hoitoon, lapsilla on kaksi vanhempaa, joista molemmat hoitaa lapsia kotona yhtä paljon.



Rehellisyyden nimissä minun on kyllä sanottava, että minusta siinä ei ole mitään järin ihailtavaa, että joku tekee 2-3 lasta putkeen ja istuu hiekkalaatikon reunalla 8 vuotta putkeen. Itse asiassa se on minusta resurssien haaskausta.

en pitänyt.



Enkä voi oikein ymmärtää niitä, jotka pitävät. Kuten eivät hekään minua.

mustakin on hienoa, että toiset jaksavat olla kotona, koska se on musta todella raskasta. kunnioitan heitä siitä, mutta tuli jotenkin tuosta sun viestistä mieleen, että en ole ikinä kuullut kenenkään kotiäidin suusta kannustusta ja kehuja, kun jaksamme miehen kanssa hoitaa sekä työmme että lapsemme.

Olen hoitanut molemmat lapseni kotona parivuotiaiksi. Kotiäitivuosiin mahtui monenlaista, myös tunneskaalassa. Koin tekeväni tärkeää ja arvostettavaa työtä kotona, rakastanhan lapsiani valtavasti ja halusin olla läsnä.



Kuitenkin koin ajoittain mieletöntä ahdistusta ja kateuttakin, tunsin olevani todella yksin. Meillä päin ei juuri ollut mitään "mammakerhoja" eikä lähettyvillä muita kotiäitejä. Lisäksi melkoisesti kiristynyt talous aiheutti huolta.Tunsin toki haikeutta kun tuo aika loppui ja lapset menivät hoitoon kodin ulkopuolelle, mutta samalla olin helpottunutkin: sain aikuiskontakteja ja toisenlaisia, stimuloivia haasteita.



Ikävää, että on edelleen jonkinlainen tabu, että äidilläkin voi olla muita ambitioita kuin pelkästään äitiys.

Hyvää pohdintaa.

Kamala nainen...

Työnarkomaani

Miksi äiti saa olla koti-ihminen ja sinkku ei? Saako sinkku olla kodinhenki tai viihtyä kodissaan? Tai keksiä uran eri tavalla kuin perinteisesti.

Kait sitä ajatellaan että kun nainen on raskaana, synnyttää ja imettää että siitä syntyy vahva side lapseen. Kyllähän se tuntuu biologiselta kannalta ihmeelliseltä, että äiti vapaaehtoisesti luovuttaa oman taaperon toisen hoiviin. 

Vierailija kirjoitti:

Kait sitä ajatellaan että kun nainen on raskaana, synnyttää ja imettää että siitä syntyy vahva side lapseen. Kyllähän se tuntuu biologiselta kannalta ihmeelliseltä, että äiti vapaaehtoisesti luovuttaa oman taaperon toisen hoiviin. 

Mikä ihmeen side? Nämä kaikenmaailman siteet on huruakkojen horinoita. Kiusantekoa tuollaisen odottaminen  ihmiseltä on. On myös täysin sama onko hyvä äiti tai ei yhteiskunnan silmissä. Kaikkeen sitäkin 15 vuotta sitten tuhlattiin aikaa kun näitä mietittiin.

Mites ne lapset jotka on jääneet sen äidin kanssa vuosiksi kotiin ja on isompana sosiaalisesti rajoittuneita ja teininäkin vielä ihan lapsia kun "tissillä" roikuttu vuosia?

Moni ihan pienenä päikkyyn laitettu saa sosiaalisia kontakteja, kavereita, monipuolista tekemistä ja kasvaa ihmisenä huimasti enemmän kun moni joka jää kotiin ja on niissä omissa rutiineissa vähän ulkona kaikesta. 

20v lasten kanssa ammatillisesti ja pakko todeta ettei se kotiäitiys ole aina ehkä se, mitä kannattaa tavoitella...