En ymmärrä ihmisiä, jotka jotenkin kovasti "sitoutuvat" johonkin yritykseen
Tarkoitan siis, että ne kokevat jotenkin merkittäväksi asiaksi, että he ovat osa jotain firmaa tms. ja ovat jotenkin kovasti sitoutuneita ja firman puolella jne.
Mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään sitoutua jotenkin erityisesti yritykseen vaan teen vain sen mitä on sovittu ja saan siitä rahaa.
Kommentit (5)
ja se usein näkyy liksanauhassakin.
TYöntantajan hartain toive on saada sitoutettua työntekijänsä juuri siihen omaan firmaansa.
Moni havahtuu katkerana, kun firma antaa kenkää vuosikymmenien uskollisen työnteon jälkeen. Siinä ei paljon paina, vaikka olisi kuinka tehnyt palkatonta ylityötä tai torjunut kiinnostavia työtarjouksia uskollisuuden vuoksi.
Mitä koulutetumpi ja fiksumpi on, sitä vähemmän sitoutuu. Pahimpiahan on jotkut kaupallisen puolen wanna-be uraohjukset jotka mainostaa baarissa ja harrastuksissaankin ylikansallista työpaikkaansa - kunnes potkut tulee...
Kyllä mä siten olen sitoutunut, että olen ihan ylpeä firmastamme ja osaamisestamme. Tavallaan sitoutunut siihenkin, että työyhteisö on hyvä ja siellä on hyvä olla ja tehdä töitä. Mutta että työpanokseksi saa riittää se, mitä sopparissa lukee. Sen ajan puitteissa teen työni mahdollisimman hyvin ja kunnianhimoisesti, mutta elämääni tai vapaa-aikaani en uhraa työlle.
Tykkäsin työstä ja työkavereista. Tein ylitöitä aina, kun oli töissä ruuhkaa - mulla ei tuolloin ollut vielä lapsia. Joustin loma-ajoissa ja jopa siirsin lomaa, kun työnantaja pyysi.
No, sitten tuli lama ja sain kenkää monen muun lailla. Irtisanomisaikana oli työvelvoite. Työpaikkansa säilyttäneet työkaverit karttelivat meitä irtisanottuja ja esimiehet eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota.
Sen jälkeen olen pitänyt työn työnä ja muu elämä on sitten erikseen.