Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla ongelmia isänsä kanssa?
08.12.2005 |
Mun isä elää mun kautta, voisinkohan sanoa. Puuttuu jokaiseen asiaan, soittaa joka päivää väh.2 krt, viestejä tulee joka päivä väh.5, lisäksi yleisin kysymys on; " miten teillä miehen kanssa, eihän teillä ole menossa poikki" Edellisen miehen kanssa aikoinaan meni suhde juuri isäni takia, kun ei jaksanut kuunnella sitä samaa, eikä jaksa nyt nykyinenkään. Yritä tässä nyt hoitaa pientä lasta samalla kun sekoaa pää oman isän takia. Isäni on naimisissa ja uusi vaimo " ei suvaitse" tota kokoaikaista yhteydenpitoa, joten isäni lähtee muka lenkille ja soittelee tai kun vaimo menee saunaan, isäni soittaa salaa ja kuiskii. hän on todella läheisriippuvainen ja 4-vuotta olen pyytänyt häntä lopetamaan ja nyt alkaa nuppi hajota itsellä.
Kommentit (30)
ja siitä puhelimesta pitää irtautua pari minuutin jälkeen niin ei mene koko päivä.
Kotonaan ei saa rauhassa olla vaikka vastaamatta puhelimeen tai tietokoneellakaan ei voi rauhassa olla, kun pitää viihdyttää isää.
Vanhemmilla " pää pehmenee" ? Se ei ensinnäkään kuulu normaaliin vanhuuteen, että pää pehmenee ja siksi toiseksi kyseessä ei ole seniili vanhus, kun osaa käyttää konetta ja kännykkää ja on saanut uuden vaimonkin eron jälkeen.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin vaan elää elämääni lapsen ja mieheni kanssa, en isän vaimona ja lapsena kuten minusta usein tuntuu. Musta tuntuu että ainoa ratkaisu on se että laitan välit poikki.
ap
Pistä kännykkä kiinni, ja sano isällesi että sulla ei ole aikaa roikkua puhelimessa kun sulla on pieni lapsi.
Mulla on vastaavanlainen anoppi. Nykyisin hän soittaa miehelleni lähinnä. Vieläkin mua ärsyttää kun mieheni kertoo aivan kaikki asiat anopille; rahatilanteen ja paljonko on rahaa tilillä, mitä minä teen juuri sillä hetkellä, mitä me olemme ostaneet (paitsi ei ruokaostoksia jollei niissä ole jotain mainitsemisen arvoista), lääkärissä käynneistä, siis aivan kaikesta.
Sun tapaukses tuntuu kyllä jo siltä että isäsi on kipeesti avun tarpeessa. Ongelma onkin vain se että miten saada aikuinen ihminen vapaaehtoisesti sitä apua hakemaan...
Jos minulla on puhelin kiinni, hän soittaa ystävilleni toiselle puolelle kaupunkia, pyytää että jos menisivät oveni taakse katsomaan olenko kotona. Aikuinen ihminen kun olen ja äiti, ei todella ole helppoa tämä. Juuri tänään kun sai kuulla että mieheni ei ostakkaan meille uutta tietokonetta isäni rektio " et kai nyt suutu siitä niin että mies jättää sinut" keksii aivan älyttömän ihmeellisiä juttuja!
Me soitellaan joka päivä toisillemme ja kerrotaan kaikki asiat. Se kertoo naisystävästään ja mä kerron mun lapsesta jne. Isä on aina ollu mulle tuki ja turva. On auttanu kun mies on antanu selkään ym. Sen entinen vaimo ei tykänny, kun oltiin isän kaa niin hyvissä väleissä, ja soitteli kans aina salaa mulle. Oon onnellinen kun mulla on niin hyvät välit isän kanssa. Tiedän olevani sen paras ystävä ja se kertoo mulle aina kaikki, huolet ja murheetkin. Olin sen apuna ja turvana kun äiti jätti sen (olin sillon 14v).
Yritä ajatella asiaa niin, että sulla vois olla isä, joka ei haluais olla sun kaa missään tekemisissä eikä rakastais sua. Yritä löytää asiasta hyvät puolet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikille kerrot että jos isäsi soittaa ja pyytää tulemaan teidän oven taa tarkistamaan niin eivät saa tulla. Kerrot että isäsi on sairas ja sen takia saattaa tulla tuollaisia omituisia pyyntöjä. Sun täytyy laittaa rajat.
Isä kans huolestuu jos en vastaa tai jos mulla on puhelin pois päältä. MUt kyl mäkin huolestun jos se ei vastaa mulle.
Kai se vaan haluu sun olevan onnellinen ja neuvoo sua että saisit pitää rakastamas miehen. Mun isä alkuun halus, että jättäisin mieheni kunnes lopetti sen kun mentiin naimisiin. Nyt haluu meille kaikkee hyvää ja neuvoo mua kans välillä ottaan vähän rennommin etten nalkuttas kauheesti mun miehelle.
ps. mulla on muuten samanlainen suhde myös äitiini :) Mies sanookin välillä, että oon kun pikkulaps, joka on viä kiinni vanhemmissaan ja ne mussa. Mut ei se mua haittaa ja mieskin on jo tottunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mies sanookin välillä, että oon kun pikkulaps, joka on viä kiinni vanhemmissaan ja ne mussa. Mut ei se mua haittaa ja mieskin on jo tottunu.
Mun " ensirakkauden" mun isä karkotti, soitteli sen veljelle jos ei vastattu puhelimeen ym. Sille ei voi olla vastaamatta tai on kansalliskaarti oven takana. Olen sitä mieltä että mun asiat ei kuulu isälle, lähinnä suhde asiat, lapsenlapsesta tietenkn voi kysellä ja kysyä mitä kuuluu, mutta tuo ainainen " ei kai se nyt jätä sua" me emme miehen kanssa saisi riidellä, mies kuulemma jättää minut. Ei paljoa paranna itsetuntoakaan toi, alan välillä itsekkin epäillä että mies todella jättää mut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä siitä kansalliskaartista, kyllä se kaarti muutaman kerran jälkeen oppii että ei kannata tulla. Kerrot vaan tilanteen rehellisesti.
ai miks aikuisen kuuluu itsenäistyä? No, se on luonnon laki. Ja kun vanhempasi joskus kuolevat (oletan että kuolevat ikänsä puolesta ennen sua; koskaanhan ei tietysti tiedä kuka täältä ensin lähtee) niin olet tuuliajolla, " orpo" . Sit ei varmaan naurata enää. Kehen sitten ripustaudut? Mieheenkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 taas jatkaa. Oon meinaan asunu yksin jo 17v asti ja nyt oon naimisissa ja mulla on 1 lapsi. Oon elättäny ite itteni jo tosta 17-vuotiaasta asti. Nyt asumme omassa talossa ja muutakin omaisuutta on kerinny kertyyn jo ihan mukavasti, vaikka olen vasta 24v. Miehelläkään ei oo muuta kun puolet tästä talosta ja aina lainaamassa multa rahaa. En tunne ketään ikäistäni, joka olis rahallisesti näin itsenäinen. Jotkut jopa asuu vielä kotona äidin ja isän kanssa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen ihmisen täytyisi, voihan sitä olla isin tyttö, tai äitin poika, mutta jossainhan sen rajan täytyy kulkea. Mun mies ei ymmärrä, ei todellakaan mun isää, enkä myös minä. Haluan seurustella mieheni kanssa, en isäni.
En sitten muista ihmisistä tiedä.
ap
Tietenkin olen sitten orpo. Mut mun isä ja äiti on mun ystäviä, samalla lailla kun muutkin mun kaverit. Ja kuinka moni nainen oikeesti on riippuvainen omasta miehestään... Mä en oo ikinä ollu.
se oli joku kirja naisen vastuuntunnosta ja kiltteydestä ja siinä oli esimerkkinä tällainen vanhempi-tytär suhde, jossa esim. leskeksi jäänyt vanhempi epätoivoisesti roikkuu lapsessaan eikä lapsi tiedä mitä tehdä
Pointti oli se, että lapsen täytyy jotenkin vain hylätä vanhempansa. Itsepintaisesti esittää omat tarpeensa ja pitää niistä kiinni. Tulee esim. pitää omista harrastukistaan, menoistaan ja elämästään kiinni, vaikka vanhempi kuinka esittää avutonta ja ettei pärjää. Hitaasti vanhempi oppii pärjäämään, kun lapsi on itsepintainen, Hän todennäköisesti kiukuttelee(?) ja osoittaa mieltään, mutta lopulta pärjää omillaan..
Keskeistä on se, että kehitys on pieniä askelia ja molemmat pyrkivät pitämään vanhan tasapainon: Isä valittaa ja tytär suostuu.. mutta kehä on katkaistava yhä uudelleen, kunnes siitä tulee tapa
Ja rautalankaa varmuuden vuoksi: Se EI tarkoita sitä, että välit pitäisi laittaa kokonaan poikki
eikä kohdallasi ole kysymys omasta itsenäistymisestäsi, vaan siitä ettei isäsi osaa antaa sinun olla aikuinen! Lapsestaan voi olla hankala päästää irti...
Isälläsi on " uusi" nainen (erosivatko vanhempasi vai kuoliko äitisi?), joten luulisi hänellä olevan omaakin elämää. Miellä oman isäni kohdalla tilanne on aivan toinen; isälläni on uusi nainen (oli jo ilmeisesti äitini vielä eläessäkin). Isäni ei pahemmin pidä yhteyttä minuun tai lapsenlapsiinsa, vaan matkailee naisystävänsä kanssa, tuhlaten häneen kaiken rahansa (äitini ei koskaa saanut hankkia mitään " ylimääräistä" ). Toisaalta en haluaisikaan valehtelevaa isovanhempaa sotkemaan lasteni elämää, mutta olisi kuitenkin mukava lapsille jäädä jokin (positiivinen) muisto omasa isoisästään.
Kyllä mä ymmärrän ap:n ongelman ja heillä se onkin aika paha, jos ei saa olla yhtään rauhassa (meillä ymmärretään jos sanotaan ettei nyt jaksa puhua ym. Eli kunnioitetaan toisen tahtoa). Mä varmaan sanoisin tossa tapauksessa kans isälle suoraan mitä ajattelen ja pyytäsin oleen vaikka viikon soittamatta ja sanoisin, et mä en vastaa vaikka soittais. Ikävää jos isä ei sitä kestä, mut kyl sen on pakko. Mut ei myöskään sit kannata hyljätä isää lopullisesti, oot sille varmasti rakas.
Ja henkisestä itsenäistymisestä, niin olen omasta mielestäni ihan tarpeeksi itsenäinen :)
Vierailija:
Kotonaan ei saa rauhassa olla vaikka vastaamatta puhelimeen tai tietokoneellakaan ei voi rauhassa olla, kun pitää viihdyttää isää.
Vanhemmilla " pää pehmenee" ? Se ei ensinnäkään kuulu normaaliin vanhuuteen, että pää pehmenee ja siksi toiseksi kyseessä ei ole seniili vanhus, kun osaa käyttää konetta ja kännykkää ja on saanut uuden vaimonkin eron jälkeen.