Surettaa korkealla iällä parisuhteen aloittaneet ja lapsen saaneet...

Saimme ekan 41-vuotiaana, joten sun ei tarvitse surra, kuten emme mekään tee :).

Mua surettaa parikymppiset, kesken opiskelujen lapsen saaneet, jotka joutuvat köyhäilemään...



Oikeasti ei kyllä sureta yhtään, eikä kiinnosta muiden elämänvalinnat. Itse olen kyllä reilusti alle 40v. ja lapsiakin jo on mutta ei mua silti yhtään hirvittäisi ajatus vielä nelikymppisenäkin saada lapsi.

Mua surettaa parikymppiset, kesken opiskelujen lapsen saaneet, jotka joutuvat köyhäilemään...

Oikeasti ei kyllä sureta yhtään, eikä kiinnosta muiden elämänvalinnat. Itse olen kyllä reilusti alle 40v. ja lapsiakin jo on mutta ei mua silti yhtään hirvittäisi ajatus vielä nelikymppisenäkin saada lapsi.

no tuolle parikymppisten solvaamiselle löytyy jo ihan oma ketju, se jonka pohjalta tämäkin aloitus on tehtailtu :)

No näkemys tuokin.

Itse olen ollut mieheni kanssa 19 kesäisestä saakka ja meillä on 4 lasta saatuna ja toiveissa olisi viides muutaman vuoden kuluttua, ehkä 4-kymppisenä saatan olla laitoksella vastaanottamassa iltatähteä.



Nyt olen 32- vuotias ja ainakin itse liputan että lapsia tehdään kun lapsia tahdotaan.

Se vasta säälittää, kun ne liitot ei kestä ja lapsiraukat kärsii. Vanhemat äidit on vakaita ja liitot on kahden ihmisen tasapainoisia liittoja, kun järkeä on jo päässä.

Nuoret äidit haluaa vaan lapset aikuisiksi ja pois kodistaan. Vanhempi äiti ymmärtää lapsen olevan suuri rakkaus ja siitä ei ole kiire päästä eroon. Noin kärjistettynä,

Sinä haluat lapsistasi nopeasti eroon. Toiset jopa tykkää niitä vaippoja vaihdella ja lapsella ei ole kiire kasvaa.

Toiset ei koe sitä ongelmaksi ollenkaan. Kannattaisi ihan katsoa sinne peiliin niin näet sen ongelmasi.

Säälin lapsiasi.

Mua jotenkin säälittää ja surettaa ne lähes nelikymppiset, jotka vasta tuossa iässä saa lapsia. Muka omasta tahdosta on eletty vanhana piikana ja sitten se ainoa suostuvainen peräkammarin poika on huolittava ja alettava vääntämään pikana niitä mukuloita, ettei täysin ilman jää. Mielestäni nelikymppisellä kuuluu olla jo vähintään kouluikäiset lapset ja ongelmien olla sitä luokkaa, että mihin lähdetään reissuun hiihtolomalla ja minkä harrastuksen valitsee itselleen tulevana keväänä. Ei nelikymppisen kuulu kestää yöitkuja ja vaipparallia! Nelikymppisen pitää olla jo elänyt tuo aikakausi.

Rivien välistä voi lukea, että unelmien mies, jonka kanssa menit naimisiin 23-vuotiaana, ei sitten jaksanutkaan katella sua ja teille tuli ero päälle kolmikymppisenä :DDD

monelta taisi mennä tämä nyt ohi. Oli vastine sille ketjulle, jossa aloittaja kirjoitti "säälittää parikymppisenä vakavan parisuhteen aloittaneet ja lapsen saaneet...".

Olen kerinnyt bailaamaan ja näkemään elämää. Ei harmita. Nyt on 2 alakouluikäistä lasta. Heillä ei ole mikään kiire kasvaa. Olen nauttinut jopa vauva- ajasta. Miehen kanssa haluan olla loppuelämäni. Olemme monia vaikeuksia yhdessä ratkoneet ja päässeet yli niistä. Enää en haluaisi tässä iässä vaihtaa vaippoja. Nyt 35v

nelikymppinen ole elämänviisas ja tasapainoinen? Jos näin on, niin miksi nelikymppinen provosoituu selkeästä provosta?



Nyt meni usko elämään. Enkö muutukaan täydelliseksi kaikkitietäväksi tasapainoiseksi ihmiseksi, kun täytän neljäkymmentä ;(

monelta taisi mennä tämä nyt ohi. Oli vastine sille ketjulle, jossa aloittaja kirjoitti "säälittää parikymppisenä vakavan parisuhteen aloittaneet ja lapsen saaneet...".

toiseen ketjuun, ketjuun ei saisi kirjoittaa... ??? On nyt tainnut SULTA mennä jotain ohi.

nelikymppinen ole elämänviisas ja tasapainoinen? Jos näin on, niin miksi nelikymppinen provosoituu selkeästä provosta? Nyt meni usko elämään. Enkö muutukaan täydelliseksi kaikkitietäväksi tasapainoiseksi ihmiseksi, kun täytän neljäkymmentä ;(

Missä tässä lukee, että vain yli nelkytvuotiaat saa vastata tähän ketjuun?

Just hyvä ikä mulle. En missään nimessä olisi hankkinut lapsia alta 30. Lasten teko ei kuulu nuoruuteen, vaan aikuisuuteen!

Tosiaan vaikuttaa siltä, että enimmäkseen niitä nuorena perheensä perustaneita moititaan, mutta kyllä itse toisaalta säälin ehkä jopa vähän enemmän niitä vanhempana perheensä perustaneita. Tai en ymmärrä miten joku esim vapaasta tahdostaan hankkii esikoisen vasta 40 keippeillä. Kyllä se yleensä vaan on mennyt niin että sitä miestä on haikailtu jo pari vuosikymmentä ja lopulta sitten vihdoin tajuttu tyytyä johonkin. Itse olen nyt 30v ja on pari naispuolista sinkkukaveria jotka tässä haikailuvaiheessa... Harmittaa heidän puolestaan kun näyttävät kärsivän tilanteesta ja jääväthän he paljosta paitsi.

Minua ei väsytä ollenkaan, tunnen oloni oikein simpsakaksi ja vauva on ihana ;-DD



Mutta hei älä sure, kuntoa kannattaa yrittää kohottaa ja elintapoja tervehdyttää vielä nelikymppisenäkin. Kerro ongelmistasi, ehkä osaan auttaa sinua.



terveisin 41 vee 8-kuisen vauvan iloinen äiti

Mua jotenkin säälittää ja surettaa ne lähes nelikymppiset, jotka vasta tuossa iässä saa lapsia. Muka omasta tahdosta on eletty vanhana piikana ja sitten se ainoa suostuvainen peräkammarin poika on huolittava ja alettava vääntämään pikana niitä mukuloita, ettei täysin ilman jää. Mielestäni nelikymppisellä kuuluu olla jo vähintään kouluikäiset lapset ja ongelmien olla sitä luokkaa, että mihin lähdetään reissuun hiihtolomalla ja minkä harrastuksen valitsee itselleen tulevana keväänä. Ei nelikymppisen kuulu kestää yöitkuja ja vaipparallia! Nelikymppisen pitää olla jo elänyt tuo aikakausi.

*Jep jep, mulla on todella hyvä parisuhde nyt nelikymppisenä, olen löytänyt sen oikean- toivottavasti sinäkin..vai onko niin että olet pettynyt mieheesi ja siksi kirjoittelet tällasta soopaa täällä. Meilla on kaksi ihanaa lasta 10 v ja 8 v. ja haaveilemme yhdestä yhteisestä. Ihan sama mitä sä ajattelet.

Tosiaan vaikuttaa siltä, että enimmäkseen niitä nuorena perheensä perustaneita moititaan, mutta kyllä itse toisaalta säälin ehkä jopa vähän enemmän niitä vanhempana perheensä perustaneita. Tai en ymmärrä miten joku esim vapaasta tahdostaan hankkii esikoisen vasta 40 keippeillä. Kyllä se yleensä vaan on mennyt niin että sitä miestä on haikailtu jo pari vuosikymmentä ja lopulta sitten vihdoin tajuttu tyytyä johonkin. Itse olen nyt 30v ja on pari naispuolista sinkkukaveria jotka tässä haikailuvaiheessa... Harmittaa heidän puolestaan kun näyttävät kärsivän tilanteesta ja jääväthän he paljosta paitsi.

eli ei vaan löytynyt miestä ennen kuin 37-vuotiaana, ja tässä sitä nyt olen 39-vuotiaana odottamassa esikoista :) Tosin miehen suhteen minä en joutunut tyytymään, vaan olin valmis siihen että multa todennäköisesti jää lapset saamatta, että en ota vaan jotain miestä että saisin lapsen, mutta löytyikin sitten mieleinen vähän vanhemmalla iällä kumminkin. Mies on minua 8 vuotta nuorempi vielä, eli molemmat vanhemmat ei ole vanhoja ;-)

Olen kerinnyt bailaamaan ja näkemään elämää. Ei harmita. Nyt on 2 alakouluikäistä lasta. Heillä ei ole mikään kiire kasvaa. Olen nauttinut jopa vauva- ajasta. Miehen kanssa haluan olla loppuelämäni. Olemme monia vaikeuksia yhdessä ratkoneet ja päässeet yli niistä. Enää en haluaisi tässä iässä vaihtaa vaippoja. Nyt 35v

*Haluaa olla myös sun kanssas, mitäs jos sille iskee neljänkympin villitys, ottaa sellasen 25:en ja tekee lisää lapsia

Etkö muuten osaa tehdä avauksia kun varastamalla muiden tekstiä? Säälittävää.

turhaan suret ja säälit! Meillä on eletty hyvää elämää ja samassa parisuhteessa jo kymmenen vuotta ennen lasten syntymää. Ei meillä mitään ongelmia ole, onko ap:lla? Ei meillä lapset itke öisin ja vaipoista on jo päästy eroon eikä olla vielä nelivitosia. Mikä siinä vaippojen vaihtamisessakin on niin vaikeaa, ehkä se on joillekin ap:n tapaisille nuoremmille joku katastrofi.