Vain VANHEMMAT pilaavat lapsen!
Ongelmalasten takana on aina vanhemmat/vanhempi, joka on nuo ongelmat tavalla tai toisella lapselle aiheuttanut.
Jopa ns. hyvissä perheissä, joita lehdistössäkin tavataan ihailla, vanhemmilla kunnollinen vanhemmuus on monesti aivan hukassa. Sitten saamme lukea näiden lasten/nuorten rötöksistä ja jaksamme ihmetellä, miten teko on mahdollinebn, koska tekijähän oli niinsanotusta hyvästä perheestä.
Kommentit (9)
olemme mitä ilmeisemmin pilanneet lapsemme; kerrothan kuinka sen teimme?
Mä kuuntelin just tänään radiosta, kun joku akka selosti, että "meidän lapset on kasvatettu omatoimisiksi" tai jotain vastaavaa paskaa. Kyllä mulla tuo särähti korvaan. En tiedä vielä, mitä mun lapsista tulee, mutta en silti pitäisi mitään hyvää nyt ihan vain oman kasvatukseni ansiona.
ap:n kaikenkattavaan teoriaan istuu se tosiasia, että saman perheen lapsista osalla on ongelmia ja osalla ei koskaan, missään elämänvaiheessa? Onko ne perheen muut lapset käynyt joku ulkopuolinen kasvattamassa salaa?
esim. koulukiusaaminen
syrjiminen
ystäväpiiri
esim. koulukiusaaminen
syrjiminen
ystäväpiiri
Että ihan jo pikkulasten uni-, ruoka- ja käyttäytymisongelmat juontuvat huonoon ja epäpätevään vanhemmuuteen.
Ap
lapsi oli moniallerginen lähes syntymästään lähtien ja nämä sitten aiheuttivat uni- ja ruokaongelmia.
Voisitko kertoa miten olimme onnistuneet olemeen huonoja ja epäpäteviä vanhempia sen noin 2-4 viikon aikana ennen kuin allergiat puhkesivat? Ja millä mekanismilla meidän epäpätevyytemme aiheutti lapsen sairauden? Tietäisin sitten olla pätevämpi vanhempi, jos toisen hankimme.
Mutta eihän asiaa voi aivan niin ajatella. (Esim. lapsen selkeät neurologiset ongelmat)
Selkeästi taas näen jo vuosien päähän erään lapseni eskarikaverin tulevaisuuden ja nyt jo harmittaa. Perhe tietää, että lapsi hyötyisi aistiylihekyytensä vuoksi pienestä koulusta ja jopa erityisryhmästä. Mutta mitä tekevät vanhemmat? Kysyvät kuusivuotiaalta kumpaan alueen kouluun tämä haluaa ja hakevat lapselle paikkaa sieltä isommasta koulusta, koska sinne kaikki läheisimmät kaveritkin menevät ja koska lapsi sinne haluaa.
Mutta eihän asiaa voi aivan niin ajatella. (Esim. lapsen selkeät neurologiset ongelmat)
Selkeästi taas näen jo vuosien päähän erään lapseni eskarikaverin tulevaisuuden ja nyt jo harmittaa. Perhe tietää, että lapsi hyötyisi aistiylihekyytensä vuoksi pienestä koulusta ja jopa erityisryhmästä. Mutta mitä tekevät vanhemmat? Kysyvät kuusivuotiaalta kumpaan alueen kouluun tämä haluaa ja hakevat lapselle paikkaa sieltä isommasta koulusta, koska sinne kaikki läheisimmät kaveritkin menevät ja koska lapsi sinne haluaa.
et sä sitä eskarikaverin tulevaisuutta voi nähdä, toi on rumasti ajateltu :(
Keskity näkemään vaan omasi tulevaisuus, jos sulla tommosia kykyjä on!
Että ihan jo pikkulasten uni-, ruoka- ja käyttäytymisongelmat juontuvat huonoon ja epäpätevään vanhemmuuteen.
Ap