Lue keskustelun säännöt.
Mistä voin tietää, olenko oikeasti burnoutin partaalla vai laiskottelenko vain?
10.02.2013 |
Töissä on vaikeaa, enkä haluaisi mennä sinne. Minulla on sydämen tykytystä ja heräilen aamuyöstä pyörimään sängyssä ja murehtimaan. Perjantaina tuntui, että ns. hajoan ja pää räjähtää. Kotona itkin (en itke ikinä), vedin kännit ja kävin halailemassa puita.
Mutta koska oikeasti ei voi hajota eikä pää räjähtää, niin eihän sitä tapahdu. Mietin, että pitäisikö mennä työterveyteen ja kertoa, että tarvin hermolepoa koska luulen sekoavani kohta. Vai olenko vain laiska ja yritän vältellä epämiellyttäviä asioita töissä kuvittelemalla, että olen sekoamassa.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2013 klo 17:06"]
Olen saanut käsityksen että taudinkuvaan kuuluu normaalin liiallisesta työnteosta johtuvan väsymyksen ja v***tuksen sijaan myös sitä ettei enää pysty erottamaan oikeasti isoja ja vaikeita asioita pienistä ja merkityksettömistä, vaan KAIKKI tuntuu musertavan hirveän raskaalta, eikä tulevaisuus tunnu yhtään lupaavalta vaikka siinä joku lomantapainen välissä olisikin. Ei tunnu tarpeelliselta hakea sairauslomaa, koska mikään ei kuitenkaan siitä mihinkään muuttuisi, tai korkeintaan pahempaan suuntaan.
[/quote]
Näin.
Itse burnoutin syövereissä olin täysin sokea todellisuudelle, KAIKKI tuntui maailmanlopulta. En analysoinut itseäni ja tuntojani juurikaan, koska en pystynyt, vaan kaikki oli ylivoimaista, mahdotonta ja toivotonta. Romahdin kenen tahansa (lääkäri, pomo yms) edessä tahansa ilman estoja, normaali pokkaa ei ollut.
Työnantaja tarvitsi kipeästi työpanostani, ja soitteli kuntoutumiseni edistymisestä. En mielestäni voinut ajaa autolla töihin, junaan en voinut mitenkään mennä, bussilla kulkeminen ylivoimaista jne. Kun työnantaja sanoi maksavansa taksin ovelta ovelle aamuin illoin, ulvoin vaan täyttä kurkkua... Ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työterveyshoitajalle / lääkärille ja pyydä lähete työpsykologille. Se menee niin, että käyt juttelemassa psykologille x kertaa ja pohditte miten kykenisit tekemään työsi niin, että et pimahda. Eikös se olis kaikkien etu?
Saa psykosomaattisia oireita ja ahdistu keskellä yötä. Tee jotain ennenkuin romahdat. Työterveys on oikea osoite.
sulla taitaa olla aika paljon stressiä-ahdistusta tms.. ja kyllä se pää ihan seotakin voi jos ei kuuntele omaa hyvinvointiaan. Sitten kun olet hiukan levännyt, asioille pitää tietysti tehdä jotakin. Jos ne ovat vain ulkoisia, ne pitää ratkaista- todennäköisempää on että ne kumpuavat sisältäsi myös- ja silloin tarvii terapiaa tai ainakin keskusteluapuapua.
Että tunne kertoo aina totuuden. Jos järki ja tunne vetää eri suuntiin, niin tunne on aina oikeassa.
vai kuvittelenko, jotta pääsisin pois töistä ikävien asioiden parista? Sydämentykytys ja unettomuus on totta, mutta onko ahdistus totta? ap
jotain ratkaistavaa tuossa joka tapauksessa on. Mitä ongelmia siellä työssä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai kuvittelenko, jotta pääsisin pois töistä ikävien asioiden parista? Sydämentykytys ja unettomuus on totta, mutta onko ahdistus totta? ap
Taidat tosiaan olla yksinkertainen...
niin selitän itseni niistä ulos. Käytännössä kävisin varmaan psykologilla ja kertoisin asioita ja syitä, selittäisin mistä mikäkin johtuu ja järkeilisin itselleni, miksei ne niin kovin isoja ja tärkeitä asioita olekaan. Naureskelisin, että olen nyt vaan vähän tämmönen höpsö hermoilija, vähän yksinkertainen. Psykologi jäisi hyville mielin, kun ei mitään pahempaa ollutkaan ja minä kävelisin kotiin ja miettisin, että miksi vieläkin tuntuu pahalta, vaikkei ole mitään syytä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut käsityksen että taudinkuvaan kuuluu normaalin liiallisesta työnteosta johtuvan väsymyksen ja v***tuksen sijaan myös sitä ettei enää pysty erottamaan oikeasti isoja ja vaikeita asioita pienistä ja merkityksettömistä, vaan KAIKKI tuntuu musertavan hirveän raskaalta, eikä tulevaisuus tunnu yhtään lupaavalta vaikka siinä joku lomantapainen välissä olisikin. Ei tunnu tarpeelliselta hakea sairauslomaa, koska mikään ei kuitenkaan siitä mihinkään muuttuisi, tai korkeintaan pahempaan suuntaan.
Pitää miettiä, miksi vähättelet omia tunteitasi?
Vink vink: selitys löytyy lapsuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää miettiä, miksi vähättelet omia tunteitasi?
Vink vink: selitys löytyy lapsuudestasi.
Kerro mulle, mitä tuo teoria pitää sisällään eli mikä se selitys lapsuudessa on, niin voin arvioida, päteekö se minuun. ja sitä paitsi, vaikka pätisikin - mitä sitten? ap
niin selitän itseni niistä ulos. Käytännössä kävisin varmaan psykologilla ja kertoisin asioita ja syitä, selittäisin mistä mikäkin johtuu ja järkeilisin itselleni, miksei ne niin kovin isoja ja tärkeitä asioita olekaan. Naureskelisin, että olen nyt vaan vähän tämmönen höpsö hermoilija, vähän yksinkertainen. Psykologi jäisi hyville mielin, kun ei mitään pahempaa ollutkaan ja minä kävelisin kotiin ja miettisin, että miksi vieläkin tuntuu pahalta, vaikkei ole mitään syytä. ap
VASTAUS ON: L-Ä-Ä-K-Ä-R-I. LÄÄKÄRI. MENE LÄÄKÄRIIN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin selitän itseni niistä ulos. Käytännössä kävisin varmaan psykologilla ja kertoisin asioita ja syitä, selittäisin mistä mikäkin johtuu ja järkeilisin itselleni, miksei ne niin kovin isoja ja tärkeitä asioita olekaan. Naureskelisin, että olen nyt vaan vähän tämmönen höpsö hermoilija, vähän yksinkertainen. Psykologi jäisi hyville mielin, kun ei mitään pahempaa ollutkaan ja minä kävelisin kotiin ja miettisin, että miksi vieläkin tuntuu pahalta, vaikkei ole mitään syytä. ap
VASTAUS ON: L-Ä-Ä-K-Ä-R-I. LÄÄKÄRI. MENE LÄÄKÄRIIN!!!
Mutta kannattaa huomioida, että jos määrittelet minut hoitokelpoiseksi lainaamiesi juttujeni takia, niin olen kaiketi ollut hullu koko ikäni. Itse en ole edelleenkään ollenkaan varma, olenko sekoamassa vai olenko luulotautinen, kun on kyse tuntemuksistani.
Koska kun töissä on vaikeaa. Työtehtävät ovat vaikeita ja ihmissuhteet ongelmallisia. Haluaisin ennen kaikkea pois töistä, mutta se ei nyt ole mahdollista. Työt aiheuttavat "oikeita" oireita, mainitsemani tykytykset ja unettomuuden. Mutta on myös oireita, joista en tiedä, ovatko ne todellisia vai eivät. Kun tuntuu, että pää räjähtää, että sen voisi ruuvata irti paikoiltaan kuin korkin, että sitä kihelmöi sisältäpäin, että ajattelen ajavani työmatkalla päin kallioseinää, että harmittelen päivittäin että minulla on perhe enkä siksi voi miettiä itsemurhaa jne. niin kumpuavatko nämä siitä, että töitä on liikaa vai siitä, että haluaisin vain väistellä epämiellyttväviä tilanteita. Minun on nimittäin aina ollut hyvin vaikea kohdata epämiellyttäviä tilanteita, en osaa ottaa osaa, en osaa riidellä, mieluummin lähden pois paikalta tai muuten väistän vaikean tilanteen. Mutta töitä ei voi väistää, hne on tehtävä. Yritänkö vain tekeytyä sekopääksi, jotta voisin väistää vaikean tilanteen vai onko se oikeasti niin vaikea, ettei sitä pysty enää käsittelemään mitenkään muuten.
Tunteissa ja tuntemuksissa ei ole mitään todellista ja mitattavaa, se on hankalaa. Jos nyt ajattelee rakastamistakin, niin joo, kyllä minä miestäni rakastan, mutta varmaan voisin myös lakata rakastamasta. Lapset on eri asia, koska ne ovat fyysisesti, oikeasti, osa minua.
Menee kyllä entistä sekavammaksi tämä juttu, en tajua enää itsekään mitä selitän. Parempi varmaan lopettaa.
ap
"Pitäisikö mennä työterveyteen ja kertoa, että tarvin hermolepoa " Eiköhän homma mene niin, että lääkäri siellä työterveydessä tutkii sinut ja kertoo, mikä on homman nimi. Ei toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa psykosomaattisia oireita ja ahdistu keskellä yötä. Tee jotain ennenkuin romahdat. Työterveys on oikea osoite.
vai kuvittelenko, jotta pääsisin pois töistä ikävien asioiden parista? Sydämentykytys ja unettomuus on totta, mutta onko ahdistus totta? ap
Voi olla burn out tai masennusta. Lääkärillä kannattaa käydä juttelemassa. Asian vierestä hieman; en ymmärrä miksi osa täällä kommentoi ilkeästi. Tuskin hän luukee olevansa korvaamaton työpaikallaan. Helppohan se täällä internetissä on olla ilkeä nimettömänä. Jos toisella on oikeasti hätä ja hän haluaa tietää sopiiko hänen oireensa esim. burn outtiin on silloin lapsellista laittaa ilkeitä kommentteja. Ei kaikki voi tietää kaikkea, ei silti tarvitse haukkua tyhmäksi tai yksinkertaiseksi.