Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluatte sosiaalisesti lahjattomat lapsenne ei-lähikouluun ja sitten itkette
10.02.2013 |
Kun lapsella ei ole kavereita ei koulussa eikä kotona?
En taas jaksa yhtään ystävääni jolla tyttö nyt ensimmäistä vuotta musaluokalla.
Tytöllä on aina ollut haasteellista löytää ystäviä ja ikäistään seuraa.
Äitinsä on aina ollut sitä mieltä etää vika on AINA niissä muissa jotka eivät ymmärrä kuinka erikoislaatuinen se hänen pikkumussukkansa onkaan...
Noh, lapsi on musikaalisesti suuntautunut (kaipa kun äiti ei ole vaihtoehtoja juuri antanut) ja siitähän lähti idea että lapsi musaluokalle niin pääsee siellä tähti loistamaan.
Jep.
Eipä päässyt loistamaan,eikä ole saanut kavereitakaan siellä.
Vanhassa lähikoulussa sentään ei joutunut kovin usein olemaan välitunteja yksin, musaluokkakoulussa ei tunne vieläkään ketään ja tilanne alkaa olla kurja.
Kotona iltaisinkaan ei enää juuri kavereita, vanhat kaverit kun jatkavat illalla niitä leikkejä mitä ovat koulussa aloittaneet välitunnilla. Tuppaa kotikulmilla jäämään ulkopuoliseksi kun käy koulua muualla.
Miksi nämä vanhemmat tekevät ensin karhunpalveluksen lapsilleen ja sitten itkevät kun on vaikeaa?
On aivan eri asia lähettää sosiaalisesti lahjakas lapsi "erityiskouluun" kuin lapsi joka tarvitsee paljon aikaa tutustuakseen ikätovereihin.
Kommentit (8)
Olen niin samaa mieltä! Meidän naapurustossa on kanssa yksi lapsi samanlainen ja kun asutaan tämmöisessä kylämäisessä mestassa Helsingissä, totta kai lapset pyörii paljon keskenään. Usein sosiaaliset kuviot sovitaan jo koulussa, josta tämä lapsi on tietty ihan ulkona. Samalla meille vanhemmille tulee palautetta siitä, että meidän pitäisi nyt sitten jotenkin masinoida näitä sosiaalia suhteita - asia, jonka lapset muuten hoitavat täysin itsenäisesti!
Toinen on kanssa se, että kannattaako korpeen muuttaa lapsiperheen. TUlee äkkiä naapureita ikävä, kun pitäisi lapsia viihdyttää iltakaudet läpensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on sosiaalisesti lahjakas ja empaattinen.......
Siis jos lapsi on alun alkaenkin sosiaalisesti lahjaton.
Hän ei tosin ole sosiaalisesti lahjaton, mutta luokkakaverit alakoulussa eivät vain sulattaneet sitä, että hän sai kymppejä joka aineesta. Tilanne päätyi siihen, että hänellä ei ollut koulussa yhtään kaveria.
Kaikki ongelmat loppuivat sinä päivänä, kun hän meni matematiikkaluokalle yläkouluun. Sen jälkeen ei ole ollut kavereista puutetta.
viety päiväkotiin töiden lähellä ja kukin on aloittanut koulun jossain muualla kuin lähikoulussa. Kolme lasta siis.
Heistä on tärkeetä, että lasten sosiaaliset taidot kehittyy ja saavat haastetta. Heidän mielestään ei ole hyvä, että lapsi viettää samojen kavereiden kanssa koko ajan.
Eli on tärkeetä, että on päiväkoti/koulukaverit ja vapaa-ajalla naapurikaverit. Lisäksi tietenkin vielä harrastuksista saadut kaverit. Kolmas kaveriporukka, neljäs kaveriporukka tulee taas sukulaisten ja vanhempien kavereiden lapsista.
Lisäksi vielä otetaan huomioon, että heillä on pojat 10 ja 8 v. Meidän poika 10 v saa leikkiä vain tämän samanikäisen kanssa, vaikka leikit ja huumorintaju olisivat samat tämän 8 vuotiaan kanssa.
Olen tässä vierestä seurannut tuota touhua nyt kohta sen kymmenen vuotta.. miten musta tuntuu, ettei noilla lapsilla ole yhtäkään ns. parasta kaveria. Sellaista jolle voi uskoutua ja kertoa tärkeitä asioita.
Kyllähän ne muksut sosiaalisia ovat, hallitsevat joutavan smalltalkin ja päämäärättömästi seilaavat porukasta toiseen tässä pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajateltua niin pitkälle, jos vielä opettajatkin kannustavat erikoisluokalle.
Sitä ajattelee että lapsen tulevaisuus ja lahjojen tukeminen on tärkeämpää kuin vanhat kaverit, jotka nyt saattavat lähteä kuitenkin muualle ja välit katketa.
Ehkä sitä vain luottaa siihen, että niitä uusia kavereita tulee, ja että vanhatkin huolisivat vielä porukkaan.
Kyllä mun mielestä saa valittaa, jos näin ikävästi kävi.
Miksi et ehdottaisi että tyttö siirtyy takaisin entiseen kouluun jos asia sinua niin kovasti vaivaa.
Entäpä jos lapsi on kuitenkin tyytyväinen kun saa olla rakkaan harrastuksena parissa. Sekin pitää muistaa että lapset ovat yksilöitä ja jotkut lämpeää hitaasti. Ei kaikki edes kaipaa isoa kaverilaumaa.
Oma tyttäreni kävi koulutaksilla toisella puolen kaupunkia musiikkiluokat 3-6 ja se oli hänelle oikea paikka.
Meillä tilanne sellainen että kotona sisarus joten ei yksin tarvinnut olla. Toki luokkakavereille oli pitkät matkat ja harvemmin oli vierailuja koulukavereiden luona samoin meillä kävi harvakseltaan koulukavereita.
En koe että tuosta olisi lapselle ollut haittaa. Kavereita on riittävästi. Harrastus on edelleen tärkeä ja se on ollut lapsen valitsema. Soittaa instrumenttia ja käy laulutunneilla konservatoriolla.
Toivotaan että ystäväsi lapsi hakeutuu konservatoriolle niin tulee omia menoja 2-3 krt/vko. Saa kavereita harrastuksen parista.
Miksi olen lukevani hieman ilkeämielisen sävyn kirjoituksestani "Noh, lapsi on musikaalisesti suuntautunut (kaipa kun äiti ei ole vaihtoehtoja juuri antanut) ja siitähän lähti idea että lapsi musaluokalle niin pääsee siellä tähti loistamaan. Jep. Eipä päässyt loistamaan,eikä ole saanut kavereitakaan siellä."
Olisiko tässä hieman kateutta ilmassa lapsen lahjakkuuden vuoksi? Onko omilla lapsillasi jotain erityislahjakkuutta?
Meillä ainakin on ollut musaluokille testit, ei sinne kuka tahansa pääse. Hakijoita on paljon enemmän mitä voivat luokalle ottaa.
Niin mikä tahansa vaihtoehto päästä toiseen ei-lähikouluun kannattaa valita.