Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, muutettiin paritaloon eikä tähän totu ollenkaan:/
10.02.2013 |
Ollaan nyt siis asuttu reilut 2 kk paritalossa, tän "piti" olla meille jos nyt ei ihan se unelmien koti niin kiva, pitkäaikainen koti kuitenkin...eikä itse asunnossa mitään vikaa olekaan. Mutta järjetön ahdistus päivittäin on siitä, että ympäriltä ovat kaikonneet kaikki ihmiset, ei ole yhteistä piha-aluetta lapsille jossa leikkiä toisten lasten kanssa, ei naapureita, joiden kanssa höpötellä tms. Seinänaapurina on vanhempi pariskunta, joiden lapset jo maailmalla...ihan mukavia mutta omissa oloissaan viihtyviä.
Hulluahan kai tämä on, mutta kaipaan niin takaisin rivarihtiöön, jossa oli mukavia naapureita, lapsilla kavereita ja koko ajan "elämää" ympärillä. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, olen sosiaalinen ja aina viihtynyt kaikissa asumissani edellisissä kodeissa, oli se sitten kerrostalo tai rivitalo. Olisi pitänyt tää asia kyllä miettiä kaksi kertaa, olen jo sanonut miehelle että asunto saa mun puolesta lähteä myyntiin jo vaikka kesällä.
Löytyykö muita jotka tehneet "virheen" asunnon suhteen?
Kommentit (2)
Kait siinä on muitakin taloja ympärillä. Kesällä viimeistään seuraelämä vilkastuu. Käy kävelyllä niin varmaan törmäät naapureihin ja löydät jutun aiheita. Sitten voitkin jo kesällä pyytää niitä grillaamaan pihallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalossa/paritalossa vaatii yleensä että lähtee omaa pihaansa kauemmaksi, jotta löytää sitä seuraa. Talvella voi olla hiljaisempaa, mutta sitä seuraa voi löytää pulkkamäestä ja perhekerhosta. Kesällä sitten väkeä on leikkipuistoissa ja uimarannalla.
Lasten kanssa löytää yhteisen keskusteluaiheen ja on syy "pörrätä" ympäriinsä. Sitten kun lapset kasvavat niin vastaava syy on koirat tai sitten laajentaa sosiaalista verkostoa lasten harrastukseen tai koulujen vanhempainyhdistyksiin.
Omakotitaloon tai paritaloon moni haluaa muuttaa juuri oman rauhan vuoksi. Eli sinänsä ei ehkä teille paras mahdollinen vaihtoehto.