***TAMMImasujen torstai***

Heti aluks Vell@lle lähetetään voimia ja ilosempaa mieltä. Vaikka onhan se enemmän ku ymmärrettävää sun tilantees pelätä. Ja mun mielestä se olis niin normaalia kelle tahansa meistä odottajista pelätä vauvan puolesta! Varmasti kaikki sujuu ihan hyvin ja saadaan palleroiset terveinä ja hyvinvoivina maailmaan!



Itsellä on tällähetkellä valoisat fiilikset. Neuvola oli tänään ja kaikki oli hyvin, jopa hemis oli 126! Ja lapsikulta oli kääntyny raivotarjontaan!!! Kuvittelin kyllä, että sen kääntymisen huomaa, mutta kai tämä kaveri on ehtiny kääntyä useemman kerran, on nimittäin useesti mullistanu niin, jotta kipiää tekee... Paineet oli kans ok ja massa oli meikäläisellä lisääntyny 350 g viikos, että ei sekää paha! Sf- mitta oli 29, just keskikäyrällä tällä kertaa, mutta ehkä se viimekertanen pieni mitta johtu pikkusen asennosta. Niin ja sykkeet oli siinä 130 tienoilla..



Lasten kasvatuksesta on ollu puhetta, kai eilen vähä laajemmin, mut aika samoilla linjoilla kaikki tuntuu olevan, rajat ja rakkautta... Sitä meilläki on noudatettu ja ihan äskettäin huomasin, että mä ja isäntä ollaan tasan samaa mieltä kasvatusasioissa, että tuskin tämän kolmannenkaa kohdalla tulee siitä riitaa. Ja meillä on myös ollu rangastuspaikkana joko nurkka tai komero (edellises talos oli hyvä vaatehuone siihen tarkotukseen) ja jos pentu oli siis ihan mahdottoman ilkee, niin saatoin kyllä sammuttaa valotki sieltä komerosta...

Ja ku lapset oli uhmaikäsiä, niin huomasin myös tuon kiinnipitämisen olevan hyvä rauhottumiskonsti. Siinä lapsi huomaa kuitenki, että siitä pidetään huoli eikä lähetä pois. Paitsi kerran tuli ylilyönti sen suhteen;

poika huusi keskellä yötä, ku tapettava ja mä otin sen tiukasti syliin, pidin kiinni, vaikka kuinka riuhto. Kohta se pissas mun päälle, ku en tajunnu, että se oli menos kiireellä vessaan, oli kai vaan nähny myös pahaa unta ja siks huusi... Mutta kyllä se sitte rauhottu!



Tulipas sitä tekstiä taas.. Voikaahan hyvin ja pitäkää ittestänne hyvä huoli!



Hemppa ja oikeinpäinvauveli 33+2

Vähiin käy työpäivät, enään olis 3 pvä jäljellä. Kotiin tullessa liukastelin ja meinasin kaatua kumoon, piti taiteilla että pysyi pystyssä. Selkään vähän sattui mutta onneksi en lentänyt. Isäntä lähti pikku matkalle, olen maanantai iltaan asti yksin lasten kanssa. Olen opastanut vanhempaa poikaa puhelimen käytössä jos jotain sattuu. No onneksi sillä on ikää 9 vuotta. Appivanhemmat pääsevät tänne nopeasti taksilla.

Supistuksia tulee ihan kiitettävästi, ne alkaa näin iltaisin.

Nyt ajattelin mennä vähäksi aikaa nukkumaan.



Taru.tt rv 33

vaikka ei mitään ihmeempää kerrottavaa olekaan..

Laiskuus on taas iskenyt, tänäänkään en mitään ole aikaseks saanut :(

Haluisin kyllä tehä vaikka mitä, leipoa, ripustaa jouluvalot, ostella lahjoja lisää ym.. mutta yksinkertasesti ei jaksa. Edes ruokaa en jaksanut tehdä, vaan mies joutu senkin tekee ennen töihin lähtöään.

No toisaalta eikai se suuri synti oo jos tässä vaiheessa vähän laiskottaakin. Jos sitten huomenna yrittäis saada jotain edes tehtyä.

Tajusin myös just että kahden kuukauden päästä (viimeistään) vauva on jo maailmassa! IIIKS, mä en taida olla läheskään valmis..

Ja meiän pikku prisessasta tulee isosisko, vaikka itekin on vielä pieni.

Täytyy vaan toivoa et kaikki menis hyvin, synnytys ja sen jälkeinen aika.. Viimeks oli aika hermoja raastavaa kun esikoisella oli koliikki ja niin se huus " parhaimpina" iltoina 4h putkeen.. Toivottavasti tällä toisella ei olis..

Pelottaa myös se synnytys.. kun sehän voi tosiaan tahtoa maailmaan jo tän vuoden puolel se vauva ja siihen me ei ainakaan olla varauduttu.

Jospa se syntyis vasta helmikuussa, niin olis enemmän aikaa valmistautua.. Vaikka ihan samanlaillahan se kipu on vastassa jossain vaihees kuitenkin. Ja viimeks siitä just just selvittiin, toivottavasti myös tällä kertaa. Mua alkaa aina ahdistamaan kun mietin synnytystä, ei kivaa :(

ja valivali..

Susku 33+3

tuntuu että tää raskaus on vieny senkin taidon.. siis toi kirjotus virhe (prisessa) PRINSESSA.. hohhoijaa.. toivottavasti oikeinkirjotustaito palaa synnytyksen jälkeen..

Heippa kaikille,



Vell@ jos oot vielä paikalla niin kauheesti voimia sulle - kokemuksesta tiedän että tollanen raskausaika voi olla kaikkea muuta kun valoisaa (eka tyttöni synty kuolleena kuten varmaan muistatte ja vuoden päästä siitä tämä nyt jo pikku koululainen). Mutta toisaalta se oli tavallaan henkisesti tosi tehokasta joskin raskasta surutyötä käydä kaikki läpi taas uudestaan melko lyhyen ajan sisällä. Terve ja reipas tämä toinen tyttö olikin ja on aurinkoisuudellaan palkinnut kaiken sen hirveän mustan surun ja pelon ajan moneen kertaan. Nyt kun enkelivauvan syntymästä on kulunut jo vuosia, sitä vaan ajattelee sellaisena elämänkokemuksena jota ilman ei olisi se mikä tänä päivänä on... Kyllä se Vell@ taitaa olla niin että tuollasten kokemusten jälkeen susta tulee ihmisenä vain vahvempi ja osaat arvostaa elämää eri tavalla ja varmasti vielä joskus ajatella tuotakin kokemusta samalla tavalla kuin minä omaani. Ei sun olisi varmaan annettu tulla raskaaksi uudestaan jos olisi ajateltu ettet kestä tätä (näin minä ainakin korkeampaan voimaan uskovana ajattelen)... Hengessä mukana sun odotuksessa ollaan!



Omasta navasta sen verran, että tänään oli sitten äitipolikäynti, vauvan painoarvio 2690 g, alhaalla on ja tiukasti lantiossa. Kohdunsuu pehmeä mutta kiinni. Kilon arveli lääkäri vielä vauvelin kasvavan. Nyt on tosi kipeä olo tuolla alhaalla sisätutkimuksen ja lantion tutkinnan jälkeen, hyvä kun kaupassa jaksoi käydä. Enää ei tarvitse äitipolilla käydä kuulemma, tervetulleeksi synnyttämään vaan toivoteltiin..Iik! Täytyy tosiaan alkaa asennoitua siihen että synnytys lähestyy, se on vieläkin vaikea uskoa. Mietin sitä varmaan huomenna, nyt ei " ronkitut" paikkani kestä enää koneella istuskelua eli siirryn sohvalle.



Mukavaa odottelua,



t. Rosa rv 35+2